Valioliigassa nähtiin lauantaina dramaattinen käänne, kun Chelsea kaappasi Arsenalin varmalta näyttäneen kaupan Shakhtar Donetskin Mykhailo Mudrykista. Jukka, mitä ihmettä oikein tapahtui?

Kaikki yksityiskohdat eivät ole tulleet vielä päivänvaloon eivätkä välttämättä tule koskaan, mutta peruskuvio on se, että Chelsea käänsi tilanteen ylösalaisin rahan voimalla. He maksoivat sen, minkä Shakhtar Donetsk halusi ja he maksoivat mitä ilmeisemmin Mudrykille ja hänen agentilleen niin paljon enemmän kuin Arsenal, että se sai Mudrykin pään kääntymään, vaikka tämä oli tehnyt julkisestikin selvästi, että hän haluaa siirtyä nimenomaan Arsenaliin.

Arsenalin kannalta tilanne oli se, että he olisivat voineet lähteä kilpailemaan Chelsean kanssa, mutta Arsenal ei halunnut tehdä sitä näillä numeroilla. En usko, että ero syntyi niinkään pelkän siirtosumman eroista, vaan paketin kokonaishinnasta Mudrykin ja agentin palkkiot mukaan lukien sekä paketin rakenteesta.

Esimerkiksi erittäin arvostettu siirtoguru Fabrizio Romano sanoi, että hänen tietojensa mukaan Arsenalin viimeisin tarjous olisi ollut 70 miljoonaa euroa ja sen päälle 25 miljoonaa euroa erilaisia menestysbonuksia, kun Chelsean tarjous olisi ollut kokonaisuudessaan vain viisi miljoonaa euroa korkeampi eli 100 miljoonaa euroa.

Vaikea uskoa, että Arsenalin tarjous olisi ollut tuota luokkaa, mutta joka tapauksessa tämäkin viittaa siihen, että kysymys oli nimenomaan kokonaispaketin hinnasta, ei pelkästä siirtosummasta.

Monet ovat kysyneet, kannattiko Chelsean ostaa pelaaja, joka niin voimakkaasti halusi siirtyä Arsenaliin?

En lähtisi tekemään tästä elämää suurempaa kysymystä. Tätähän tämä tänä päivänä on. On yksi asia haluta ja unelmoida jostain, mutta jos esimerkiksi palkassa alkaa olla vuositasolla useamman miljoonan euron ero, on ymmärrettävää, että silloin pää alkaa kääntyä.

Mudryk saa paljon kuraa ja paineita niskaan tämän näytelmän jälkeen, mutta turha häntä on syyllistää. Hänellä on oikeus tehdä juuri sellainen ratkaisu kuin hän itse haluaa, sillä kysymys on hänen korteistaan, ei kenenkään muun. Samoin Shakhtar sai mitä se koko ajan halusi, mikä on heidän kannaltaan loistava ratkaisu.

Tekikö Mudryk oikean ratkaisun?

Se on eri asia. Jokaiseen pelaajakauppaan liittyy aina omat riskinsä ja kuten Chelsean ja Arsenalin historia on osoittanut, kalliit hankinnat voivat onnistua tai epäonnistua molemmissa seuroissa. Mudrykin siirto Chelseaan on Mudrykille ja Chelsealle näillä summilla jättiläismäinen riski, mutta siirto olisi ollut riski, vaikka Mudryk olisi siirtynyt Arsenaliin.

Varmasti Chelsean tilanne on juuri nyt haastavampi kuin Arsenalilla, sillä Chelsea on ajautunut niin tuloksellisesti kuin pelillisestikin syvään kriisiin, kun taas Arsenal painaa Valioliigan piikkipaikalla.

Kysymys ei ole kuitenkaan tulevista kuukausista, vaan tulevista vuosista. Siksi vasta aika näyttää sen, tekikö Mudryk oikean ratkaisun vai ei Chelsean osalta. Arsenalin osalta emme  koskaan tule tietämään, mitä Mudrykille olisi tapahtunut Arsenalissa.

Mitä Chelsea saa tässä kaupassa?

Se saa saman, mitä Arsenal olisi saanut – potentiaaliltaan erittäin kiehtovan ja mielenkiintoisen pelaajan. Faktat ovat edelleen ne, että Mudryk on pelannut miesten tasolla vain Ukrainassa ja esimerkiksi Shakhtarissa, jonne hän siirtyi 16-vuotiaana, hän on pelannut vasta 29 pääsarjaottelua.

Siksi on todella mielenkiintoista nähdä, miten merkittävään rooliin hän nousee Chelseassa ja miten hänen uransa lähtee ylipäätään kehittymään The Bridgella. Chelsea joutunee heittämään hänet loukkaantumissumassaan suoraan avaukseen ja suureen rooliin, kun Arsenalissa Mudryk ei välttämättä olisi ollut vielä tällä kaudella edes avauksen mies.

Chelsean ongelmat ovat tällä hetkellä niin syviä, että yksinään Mudryk ei voi lontoolaisten kurssia kääntää, mutta Chelsean kurssi kääntyy vuorenvarmasti ennemmin tai myöhemmin. Kaikesta kohusta ja säheltämisestä huolimatta Chelsealle on rakentumassa todella potentiaalinen joukkue, jonka rakennustyö jatkuu varmasti vielä tässä tammikuun siirtoikkunassa ja edelleen kesällä.

Kysymys on vain siitä, milloin kurssi kääntyy ja kuka sen käännöksen tekee. Vaikka nyt onkin uutisoitu, että manageri Graham Potterilla on seurajohdon tuki takanaan, sen tuen pitävyyttä on vaikea uskoa. Itse uskoisin, että Potterin potkut eivät ole kaukana. Chelsea haluaa varmasti edelleen päästä ensi kaudeksi Mestarien liigaan ja siksi kurssin kääntymistä ei voi jäädä odottamaan. Se joko kääntyy nyt tai sitten sen kääntää joku muu kuin Potter.

Chelsea on käyttänyt tämän kaupan jälkeen kahdeksassa kuukaudessa noin 400 miljoonaa euroa pelaajakauppoihin hankkimalla tai lainaamalla peräti 14 pelaajaa. Miten tämä on mahdollista jalkapallon reilun pelin säännöstön kanssa?

Ensimmäinen iso tekijä on säännöstön laskuperiaate. Pelaajien siirtosummat ja palkat jaetaan eri vuosille sopimuksen keston mukaan, minkä vuoksi Chelsea on tehnyt ennätyspitkiä sopimuksia. Esimerkiksi Mudrykin sopimus on ensitietojen mukaan seitsemän vuotta.

Näin oleellista ei ole kahdeksan kuukautta, vaan useamman vuoden aikaikkuna. Kaiken lisäksi tilanne elää koko ajan myös Chelsean edustusjoukkueen operatiivisten tulojen mukaan ja sen mukaan, ketä pelaajia ja millä hinnalla Chelsea myy nyt ja tulevina vuosina. Esimerkiksi Pierre Emerick Aubameyangin myyminen vapauttaisi todennäköisesti saman tien paljon suuremman summan, mitä Chelsea maksaa Mudrykille palkkaa.

Tilanne on joka tapauksessa se, että Chelsea on tällä hetkellä UEFA:n suurennuslasin alla ja tilanne voi helposti luiskahtaa myös sille puolelle, että Chelsea joutuu ottamaan jalkaa pois kaasulta pelaajakauppojen suhteen ja tällaiset kulutusjuhlat eivät ole mahdollisia jatkossa.

Sekin on selvää, että pelaajavirta vie myös toiseen suuntaan, joten uutisia The Bridgelta kuullaan jatkossakin – ja varmasti myös yhtä yllättäviä kuin tämä Mudrykin kauppa.

Miten iso tappio Mudrykin siirron kaatuminen on Arsenalille?

Totta kai Mudrykin menettäminen maaliviivalla kirpaisee, mutta jalkapalloon pätee sama asia kuin käytettyihin autoihin: Ne eivät maailmasta lopu, eivät edes hyvät jalkapalloilijat.

Arsenal etsii 1-2 uutta pelaajaa tammikuussa ja ykkösprioriteetti oli ja on varmasti edelleen löytää laitapelaaja, joka pystyy tarvittaessa paikkaamaan ja lepuuttamaan Gabriel Martinellia ja Bukayo Sakaa.

Nyt kaikki riippuu siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kuka Mudrykin korvaaja on. Lauantaina ehdittiin jo uutisoida, että Arsenal olisi aloittanut saman tien tunnustelut siitä, onko Barcelona todellakin valmis myymään Raphinhan, kuten on uutisoitu. Arsenal yritti jo kesällä hankkia Raphinhan ja jokainen ymmärtää, että jos Arsenal onnistuisi saamaan Raphinhan tasoisen pelaajan, silloin kukaan ei pysty sanomaan, kumpi ratkaisu olisi Arsenalin kannalta parempi – Mudryk vai Raphinha.

Vuosi sitten Arsenal hävisi kilpajuoksun Dusan Vlahovicista ja kesällä Raphinhan lisäksi Lizandro Martinezista. Näissäkin tapauksissa siirtojen kaatumista voivoteltiin, mutta kukaan ei ole itkenyt tällä kaudella kaatuneiden siirtojen perään.

Muutenkin jokainen ymmärtää, että tämä kuuluu pelin henkeen. Arsenal oli aikoinaan sopinut jo Cristiano Ronaldon siirrosta Ronaldon äidin kanssa, mutta Manchester United tuli väliin viime hetkillä ja kaappasi hänet Old Traffordille. Zlatan Ibrahimovicille oli puolestaan painettu valmiiksi 9-paita, mutta sekin siirto kaatui viimeisillä senteillä. Varmasti molemmilla pelaajilla olisi ollut käyttöä myös Arsenalissa, mutta emme saa koskaan tietää, mitä siirtojen toteutumisen jälkeen olisi oikeasti tapahtunut.