Historiankirjat ja tilastot kertovat Carlo Ancelottin suuruuden.

Tuo 64-vuotias kivikasvoinen mies on voittanut Mestarien liigan useammin kuin kukaan muu valmentaja historian aikana, neljästi. Liigamestaruuden hän on voittanut viidessä eri maassa – Italiassa, Englannissa, Ranskassa, Espanjassa ja Saksassa. Siihen ei ole pystynyt edes suurin ja kaunein, José Mourinho.

Siksi asetelma Real Madridin ja Chelsean välisessä Mestarien liigan puolivälieräparissa on pahasti kallellaan. Valkopaitaista joukkuetta keskiviikkoillan ottelussa Santiago Bernabeulle luotsaa kaiken nähnyt ja kaiken voittanut manageri ja kaiken nähnyt ja kaiken voittanut joukkue. Vastassa joukkue, jota joukkueen sijasta voisi kutsua kaaosteoriaksi ja jota valmentaa valmentajana arvottomaksi kortiksi osoittautunut ja jo kerran samasta seurasta potkut saanut entinen seuralegenda.

Real Madridilla on ollut La Ligassa vaikeampi kausi kuin vuosi sitten ja mestaruus on käytännössä karannut sen käsistä. Liverpoolin murskaaminen Mestarien liigan edellisellä kierroksella osoitti kuitenkin, että peto on edelleen voimissaan. Jos maailmankirjat eivät mene täysin sekaisin, se tietää tylyä loppua Chelsean ja Frank Lampardin tarinoille tämän kauden Mestarien liigassa – ja Real Madridin kannattajat voivat alkaa varata välierälentoja Manchesteriin, elleivät ole sitä jo tehneet.

***

Jalkapallomaailma on kuluttava maailma. Harvat valmentajat kestävät kehissä vuosikymmeniä ja vielä harvemmat pysyvät jalkapallon evoluution vauhdissa.

Kun Ancelotti päätti komean pelaajauransa – jonka aikana hän voitti kolme kertaa Serie A:n mestaruuden ja kahdesti Mestarien liigan edeltäjän, Euroopan Cupin, –  ja siirtyi 90-luvun alussa valmentajaksi, häntä pidettiin valmentajana, joka oli hirttäytynyt jääräpäisesti pelaajana Arrigo Sacchilta Milanissa oppimaansa ja arvostamaansa 4-4-2:een.

Ancelotti ymmärsi kuitenkin, että jalkapallo ja maailma muuttuvat koko ajan ja hänen on ratkaistava se, yrittääkö hän pysyä kehityksen mukana vai kaatua omien uskonoppiensa mukana – kuten jossain vaiheessa uraa on käynyt useille menestyneille valmentajille Arsène Wengeristä ja José Mourinhosta alkaen.

Joku voi perustellusti sanoa, että Ancelottilla on vielä oma suosikkimuotonsa, 4-3-3, jolla muun muassa Real Madrid on valtaosin pelannut Ancelottin palattua Santiago Bernabeulle toissa kesänä. Todellisuudessa Ancelotti on vaihdellut muotoja vuosien aikana niin paljon, että häntä pidetään taktisesti erittäin joustavana valmentajana.

***

Muodot ja formaatit ovat yksi asia, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä muotojen sisällä tapahtuu. Täältä löytyy myös Ancelottiin suuruus valmentajana.

Ancelottin kohdalla on turha pohtia, onko hänen pelin kehittäjä ja taktinen innovaattori. Sitä hän ei ole. Ancelottin vahvuus valmentajana pohjautuu siihen, että hän ymmärtää pelin peruslainalaisuudet ja hän näkee, miten palapelin paloja pitää liikuttaa ja roolittaa, jotta lopputulos olisi maksimaalinen.

Hyvä esimerkki on Real Madrid, jonka Ancelotti johti viime kaudella La Ligan mestariksi ja Mestarien liigan voittajaksi.

Kun Ancelotti tuli Bernabeulle, hän näki, että joukkueessa on moni asia huippuluokkaa. Keskikenttä on maailman aatelia, samoin joukkueen hyökkäysvoima – mutta sitten tullaan oleelliseen:

Ancelotti laski, että Luka Modric, Federico Valverde, Toni Kroos ja Casemiro hoitavat kyllä konehuoneen ja Thibaut Courtois pitää viimeisenä lukkona puolustuksen pystyssä, mutta missä käydään kaikista kriittisimmät taistelut, joissa ratkaistaan otteluiden voittajat ja häviäjät.

Ancelotti näki, että joukkueessa on kaksi ylivertaista otteluiden voittajaa, Karim Benzama ja Vinícius Júnior. Ancelotti pohti, miten heille saataisiin rakennettua sellaiset roolit, joissa he pystyivät maksimaalisesti ulosmittaamaan kaiken taikuutensa.

Vastaus oli, että Vinícius Júnior sai vasemmalla laidalla vapaan roolin tehdä enemmän tai vähemmän mitä haluaa. Benzeman Ancelotti siirsi Vinícius Júniorin tutkapariksi ja antoi kaksikolla luvan vaihtaa pelipaikkojaan siten, kuten he kulloisissakin tilanteissa parhaaksi näkivät.

Benzema pelasi uransa parhaan kauden. Hän tehtaili kauden aikana 46 ottelussa 44 maalia, mikä oli ylivoimaisesti yhden kauden kovin lukema joulukuussa 35 vuotta täyttäneen Benzeman koko uralla. Kenellekään ei ollut yllätys, että Benzema valittiin vuoden 2022 Kultaisen pallon voittajaksi.

Vinícius Júnior pelasi yhtä häikäisevän kauden kuin Benzema ja nousi samalla maailman puhutuimmaksi nuoreksi pelaajaksi.

Ancelotti ei tehnyt Benzemasta ja Vinícius Júniorista välttämättä parempia jalkapalloilijoita, mutta hän ymmärsi, miten heistä saadaan suurin hyöty joukkueella.

***

Tällä kaudella yksi Ancelottin vastaavanlaisia taktisia oivalluksia on Eduardo Camavinga.

Ancelottia ei ole koskaan surettanut pelaajan ikä. On sama, onko hän 25-vuotias tai 35-vuotias, oleellista on, mitä hän antaa joukkueelle ja mitä ei.

Ancelotti näki viime kauden jälkeen, että Casemiron paikalle on löydettävä monipuolisempi, energisempi ja nopeampi pelaaja. Vastaus oli ilmeinen: Real Madrid oli hankkinut kesällä 2021 huippulupaavan ranskalaisen keskikenttäpelaaja Eduardo Camavingan.

Camavinga ei vielä viime kaudella loistanut, mutta Ancelotti näki hänen potentiaalinsa. Siksi Casemiro sai kesällä mennä.

Tällä kaudella Camavinga on tuonut Real Madridin pelaamiseen liikkuvuutta ja energiaa sekä sen lisäksi sitä, mitä Ancelotti häneltä erityisesti halusi. Camavinga on pystynyt pelaamaan useassa eri roolissa, niin itselleen ominaisella paikalla keskikentällä kuin laitapuolustajanakin.

20-vuotias ranskalaistaituri on ollut avauksessa tällä kaudella 15 La Ligan ottelussa ja tullut vaihdosta kentälle 13 kertaa. Ancelottille hän on ollut hyvin käteen sopiva taktinen ase riippumatta siitä, onko hän ollut avauksessa vai aloittanut vaihdossa. Camavingan roolia on voitu säätää aina tarpeen ja tilanteen mukaan – ja Camavinga on vastannut valmentajansa huutoon.

***

Ancelottin yhdeksi vahvuudeksi on laskettu myös hänen leppoisa ja pelaajia ymmärtävä johtamistyylinsä. Hän on joskus sanonut jopa, että hän kutsuu pelaajia pelaajaksi kuin vain silloin, kun hän vaihtaa pelaajan toiseen pelaajaan kentällä. Muulloin Ancelotti puhuu ihmisistä.

Ancelotti on sanonut myös, ettei hän halua kahlita liikaa pelaajia kentällä. He saavat itse ilmaista itseään, koska he joutuvat kuitenkin viime kädessä ratkaisemaan pelin aikana syntyvät erilaiset tilanteet.

Varmaan totta – johonkin rajaan saakka. Todellisuudessa pelaajien vapaus, luovuudesta puhumattakaan, on jalkapallossa usein illuusio. On helppo kuvitella, että Ancelotti on tässä illuusion luomisen mestari. Hän antaa pelaajien huoletta kuvitella, että he saavat toteuttaa kentällä itseään, mutta todellisuudessa he toteuttavat Ancelottin pelimallia ja sen lainalaisuuksia.

Jos eivät toteuttaisi, Real Madrid olisi tämän hetken Chelsea.

Nyt se sen sijaan on tämän hetken Real Madrid.

Ja siksi Chelsea murskautuu valkoisen jyrän alla palasiksi.

***

Kun Real Madrid murskasi Liverpoolin Anfieldilla 5-2 ja jäähdytteli sen jälkeen toisessa osaottelussa 1-0-kotivoiton, monet olivat valmiit julistamaan Real Madridin Mestarien liigan voittajaksi.

Arpa heitti kuitenkin sen tielle valtaisan esteen, sillä jos mitään yllättävää ei tapahdu, Mestarien liigan toisessa välierässä vastakkain ovat Real Madrid ja Bayern Münchenin tiistaina 3-0-murskannut Manchester City.

Ottelupari olisi kihelmöivä – mutta myös kriittinen.

Vaikka Real Madrid voitti viime kaudella sekä Mestarien liigan ja La Ligan, kauden keskellä Ancelotti asema oli moneen kertaan vaakalaudalla. Nyt tilanne on vieläkin uhkaavampi. Barcelona on karannut La Ligassa kymmenen kierrosta ennen kauden loppua 13 pisteen päähän. Sitä eroa Real Madrid ei kuro kiinni edes unissaan.

Kysymys kuuluu, voisiko Mestarien liigan voitto vielä pelastaa Ancelotti potkuilta?

Vastaus tiedetään jo nyt: ei voisi.

Ancelottin sopimus Real Madridin kanssa ulottuu ensi kauden loppuun saakka, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että valta Santiago Bernabeulla vaihtuu kesällä. Mestarien liigan menestyksestä riippumatta.

Sen jälkeen nousee kaksi uutta kysymystä: Kenestä tulee Ancelottin seuraaja ja missä Ancelottin ura valmentajana jatkuu ensi kaudella?