Chelsean kohuhankinta on ollut täysi nolla, mutta häntä ei kannata vielä julistaa kuplaksi
Mykhailo Mudryk on ollut karmea pettymys Chelsean kannattajille. Jukka Rönkä ei kuitenkaan vielä tuomitse Chelsean kohuhankintaa.
Chelsean kannattajat on ihmeissään tammikuussa 88 miljoonalla punnalla ostetun Mykhailo Mudrykin surkeista esityksistä Valioliigassa. Jukka, onko Chelsea lyönyt kätensä jälleen siihen itseensä?
Tässä on turha mennä asioiden edelle. Ukrainalaisen alku on kieltämättä ollut heikko, mutta kahden ja puolen ottelun perusteella häntä ei kannata vielä tuomita.
Hyvä esimerkki on Lisandro Martinez, joka siirtyi kesällä Ajaxista Manchester Unitediin 57 miljoonalla punnalla. Häntä pidettiin ensimmäisten pelien jälkeen vitsinä, josta tehdyt räävittömät meemit levisivät sosiaalisessa mediassa kuin rutto. Nyt Martinez on maailmanmestari ja kiistatta yksi Valioliigan parhaista toppareista.
Mudrykin lahjat ja hänen potentiaalinsa eivät ole kadonneet mihinkään muutamassa viikossa, mutta eihän tämä tilanne ole helppo hänen kannaltaan. Martinez voitti vaikeudet ja tuli vaikeasta tilanteesta ulos voittajana. Pystyykö Mudryk samaan, se on nyt se kysymys.
Mikä Mudrykilla mättää tällä hetkellä?
Chelsean tilanne on tällä hetkellä kauniisti sanottuna kaoottinen. Se on ostanut kesäkuun alun jälkeen 17 uutta pelaajaa ja vaihtanut jo kertaalleen manageria. Sen päälle joukkueen peli on pahasti sekaisin ja tulokset katastrofaalisen heikkoja.
Tällainen tilanne ei ole optimaalinen yhdenkään pelaajan kannalta. Mudryk on ollut kieltämättä pettymys, mutta moni muukin pelaaja on pelannut alle oman tasonsa. Eikä kysymys ole vain Marc Cucurellan, Pierre Emerick Aubameyangin, Raheem Sterlingin, Kalidou Koulibalyn tai Denis Zakarian kaltaisista uusista hankinnoista, vaan kausi on ollut yhtä lailla haastava jopa Mason Mountin, Kai Havertzin, Hakim Zieychin ja Christian Pulisicin tasoisille pelaajille, jotka kuuluivat Chelsean kalustoon jo ennen Todd Boehlyn hallitsematonta vallankumousta.
Mudryk on ollut yksi näistä pelaajista, jolla ainakin alku on ollut äärimmäisen vaikea. Tilannetta ei ole helpottanut se, että Mudryk oli pelannut ennen Chelseaan tuloa vain 29 sarjaottelua Shakhtar Donetskissa ja tuolla kokemuksella hyppääminen Valioliigan tasoiseen sarjaan on aina valtava haaste.
Esimerkiksi näistä tammikuun muista kohuhankinnoista Enzo Fernandez on nuoresta iästä ja vähäisestä kokemuksestaan huolimatta uunituore maailmanmestari ja Joao Felix on ollut jo useamman vuoden yksi maailman lahjakkaimmista nuorista pelaajista.
Olet sanonut usein, että kysymys ei ole pelkästään pelaajasta itsestään, vaan siitä, miten hänet osataan roolittaa ja nivoa osaksi joukkueen kokonaisuutta. Miltä Mudrykin tilanne näyttää tässä mielessä?
Korostan edelleen, että kahden ja puolen ottelun perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä – ei pahassa eikä hyvässä. Mudrykin ura Chelseassa voi lähteä edelleen samalla tavalla lentoon kuin Lisandro Martinezin ura lähti lentoon Manchester Unitedissa muutaman vaikean ottelun jälkeen.
Tilanne on toki haastava ja kuten näiden muiden Chelsean hankintojen kohdalla on nähty, Mudryk ei voi olla myöskään varma siitä, että hän saisi pelinsä raiteilleen. Nyt mitataan isolla vaa’alla hänen itseluottamustaan ja henkistä vahvuutta, sillä nuoren miehen housuissa ei varmasti ole tällä hetkellä helppo olla.
Mitä sitten tulee hänen roolitukseensa, en näe siinä lähtökohtaisesti ongelmaa. Hän pelaa itsensä kannalta optimaalisella pelipaikalla vasempana laitahyökkääjänä eli samassa roolissa, jossa hän pelasi Shakhtarissa.
Se, mikä on ollut ehkä huolestuttavin piirre hänen pelaamisessaan, on ollut se, että hänelle ei pelata juurikaan palloja.
Esimerkiksi lauantaisessa West Ham ottelussa hänellä oli vain 21 kosketusta palloon, kunnes hänet otettiin 66. minuutin kohdalla vaihtoon. Se on todella vaatimaton lukema. Esimerkiksi hänen tilalleen tulleella Zieychilla oli vain kaksi kosketusta vähemmän, vaikka Ziyech oli kentällä vain alle puolet siitä ajasta, mitä Mudryk.
Kysymys voi toki olla Potterin tekemästä taktisesta painatuksesta, mutta tässä herää pakostakin myös se kysymys, eivätkö muut pelaajat vielä luota Mudrykiin. Hän oli usein pelattavissa ja vapaana, mutta palloa ei silti herkästi pelattu hänelle.
Mudryk antoi ottelussa yhden erinomainen avaavan syötön, josta Havertz teki maalin, joka hylättiin kuitenkin paitsiona. Muuten Mudrykin ilta oli synkeähkö. Hän toki sai valtaosan syötöistä omille, mutta syötöt olivat enemmänkin helppoja pallonhallintasyöttöjä. Esimerkiksi yhtään avainsyöttöä hänelle ei kirjattu, kuten ei kirjattu myöskään yhtään onnistunutta ohitusta. Kaiken lisäksi hän menetti heikon kosketuksensa vuoksi pallon hyvässä paikassa kolmesti, mikä oli korkein lukema koko Chelsean joukkueessa lauantaina.
Vieläkö me näemme erilaisen Mudrykin Chelseassa?
Siihen kysymykseen on mahdoton vastata. Avaimet ovat nyt Mudrykin itsensä lisäksi ennen kaikkea manageri Graham Potterilla ja Chelsean valmennusjohdolla. He ovat vastuussa joukkueen ja jokaisen pelaajan peluuttamisesta sekä laajemmassa mielessä jokaisen pelaajan henkilöjohtamisesta.
Chelsean 2000-luvun historia on Fernando Torresista, Andri Ševtšenkosta ja Romelu Lukakusta alkaen täynnä sellaisia pelaajia, joiden ongelmia ei saatu Chelseassa ratkaistua.
Mudrykin kannalta uhka on siinä, että hän liittyy tämän synkeän jonon jatkoksi – ja mahdollisuus siinä, että Chelsea saa joko kaivettua hänestä lahjakkuutensa esille tai sitten he laittavat Mudrykin lankulle mahdollisesti jo kesällä ja tämä löytää itselleen uuden oksan.
En nyt viittaa millään tavalla Arsenaliin, sillä se tie lienee tukossa, mutta esimerkiksi Arsenalin historian kaksi parasta pelaajaa olivat molemmat ennen Arsenaliin tuloa raskaan sarjan floppeja – Thierry Henry Juventuksessa ja Dennis Bergkamp Interissä.
Olisi surullista ja jalkapallon kannalta suuri tappio, jos Mudrykin tasoinen lahjakkuus jäisi ikuiseksi lupaukseksi.
