Chelsea on päässyt sopimuksen seuran myymisestä viidellä miljardilla eurolla amerikkalaisen liikemiehen Todd Boehlyn johtamalla ryhmittymälle. Jukka, onko Chelsea nyt pelastettu?

Tässä on vielä muutamia muodollisuuksia, jotka kaupan on läpäistävä, mutta en ole hetkeäkään epäillyt, että Chelsean tulevaisuus olisi ollut vaarassa. Tässä matkan varrelle on vilissyt kaiken maailman huhuja ja vääriä uutisia ja soppaa ovat hämmennetty jopa ministereitä myöten, mutta aikataulu on ollut koko ajan se, että kaupan pitää tapahtua nykyisen myyntilisenssin puitteissa toukokuun loppuun mennessä. Ja nyt ollaan siinä aikataulussa.

Kaupan pitää vielä läpäistä Britannian hallituksen ja Valioliiga-seurojen käsittely. Lisäksi Valioliiga tekee vielä omistajaselvityksen ja sillekin on saatava vihreä valo. Mutta en usko, että tässä tulee enää mitään mutkia matkaan, koska kauppaneuvotteluja jatkoon päässeiden ostajaehdokkaiden kanssa on käyty neuvotteluja alkuselvitysten jälkeen yli kuukausi. Olisi todella suuri yllätys, jos kaiken tämän jälkeen Boehlyn taustoista löytyisi jotain, joka kaataisi kaupan.

Kauppahinta on siis viisi miljardia, josta hieman vajaat 3 miljardia kostuu Roman Abramovitšin omistamista Chelsean osakkeista maksettavasta korvauksesta. Tämä rahaa menee jäädytetylle pankkitilille, josta rahat lahjoitetaan Abramovitšin kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti hyväntekeväisyyteen ja ainakin osittain Ukrainan sodan uhrille. Loppuraha käytetään Chelsean kehittämiseen – muuan muassa Stamford Bridgen ja Chelsean naisten toiminnan ja naisten joukkueen stadioninm Kingsmedowin, kehittämiseen.

Mitä tästä uudesta omistajasta Todd Boehlysta tiedetään?

Hän on erittäin menestyvä amerikkalainen liikemies, joka yritti ostaa Chelsean jo vuonna 2019 tarjoamalla Roman Abramovitšille Chelseasta 3,5 miljardia euroa. Silloin kauppa ei kuitenkaan onnistunut. Boehlylla on omistuksia urheiluseuroissa, joista tunnetuin on 20 prosentin siivu baseballseura LA Dodgersista.

Boehlyn omaisuuden arvoksi arvioidaan reilut neljä miljardia. Hän on siis äärimmäisen varakas mies, mutta nyt ei kuitenkaan voi puhua saman mittaluokan rahoista kuin Newcastlen tai Manchester Cityn omistajien kohdalla. Myös Abramovitšin omaisuus oli ennen Ukrainan sodan puhkeamisesta noin kaksinkertainen Boehlyn omaisuuteen verrattuna.

Mitä siis Chelsean tulevaisuuden suhteen voidaan odottaa?

Tietenkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa, mutta uskoisin Boehlyn toimivan hyvin saman kaltaisesti kuin muidenkin suurten Valioliiga-seurojen amerikkalaisomistajien. Puhutaan siis Manchester Unitedin Glazereista, Liverpool John Henrysta ja Arsenalin Stan Kroenkesta.

Heistä kukaan ei ole syytänyt seuraan ja pelaajiin rahaa silmittömästi, vaan investoinnit ovat olleet maltillisia ja Henryn ja Kroenkejen kohdalla tulosten mukaan kiihtyviä. Lisäksi kaikille on ollut yhteistä, että he jättävät jalkapalloilullisten asioiden hoitamisen ammattilaisille eli seuran operatiiviselle johtajalle. He hyväksyvät toki isot siirrot, palkkapolitiikan ja päättävät virallisesti myös managereista, mutta kysymys on enemmänkin juridisesta päätöksenteosta kuin siitä, että he ottaisivat millään tapaa esimerkiksi managereiden tai pelaajien nimiin kantaa.

Kolmas yhteinen piirre on, että he pitävät tärkeänä seuran kokonaisvaltaista kehittämistä. Puhutaan siis kaikesta toiminnasta – markkinoinnista, olosuhteista, akatemioista, stadioneista, harjoitusolosuhteista ja niin edelleen ja niin edelleen. Tämä näkyy myös Boehlyn osalta nyt julki tulleista suunnitelmista ja varmasti ne olivat myös yksi tekijä Boehlyn tarjouksen hyväksymisen takana.

Kevään aikana on puhuttu Chelsean joukkueen hajoamisesta. Mitä joukkueelle ja manageri Thomas Tuchelille tapahtuu?

Chelsea ei ole voinut tehdä uusia sopimustarjouksia pelaajille maaliskuun alun jälkeen ja on ymmärrettävää, että osa pelaajista on tehnyt tänä aikana oman ratkaisunsa. Antonio Rüdigerin siirtoa Real Madridiin pidetään varmana ja César Azpilicueta ja Andreas Christensen ovat ilmeisesti jo pitkällä omissa neuvotteluissa Barcelonan kanssa.

Kun omistajanvaihdos saadaan maaliin, uskon, että rauha palautuu hyvin nopeasti Länsi-Lontooseen ja tähän omistajanvaihdokseen suhtaudutaan samalla tavalla kuin muihinkin omistajanvaihdoksiin. Toisin sanoen palataan hyvin nopeasti arkeen ja siihen, että asioista päätetään samalla tavalla kuin jalkapalloseuroissa päätetään.

Mikään ei viittaa manageri Thomas Tuchelin vaihtamiseen tai lähtöön, ja mitä pelaajapakassa tapahtuu näitä muutamien tapauksien lisäksi, on sitä, mitä seuroissa yleensä tapahtuu. En usko myöskään siihen, että uudet omistajat syytäisivät mitään tähtitieteellisiä summia uusiin pelaajiin. Chelsea on edelleen iso seura ja varmasti kesällä voi tapahtua useamman kymmenen miljoonan euron suuruisia yksittäisiä siirtoja, mutta pidän sitäkin normaalina arkisena toimintana.

Asioita tehdään maltilla, mistä on hyvä osoitus se, että nyt esimerkiksi investoidaan Stamford Bridgen kehittämiseen. Se viittaa siihen, että uuden stadionin rakentamissuunnitelmat laitetaan jäihin ja uuden stadionin rakentamisen järkevyys selvitetään kaikessa rauhassa esimerkiksi 2-3 vuoden sisällä.

Eli onko Chelsean taivas jälleen kirkas?

Jos tämä kauppa ylittää nämä viimeiset muodolliset esteensä, Chelsean taivas on yhtä kirkas kuin millä tahansa Chelsean kaltaisella suurseuralla. Abramovitšinkin pahimmat hullut vuodet olivat jo takana ja uskon, että nyt Chelsean meno muuttuu entistä vakaammaksi. Se pysyy edelleen yhtä kärkiseurana ja miten hyvin se menestyy, riippuu siitä, miten seuraa osataan pyörittää niin urheilullisesti kuin liiketaloudellisesti. Nukkuisin Chelsean kannalta yöni levollisesti.