Belgia on ottanut tuloksellisesti lohkon ykkössijan, mutta peliesitykset olisivat voineet antaa odottaa vähemmän. Venäjä suorastaan mokaili ensimmäisellä jaksolla ja antoi Belgialle johdon. Tanska oli kollektiivisella tasolla Belgiaa parempi jalkapallojoukkue hyvin pitkiä aikoja, mutta Belgia käänsi toisella jaksolla vaihtojensa myötä pelin heille.

Niihin vaihtoihin kiteytyi Roberto Martínezin Belgia. Kollektiivisella peruspelaamisen tasolla joukkueesta löytyy joitakin heikkouksia, mutta yksilöiden laatu ja Martínezin kyky taktikoida ottelukohtaisesti vie Belgiaa eteenpäin.

Tanska-ottelussa Martínez muutti yläkolmikkonsa niin, että Romelu Lukaku alkoi pelata oikeana taskupelaajana. Hän pelasi Tanskan vasenta topparia Jannik Vestergaardia vastaan. Kärkeen tulleella Kevin De Bruynella oli – niin uskomatonta kuin se nykyjalkapallon kontekstissa kuulostaakin – vapaa rooli. De Bruyne oli vapaa hyökkääjä, joten Belgian muoto oli lopulta lähinnä muotoa 3-4-1-2, jossa ei ollut keskushyökkääjää vaan hyökkääjäpari pelasi kentän laita-, ja sisäkaistoilla.

Fakta on kuitenkin selvä: vaikka Belgia ei ole menettänyt vielä pisteitä, se ei maksimoi tällä hetkellä oman pelaajamateriaalinsa mahdollisuuksia varsinaisen peruspelaamisensa kautta. Tässä, jos jossain, piilee Suomen mahdollisuus.

Suomen ei pidä todennäköisesti voittaa ottelua. Tasapelikin olisi huima saavutus. Se asettaa Suomen ottelusuunnitelmalle tiettyjä periaatteita.

Miten Suomi puolustaa Belgian tähtiä?

Puhutaan, ettei jalkapallon evoluution kärki kulje maajoukkuejalkapallossa, mutta tietynlaisia mekanismeihin liittyviä suosittuja virtauksia turnauksessa voi tarkastella. Yksi sellainen on pelaajaorientoitunut prässääminen.

Tanska teki sen, mitä monet joukkueet ovat näissä kisoissa tehneet prässissään – peilasivat Belgian muodon ja ottivat kovaa ylhäältä kiinni niin, että joka puolella oli pelaaja vastaan pelaaja-asetelmia. Tällaisesta maalipotkun prässihetkestä Tanska otti alussa riiston ja teki maalin.

Belgia-ottelun osalta Suomi voi puolustaa välttäen riskejä, eli hakemalla prässihetkiä hyvin säästeliäästi. Puolustaen sinnikkäästi vain omaa selustaansa. On todennäköisesti silti niin, että Suomen kannattaa hakea niitä tasatilanteessakin, jotta peli ei koko ajan painuisi kohti Suomen rangaistusaluetta. Belgian maalipotkut voisivat olla yksi yksittäinen tilanne, jolloin yritetään riistää pallo korkealla. Jos Suomi joutuu tappiolle, prässihetkiä on todennäköisesti pyrittävä etsimään hanakammin.

Suomi on etsinyt prässihetkiään konservatiivisemmin kuin kisojen muut joukkueet. Alhaalla on ollut yhden pelaajan ylivoima. Suomi on jättänyt yhden vastustajan puolustajan vapaaksi, mutta koittanut neutralisoida tätä syöttövarjon kautta.

Belgiaa vastaan olisi riistojen nimissä todennäköisesti pakko nostaa esimerkiksi toinen kasipaikan pelaajista iskemään Belgian laitatoppariin. Näin keskikentän pohjan olisi pompattava Belgian keskikenttään ja alhaalla olisi riskaabelisti pelaaja vastaan pelaaja. Perustelen tätä sillä, että Belgian taitavat pelaajat tulevat löytämään vapaan topparin kolmannen pelaajan mekanismeilla tai kuljetuksilla, mikäli Suomi prässää yhtä turvallisesti, kuin se on turnauksessa aiemmin prässännyt.

Blokkipuolustamisen osalta kysymys on vain siitä, onko Belgian pelaajamateriaali niin hyvä, että se murtaa Suomen pelkästään yksilötaidon kautta. Tai onko Belgian valmennus keksinyt Tanska-ottelun vaihtojen tapaan jotain uutta ja mullistavaa. Ainoa kikka voisi olla De Bruynen rooli. Jos Belgia asettaa Lukakun esimerkiksi Daniel O’Shaughnessyä vastaan ja antaa De Bruynen lainehtia sisäkaistoilla vapaana, se voi olla Suomelle liikaa. Silloin on oltava selvää, kuka kontrolloi De Bruynea milloinkin. Tanskalle ei ollut ja hän sai liikaa tilaa.

Belgian perusmalleja vastaan Suomen 5-3-2-muodon rakenne mahdollistaa sen, että keskikentän pohjalla pelaava pelaaja varmistaa ja tukee toppareita. Belgia ei tule löytämään mitään rakenteellista kikkaa, jonka avulla Suomi laitetaan sekaisin – jos se pelaa kuten se pelasi Venäjää vastaan.

Suomen hyökkäyspeli

Suomen ei ehkä tarvitse tehdä ottelussa maalia mennäkseen jatkoon, joten hyökkäyspelin osalta on oltava viisas. Suomi kuitenkin tarvitsee keinoja horjuttaa Belgian prässiä, jotta hyökkäyspeli voi antaa vähän happea 94 minuutin totaaliselle puolustustaistelulle.

Belgian prässi ei ole yhtä kollektiivista ja pelinopeaa kuin Tanskan prässi oli. Tanska oli prässissään huikea. Venäjä oli puolestaan jopa hullu – se jätti Teemu Pukin juoksemaan yksinäistä toppariaan vastaan ilman lähimpien pelaajien tukitoimenpiteitä.

Belgia tulee iskemään Suomen toppareihin kiinni kolmella ylimmällä pelaajallaan. Suomen on luettava kahta asiaa. Ensin on luettava sitä, pomppaako Belgian keskikenttäpelaajista toinen Suomen keskikentän pohjapelaajaan. Jos ei, Suomen on pyrittävä etenemään tämän kautta.

Jos Belgian keskikenttäpelaaja pomppaa Suomen keskikentän pohjapelaajaan, on luettava, mitä tekee Belgian vapaaksi jäävä toppari. Jos tämä jää puolustuslinjaan, on Suomen pyrittävä etsimään vapaa ylempi keskikenttäpelaaja. Jos toppari pomppaa Suomen vapaaseen ylempään keskikenttäpelaajaan, on Pukilla ja Joel Pohjanpalolla Venäjä-ottelun tapaan kaksi vastaan kaksi asetelma ylhäällä. Pallo on silloin pelattava sinne.

Ottelun alun kannalta oleellista on pyrkiä lukemaan, millainen asetelma Suomea on vastassa. Sen jälkeen on pohdittava syöttöketjuja, joilla Belgiaa voisi satuttaa.

Painotetaan nyt vielä, ettei tämän mekanismin löytämisellä ole mitään tekemistä rohkeuden, pelkojen, uskalluksen tai minkään muun kanssa. On joko etsittävä vapaa pelaaja tai annettava Pukille ja Pohjanpalolle laadukkaalla tavalla ruokaa.

Tulosveikkaus: Suomi – Belgia 1-2

Video

EM-loppuottelussa pelannut Arto Uimonen vertaa oman peliuransa aikaista A-maajoukkuetta nykyhuuhkajiin ja sanoo, että Suomella on sauma maanantai-illan trillerissä Belgiaa vastaan.