Chelsean kaaos ei näytä millään loppuvan. Jukka, mikä meidän kaikkien rakastamassa Chelseassa mättää?

Tässä kohtaa on katsottava historiaan, jos haluaa ymmärtää Chelsean nykyistä tilannetta.

Chelsea siirtyi Roman Abramovitšin omistukseen kesällä 2003, jonka jälkeen The Bridgella ja samalla Valioliigassa alkoi uudenlainen aika.

Chelsealla oli ensimmäisenä englantilaisena seurana käytössään käytännössä rajattomat taloudelliset resurssit. Sen seurauksena se pystyi ostamaan ylivertaisia tähtimiehistöjä ja palkkaamaan niitä luotsaamaan José Mourinhon kaltaisia managereita.

Samalla The Bridgelle alkoi tippua pokaaleita – liigamestaruuksia, kotimaisia cup-voittoja ja Chelsea voitti lopulta jopa Mestarien liigankin kahdesti.

Kaiken loiston takana oli kuitenkin heti alusta alkaen nähtävissä kaaosmaista toimintaa ja kaaosmaisia ratkaisuja. Chelsea sai kuitenkin abramovitšilaista huseeraamisestaan anteeksi, sillä mahtavat taloudelliset resurssit toivat sille niin paljon kilpailuetua, ettei Chelsean tarvinnut onnistua tekemisessään täydellisesti.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua 2010-luvulla, kun UEFA ja myöhemmin myös Valioliiga alkoivat kontrolloida sitä, miten paljon tappiota seurat saivat tehdä tappiota ja miten paljon omistajat saivat upottaa rahaa omistamiinsa seuroihin.

Samaan aikaan myös kilpailu Valioliigassa kiristyi koko ajan. Kun 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä Valioliigassa oli vain kolme jättiläistä, Manchester United, Chelsea ja Arsenal, ne saivat rinnalleen ensin Manchester Cityn ja sitten Liverpoolin – ja nyt samaan joukkoon ovat tunkemassa myös Tottenham ja Newcastle.

Taloudellisen reilun pelin säännöt ja Valioliiga-seurojen kasvavat tulovirrat ovat kaventaneet seurojen eroja laajemminkin. Samalla kansainvälisten huippupelaajien määrä on noussut koko ajan ja mikä oleellista, nyt myös aiemmin heikoimpina pidetyt Valioliiga-seurat pystyvät kilpailemaan huippupelaajista eurooppalaisten suurseurojen kanssa.

Kun kaiken kehityksen laskee yhteen, päästään Chelsean ongelman varsinaiseen ytimeen. Perusongelma on toki edelleen Chelseassa itsessään, mutta Valioliigan kilpailun koventuminen ja tason leventyminen on johtanut siihen, että nyt Chelsean nykyinen kaaos näkyy sarjataulukossa paljon raaemmin kuin 5-10 vuotta sitten tai puhumattakaan aikaa ennen taloudellisen reilun pelin sääntöjä.

Vanhaa ja kulunutta keihäänheittovertausta lainaamalla asian voisi tiivistää siten, että 85 metrin heitolla saattoi aiemmin voittaa jopa olympiakultaa, mutta nyt 85-metrisellä ei pääse edes kolmelle viimeiselle kierrokselle.

Eli väitätkö, että Chelsean masentava nykytila on jonkinlainen optinen harha?

Jokainen katsoo ja arvioi tilannetta omilla silmillään, mutta Chelsean kaaoksen mittakaavaa voi pitää optisena harhana.

Esimerkiksi sunnuntaina The Bridgella laulettiin Arbamovitšin nimeä ja hänen aikojaan on huudettu aiemminkin takaisin. Tekee mieli kysyä, miksi?

Chelsea on voittanut viimeksi liigamestaruuden kaudella 2016-2017, mutta Pep Guardiolan ja Jürgen Kloppin saatua prosessinsa vauhtiin Manchester Cityssa ja Liverpoolissa, Chelsea ei ole ollut edes lähellä liigamestaruutta.

Esimerkiksi kaudella 2019-2020 se jäi liigamestaruuden voittaneesta Liverpoolista 33 pistettä. Toki viime kaudella ero oli vieläkin suurempi, mutta jos mestaruus jää 11 voiton päähän, miten loistavasta kaudesta silloin voidaan puhua?

Kukaan ei tietenkään pysty sanomaan, miten Chelsea menestyisi nyt, jos Abramovitš omistaisi seuran, mutta jos Chelsean toiminnan taso olisi ollut viime ja tällä kaudella samaa luokkaa kuin Abramovitšin aikana, Chelsean tilanne ei välttämättä olisi juurikaan parempi.

Toki jos Chelsea olisi onnistunut arpomaan managerikseen jonkun sateentekijän ja kaikki tähdet olisivat natsanneet, se olisi voinut voittaa esimerkiksi Mestarien liigan, kuten tapahtui kaudella 2020-2021. On kuitenkin hyvä muistaa, että silloinkin Chelsea oli kaaoksessa, kunnes Frank Lampard sai tammikuussa potkut ja Thomas Tuchel tuli reivaamaan kurssia täysin eri suuntaan.

Oliko siinä kaudessa kysymys loistavasta seuratoiminallisesta osaamisesta vai siitä, että manageriarvonnassa käteen sattui tarttumaan voittava arpa?

Puhun arvonnasta, koska kukaan ei pysty löytämään minkäänlaista toisteista logiikkaa Lampardin ja Tuchelin valintojen välillä.

Näetkö nyt mitään valoa Chelsean nykyisessä lamassa vai joko Mauricio Pochettino saa mennä?

Chelsean liikkeitä Pochettinon tulevaisuuden suhteen vaikea ennustaa. Siitä masiinasta voi tulla mikä tahansa päätös ja milloin tahansa.

Pochettino ei voi paeta omaa vastuutaan, mutta hän ei ole yksin syyllinen tämän kauden floppaamiseen. Hän sai kesällä käsiinsä joukkueen, jonka avainpaikoilla pelasi useita huippukalliita pelaajia, joiden hankkimisessa hänellä ei ollut mitään roolia.

Sen lisäksi Chelsealta on puuttunut koko kauden maailmanluokan maalintekijä, mitä kuvaa hyvin se, että Chelsean maaliodottama tehtyjen maalien osalta on 11 maalia korkeampi tehtyihin maaleihin verrattuna.

En tiedä, olisiko kesällä hankittu Christopher Nkunku ollut ratkaisu Chelsean maalintekijäongelmaan, mutta valitettavasti hän on pelannut tällä kaudella vasta kaksi Valioliigan ottelua?

Monet ovat hehkuttaneet Cole Palmeria, mutta Palmer on tehnyt 10 liigamaalistaan viisi rankkareista. Hänessä on paljon potentiaalia, mutta hän on laitapelaaja, ei ysipaikan pelaaja.

Joku voi hehkuttaa Chelsean nimilistaa, mutta Pochettinon kannalta kysymys on, miten he istuvat hänen jalkapalloonsa – ja miten hyviä pelaajia esimerkiksi Mykhailo Mudryk, Nicholas Jackson, Marc Cucurella ja vaikkapa Malo Gusto oikeasti ovat?

En ole täysin vakuuttunut Pochettinosta, sillä hän on loistanut oikeasti urallaan vain Tottenhamissa, jossa hän sai virittää prosessiaan useamman vuoden. Tottenham-ura päättyi kuitenkin potkuihin ja samoin PSG:stä tuli lähtö. Pidän paljon mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että Pochettino on pudonnut maailman johtavien valmentajien kärkijoukosta.

Se ei tarkoita, etteikö hän saisi Chelseaa parempaan iskuun, jos hänelle annetaan aikaa ja jos hän pystyy muokkaamaan kesän siirtoikkunan aikana joukkuetta enemmän itsensä näköiseksi.

Haasteena on vain se, että Chelsean jälleen myytävä kesällä pelaajia pysyäkseen taloudellisen reilun pelin sääntöjen limiiteissä.

Ongelmaa korostaa se, että Chelsea on ostanut pelaajia viimeisen kahden vuoden aikana miljardilla punnalla ja se on FFP-säännöissä pysyäkseen tehnyt pelaajien kanssa pitkiä sopimuksia, jolloin se on voinut jaksottaa hankinnat useamman vuoden janalle.

Ongelmana on vain se, että kun tällainen pelaaja myydään, hän vapauttaa kiintiöstä vain palkkansa ja tuon jaksotetun summan yhden kauden osalta. Esimerkiksi Mudrykin kohdalla kiintiöstä vapautusi ensi kaudeksi vain hänen vuosipalkkansa sekä 1/8-osa hänen siirtosummastaan eli 11 miljoonaa puntaa.

Tämä laskutapa ohjaa myymään mieluummin omia kasvattaja, joita Chelsean joukkueessa ovat muun muassa Reece James ja Conor Gallagher, koska heidän siirtosummansa saataisiin kohdistaa ensi kaudeksi täysimääräisinä, sillä kumpaakaan ei rasita se, että heistä olisi maksettu siirtosumma.

Eli mikä on ennusteesi Chelsean ja Pochettinon suhteen täksi ja ensi kaudeksi?

Tämä liigakausi on jo siinä mielessä menetetty, että Mestarien liigan junaan Chelsealle ei ole enää asiaa. Liigacupin finaali voi hiukan lieventää haavoja, mutta kun katseli viime viikolla Liverpoolin antamaa kylpyä Chelsealle, Liigacupin finaalista ei Chelsean kannattajien kannata suuria odottaa.

Pochettinon kohtalon ratkaisevat loppukauden tulokset. Olin sunnuntaina varma, että tuollaisen Wolves-esityksen jälkeen Pochettinolle tulee lähtö, mutta kuten sanoin, mikään ei ole Chelseassa varmaa. Kuminauha on kuitenkin ääriasennossa, joten uusiin takaiskuihin ei ole varaa.

Ensi kauden ennuste riippuu siitä, kuka on puikoissa ja miten joukkue uusiutuu kesällä. Mestarien liigasta rannalla jäämien vaikeuttaa esimerkiksi Victor Osimhenin kaltaisten pelaajien saamista The Bridgelle, mutta jos Pochettino saa jatkaa prosessiaan, Chelsea on ensi kaudella eri näköinen ja eri tasoinen joukkue – ja taistelee varmasti Mestarien liigaan pääsystä eri tavalla kuin nyt.

Jos Pochettino saa potkut, avainkysymys on sen jälkeen se, kuka tulee hänen seuraajakseen. Tuleeko sieltä uusi grahampotter vai manageri, joka saa Chelsean saman tien oikealle reitille?

On totta, että Todd Boehlyn valtakausi on ollut yhtä ja samaa sekamelskaa, mutta pilvikerros ei ole niin paksu kuin se tällä hetkellä näyttää. Chelsea voi olla ensi kaudella olla jälleen oikeasti yksi kärkiseuroista – ei välttämättä liigamestari, mutta yksi 2-3 suurimman mestarisuosikin haastajista.