Colorado Avalanche jäi pudotuspelien toiselle kierrokselle. Vegas Golden Knights paineli jatkoon kuudessa pelissä. Tulosta voi pitää jonkinlaisena yllätyksenä, sillä Colorado oli erittäin vahva runkosarjassa. 

Mutta runkosarjan jääkiekko on hengeltään ja luonteeltaan erilaista kuin pudotuspelien jääkiekko.

Coloradon romahduksen syitä voisi perata maalivahtipelistä, puolustuspelaamisesta, peluutuksesta ynnä muusta. Ydin on kuitenkin se, että sarjan kuudesta ottelusta viidessä Colorado teki ottelun avausmaalin. Viidessä! Ja hävisi sarjan.

Sarjan kolmannessa pelissä – Coloradon ollessa sarjassa 2–0-johdossa – Colorado johti ottelua pitkälle kolmanteen erään 2–1. Viisi minuuttia ennen päätöstä Vegas teki kaksi maalia minuutin sisään ja voitti ottelun.

Sarjan oltua tasan 2–2 Colorado johti viidettä ottelua kahden erän jälkeen 2–0. Päätöserän alussa Vegas teki muutaman minuutin sisään kaksi maalia, vei pelin jatkoajalle ja voitti.

Megalomania

Eli se, mikä Coloradolta puuttui, oli pelin periaatetaso, kun joukkue pelaa johtoasemassa. Ja etenkin Coloradon kohdalla se olisi ensiarvoisen tärkeä, koska sen oma pelaaminen tuottaa vastustajalle mahdollisuuksia tehdä maalin.

Mutta Coloradolla ei tapahtunut muutosta peliteoissa, kun joukkue oli johtoasemassa. Kun peli olisi pitänyt tappaa. Runkosarjassa joukkue tottui siihen, että se takoi 2–0-johdossa vielä kolme maalia lisää.

Se oli runkosarjassa. Pudotuspeleissä tuo megalomaaninen lähtökohta sortuu ennemmin tai myöhemmin. Avalanche yritti voittaa pelit 5–0, kun sen olisi pitänyt voittaa 2–1. Tämä oli arviointivirhe päävalmentaja Jared Bednarilta.

Miten Coloradon megalomania näkyi?

Yksittäisissä pelaajien peliteoissa ja lopulta siinä pelin virrassa, joka pelissä vallitsi Coloradon ollessa johdossa. Colorado antoi vastustajalle mahdollisuuden luoda maalipaikkoja. Ja paljon. Koska se jahtasi itse vielä yhtä lisämaalia.

Esimerkiksi. Pitkän puolustusalueen pelin jälkeen, siirretäänkö kiekko turvallisesti laidan kautta omista pois ja vaihdetaan uusi viisikko jäälle vai lähdetäänkö yrittämään väsyneenä vastaiskua?

Colorado teki jälkimmäistä ja antoi kiekonmenetysten kautta Vegasille mahdollisuuden kääntää peliä.

Tällaiset asiat pitäisi olla voittavalla joukkueella tässä vaiheessa kautta erittäin selvinä. Mutta Coloradolla ei ollut: se pelasi samoin periaattein kuin runkosarjassa. Koko 60 minuuttia, välittämättä, mitä on tulostaululla.

Tai: ajaako omassa suorassa hyökkäyksessä puolustaja neljäntenä pelaajana syvään? Ja kuinka suorat hyökkäykset päätetään?

Colorado ajoi, päätöserässä johtoasemassa, vaikka sillä ei olisi ollut tarvetta tehdä maalia. Kiekollinen ratkaisu oli korkean riskin poikittaissyöttö, jolla annetaan vastustajalle mahdollisuus katkoon ja nopeaan kääntöön isolla jäällä.

Ja taas: ei kuulunut eikä näkynyt periaatteita, miten johtoasemassa peli tapetaan.

Colorado rakastui itse omaan tapaansa pelata ja jauhaa vastustajasta kaiken irti. Se oli runkosarjassa paikoin hämmentävää, tylyä ja raakaa.

Mutta jääkiekkopeliä ei tarvitse voittaa 5–0. Riittää, että sen voittaa.