Maineikas ranskalaisseura Bordeaux ajautui konkurssiin sen myyntineuvottelujen kaaduttua. Samaan aikaan Evertonin myyntineuvottelut kaatuivat ja monet ovat huolissaan, käykö Evertonille samoin? Jukka, pitääkö Evertonin kannattajien olla huolissaan?

Ei ainakaan sen suhteen, että Everton olisi taloudellisesti samalla kujalla Bordeauxin kanssa.

Myyntineuvottelujen kaatuminen amerikkalaisen Friedkin Groupin kanssa oli toki pettymys, mutta Bordeauxin karu kohtalo ja Evertonin ongelmat ovat molemmat omat erilliset tarinansa.

Bordeauxin konkurssin takana oli usean vuoden mittainen kehityskaari, jonka tärkeimmät muuttujat olivat koronaepidemia ja Ligue 1:n vaikeudet tv-sopimustensa kanssa.

Ligue 1:n takaiskuista pahin oli Mediapron vetäytyminen sen omien taloudellisten vaikeuksiensa vuoksi 800 miljoonan euron vuosittaisesta tv-sopimuksesta Ligue 1:n kanssa vuonna 2020. Ligue 1 joutui myymään Mediapron osuuden 250 miljoonan euron vuosisopimuksella Amazonille. Kun siihen lisättiin päälle Canal+:n sopimus, Ligue 1:n tv-oikeuksien potti oli päättyneellä kaudella 580 miljoonaa euroa.

Haasteet eivät loppuneet tähän. Ligue 1:llä oli suuria vaikeuksia neuvotella tulevasta kaudesta alkava uusi tv-sopimus.

Nyt se on päässyt sopimukseen DAZN:n ja BeIN Sportsin kanssa, mutta kansallisten tv-oikeuksien summa on kaudessa vain vajaat 500 miljoonaa euroa. Kansainväliset tv-oikeudet nostavat summan 660 miljoonaan euroon, kun esimerkiksi Valioliiga saa kansallisista ja kansainvälisistä tv-oikeuksista yhteensä 3,8 miljardia euroa eli lähes kuusinkertaisen summan.

Valioliiga liikkuu toki omassa maailmassaan, mutta Ranskassa oltiin vielä muutama vuosi sitten vakuuttuneita, että Ligue 1:n tv-oikeudet olisivat kansainväliset oikeudet mukaan lukien tällä hetkellä lähempänä 1,5 miljardia euroa kaudessa tai jopa sen yli.

Siitä tavoitteesta ollaan kaukana, mikä näkyy suoraan seurojen kassassa. Jos seuroilla ei ole PSG:n, Monacon, Saint-Étiennen ja Nicen tavoin tukenaan upporikasta omistajaa, silloin ollaan vaikeuksissa.

Niiden on pakko sopeuttaa kulurakennettaan muuttuneeseen tilanteeseen, mikä tarkoittaa parhaiden pelaajien myymistä. Eikä ”rikkaillakaan” seuroilla ole helppoa, sillä UEFA on kiristänyt koko ajan kulurajoitteitaan ja rajoittanut omistajien mahdollisuutta pumpata rahaa seuroihin.

Bordeauxiin korinaepidemia ja vähentyneet tv-tulot iskivät erityisen ankarasti, sillä sen taloudellinen tilanne oli jo ennen näitä takaiskuja vaikea.

Koronakriisin alettua Bordeaux oli lähellä konkurssia jo vuonna 2020. Silloin sen pelasti seuran ostanut luxemburgilaisespanjalainen liikemies Gerard Lopez, mutta hänenkään taloudelliset hauikset eivät riittäneet Bordeauxin kurssin kääntämiseen.

Bordeaux jäi kaudella 2021-2022 Ligue 1:ssä viimeiseksi ja pelasi siitä lähtien Ligue 2:ssa, jossa se sijoittui päättyneellä kaudella 12:nneksi. Viimeinen isku oli se, että Bordeaux pudotettiin kauden jälkeen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle sen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

Bordeauxilla oli velkaa arviolta noin 90 miljoonaa euroa, joista selviäminen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla oli käytännössä mahdoton. Se yritti löytää pelastuksen ja neuvotteli Liverpoolin omistavan Fenway Sports Groupin kanssa seuran myymisestä, mutta kun neuvottelut kaatuivat, vaihtoehtoja ei enää ollut.

Evertonin myyntineuvottelujen kaatuminen ei sinusta kuitenkaan uhkaa sen tulevaisuutta. Miksi ei?

Ei, sillä Evertonin ongelmana ei ole raha. Se joutuu toki laskemaan jokaisen punnan kahteen kertaan, mutta se johtuu pitkälti siitä, että sille on valmistumassa Bramley-Moore Dockille uusi ja upea stadion, joka ymmärrettävästi syö pääomia ja vaatii tarkkaa taloudenpitoa.

Everton oli talvella otsikoissa siksi, että siltä vähennettiin kahteen otteeseen yhteensä kahdeksan sarjapistettä. Pisteiden vähentäminen ei johtunut kuitenkaan rahan puutteesta, vaan siitä, että sitä oli käytetty viime vuosina liikaa Valioliigan asettamiin tiukkoihin kulurajoitteisiin nähden.

Jos Evertonin ongelmana ei ole talous, miksi seura on myynnissä?

Kysymys on 94 prosenttia seuran osakkeista omistavan Farhad Moshirin omasta päätöksestä. Hänestä tuli Evertonin pääomistaja vuonna 2016 ja hänen on laskettu pumpanneen Evertoniin useita satoja miljoonia euroja.

Kun menestys kentällä ei ollut odotettu, Moshirin niskaan alkoi sataa rajua kritiikkiä. Lopulta hänen mittansa tuli täyteen ja Moshiri pisti osakkeensa vuosi sitten myyntiin.

Moshiriltakaan eivät ole rahat loppumassa, sillä Forbesin mukaan hänen omaisuutensa arvo on noin 2,5 miljardia euroa.

Mitä siis Evertonille tapahtuu?

Vaihtoehtoja on kolme.

Ensimmäinen on se, että Everton jatkaa Moshirin omistuksessa ja seura tasapainottaa talouttaan pelaajamyynneillä.

Se myi aiemmin tällä viikolla yhden helmistään, Amadou Onanan, 50 miljoonalla punnalla Aston Villaan, mikä antaa sillä niin paljon taloudellista happea, ettei Evertonin ole mikään pakko myydä esimerkiksi suurinta tähteään, Jarrad Branthwaitea.

Toinen vaihtoehto on se, että Friedkin Group palaa neuvottelupöytään. He vetäytyivät neuvotteluista siksi, että Evertonin edellinen ostajaehdokas, amerikkalainen 777 Partners, on haastettu Yhdysvalloissa oikeuteen Evertonia varten kaavailtuun rahoituspakettiin liittyvien kanteiden vuoksi. Friedkin Group ei halunnut lopulta edetä Evertonin ostamisessa ennen kuin oikeustaistelu on ratkennut suuntaan tai toiseen.

Kolmas vaihtoehto on, että neuvottelupöytään ilmestyy joku uusi tai aiemmin Evertonista kiinnostunut taho. Everton on edelleen erittäin houkutteleva ostovaihtoehto seuran rikkaan historian ja vuoden päästä avattavan uuden stadioninsa vuoksi.

Kävipä myyntineuvotteluissa lopulta miten tahansa, se on joka tapauksessa selvää, ettei Everton häviä jalkapallokartalta samalla tavalla kuin Bordeaux.