Maailman kauneimman cupin taika on kadonnut, mutta senkin huipulla on tilaa vain superrikkaille

FA Cupin finaali pelataan tänä vuonna Wembleyllä 25. toukokuuta.

JalkapalloValioliiga

Maailman kauneimman cupin taika on kadonnut, mutta senkin huipulla on tilaa vain superrikkaille

FA Cup pääsi viikonloppuna täyteen vauhtiin Englannissa. Jukka Rönkä avaa, missä FA Cup menee uuden ajan maailmassa.

Mari Salmela
TEKSTI Mari Salmela
JULKAISTU 7.1.2024

FA Cupin 3. kierroksen viikonloppu Englannissa on Wiganin ja Manchester Unitedin välistä ottelua vaille paketissa. Jukka, missä FA Cup menee – onko sen taika kadonnut?

Sen suuruuden ajan taika on vähentynyt, mutta sanoisin, että pahin lama on takana.

FA Cup oli paljon taianomaisempi kilpailu 80-luvulle saakka, mitä esimerkiksi Suomessa ymmärrettiin. Jos tavallisissa liigaotteluissa sähköä oli ilmassa 60-100 prosenttia, FA Cupin otteluissa sitä oli yli 150 prosenttia.

Olin esimerkiksi itse seurannut englantilaista jalkapalloa lähes 20 vuotta, kunnes muutin Englantiin ja koin ensimmäisen FA Cupin 3. kierroksen livenä. En voinut uskoa, mitä näin ja millainen tunnelma FA Cupin otteluissa ja koko FA cupin ympärillä oli.

Olin kyllä lukenut Shootista ja muista englantilaisista futislehdistä, että kun pelaajilta kysyivät, mistä he futaajina unelmoivat, suurin osa vastasi, että pelaamisesta FA Cupin finaalissa Wembleyllä. Olin myös lukenut suurista historiallista FA Cupin finaaleista ja jättiläisten kaadoista, mutta en voinut kuvitella, mistä silloin Englannissa puhuttiin, kun siellä puhuttiin FA Cupista.

90-luvulla tuo taika alkoi kuitenkin murentua ja 2000-luvulle tultaessa alettiin nähdä yhä enemmän sitä, että varsinkaan suurimmat seurat eivät ottaneet FA Cupia enää tosissaan.

Nyt tilanne on toinen. Esimerkiksi kymmenestä viimeisestä FA Cupista Arsenal, Manchester City, Manchester United, Chelsea ja Liverpool ovat voittaneet yhdeksän ja se ainoa ”poikkeuskin” on kauden 2015-2016 liigamestari Leicester, joka voitti FA Cupin kaudella 2020-2021. Edellinen FA Cupin voittanut pienempi seura on kevään 2013 mestari Wigan.

Nyt FA Cup elää selkeästi nousukautta. Kaikista suurimmatkin seurat ottavat kisan tosissaan ja heittävät ykkösmiehistönsä kehiin, kuten tänäkin viikonloppuna on nähty.

Pidän myös jonkinlaisena indikaattorina sitä, ettei yksikään Valioliigan seura tippunut tänä viikonloppuna alemman divisioonan joukkueelle. Arsenalin laittoi lauluun Liverpool, minkä lisäksi alemman divisioonan joukkueen kohdanneista Valioliigan joukkueista Luton, Nottingham ja West Ham joutuvat pelaamaan uusintaottelun.

Miksi FA Cupin suurin taika alkoi murentua ja miksi taika on nyt palaamassa?

Tain murentumiseen oli kaksi suurta syytä.

Ensimmäinen oli se, että Mestarien liiga nousi 90-luvulla suurten seurojen papereissa liigamestaruuden rinnalle kauden tärkeimpänä kilpailuna. Liigacup putosi kelkasta ensimmäisenä ja myös kynnys ”uhrata” FA Cup laski.

Toinen keskeinen syy oli se, että Valioliigaan alkoi virrata ulkomaalaisia pelaajia ja ulkomaalaisia managereita, joilla ei ollut samanlaista suhdetta FA Cupiin kuin englantilaisilla. Varmasti hekin olivat lukeneet FA Cupista ja tiesivät, että sitä arvostetaan Englannissa, mutta käytännön tasolla FA Cup merkitsi heille enemmän samaa kuin Coppa Italia, Copa del Rey tai DFB-Pokal.

Se, miksi FA Cupin arvo on noussut, on, että näillä taloudellisilla ja toiminnallisilla satsauksilla, joita huippuseurat tällä hetkellä tekevät, vaaditaan muutakin kuin vain hyviä tuloksia. Siksi pokaalien voittamisen arvo ja paine voittaa pokaaleita on selkeästi noussut. Audi Cupin voittaminen ei oikeasti lämmitä muuta kuin ehkä yhtä maailmanluokan maalintekijää.

Liigamestaruus on tällä hetkellä monelle seuralle täysin utopistinen tavoite, eikä Mestarien liigassa pääse edes pelaamaan joka kausi kuin neljä seuraa. Siksi on katsottava muita pokaaleita – ja tässä arvomaailmassa FA Cupin arvo ”oikeana” pokaalina on noussut, samoin kuin Liigacupin.

FA Cupin ja Liigacupin arvostuksen nousussa haisee hieman myös se, että kaiken voittaneille huippumanagereille ei riitä enää vain Valioliigan tai edes Mestarien liigan voittaminen. Sir Alex Ferguson ja Pep Guardiola ovat voittaneet samalla kaudella liigamestaruuden, Mestarien liigan ja FA Cupin, mutta kukaan ei ole vielä voittanut kaikkia neljää pokaalia samalla kaudella eli Valioliigaa, Mestarien liigaa, FA Cupia ja Liigacupia.

Neljän pokaalin voittamisesta samalla kaudella on tullut tässä mielessä jotakin ainutaatuista, mitä yksikään seura ei ole vielä saavuttanut.

Sanoit, ettei yksikään alemman divisioonan seura ole ainakaan vielä tiputtanut tällä kaudella jatkosta Valioliigan seuraa. Särähtää hieman korvaan?

Kieltämättä, sillä se kertoo yhdestä väistämättömästä muutoksesta eli Valioliigan etumatkan kasvua muihin sarjoihin nähden.

Tällä kaudella asiasta on saatu hyvä esimerkki myös Valioliigassa. Viime kauden kolme nousijajoukkuetta – Luton, Burnley ja Sheffield United – ovat olleet alkukauden heikoimmat joukkueet Valioliigassa ja nytkin ne miehittävät kolmistaan kolme viimeistä sijaa.

En sano, etteikö nousijajoukkuekin voisi juurtua Valioliigaan ja jopa menestyä, mutta vaatimukset ovat koventuneet. Tarvitaan joko Brentfordin tai Brightonin kaltainen edistyksellinen ja kilpailuetua tuova toiminallinen ja valmennuksellinen konsepti tai tarvitaan löysempi ja syvempi kukkaro, kuten esimerkiksi toissa kaudella nousseella Nottinghamilla.

Rima on noussut Mestaruussarjan seurojen kannalta kausi kaudelta korkeammalle – ja nyt se näkyi myös FA Cupissa.

Katselin lauantaina Sunderlandin ja Newcastlen ottelua. Vaikka Sunderland on Mestaruussarjassa tällä hetkellä kuudentena ja loukkaantumisten runtelema Newcastle pahassa kierteessä, joukkueiden tasoero oli pelillisesti kuin yöllä ja päivällä.

Tähän kehitykseen meidän on totuttava jatkossa Valioliigassa ja tähän meidän on totuttava myös FA Cupissa. Pelkään pahoin, että cup-taikaan oleellisena osana kuuluneet jättiläisen kaadot ovat jatkossa entistäkin harvemmassa ja isoja oksia karsitaan vain silloin, kun Valioliigan kärkijoukkueita arvotaan toisiaan vastaan.

Toivottavasti Englannissa ei mennä koskaan siihen, että FA Cupissa joukkueet jaettaisiin sijoitettuihin ja ei sijoitettuihin joukkueiseen. Suotakoon pienemmille seuroille jatkossakin mahdollisuus unelmoida suurista – ja nauttikaamme niistä hetkistä, kun Liverpool pudottaa FA Cupin 3. kierroksella Arsenalin, vaikka se tekisikin kipeää Arsenalin kannattajille.

Sano loppuun vielä, kuka juhlii tällä kaudella FA Cupissa?

Tähän on helppo vastata – FA Cupin mestari on joko Manchester City tai Liverpool. Arsenal oli vielä sunnuntaiaamuna hatussa mukana, mutta Liverpoolin 2-0-voitto Emiratesille pudotti yhden päähevosista jatkoista.

Ja perustelut ovat yhtä lyhyet. Manchester City ja Liverpool ovat – yhdessä Arsenalin kanssa – pelillisesti, valmennuksellisesti ja materiaalinsa suhteen kolme selvästi parasta joukkuetta Englannissa. Ne ratkaisevat keskenään Valioliigan mestaruuden kohtalon ja Manchester City ja Liverpool FA Cupin kohtalon. Myös Mestarien liigassa Manchester City ja Arsenal kuuluvat 4-5 viiden suurimman suosikin joukkoon.

Jos Manchester Cityn ja Liverpoolin rinnalle kaivataan FA Cupissa mustaa hevosta, sanon, että se on Aston Villa. Vaikka Villa onkin aloittanut kautensa myös Valioliigassa erinomaisesti, Unai Emeryn suurin lahja on laatia ottelukohtainen taktiikka vastustajan mukaan. Sen hän on todistanut urallaan moneen kertaan eurocupeissa ja jos Villa ei kohtaa Liverpoolia ja Manchester Citya aiemmilla kierroksilla, Birminghamia ravistelee huhtikuussa ja mahdollisesti jopa toukokuussa cup-huuma.