Tottenhamin manageri Antonio Conte arvosteli lauantaisen Southampton-tasapelin jälkeen voimakkaasti pelaajia ja seurajohtoa ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Jukka, mitä ihmettä Tottenhamissa on meneillään?

Tämä on juuri se oikea kysymys. Kysymys ei ole vain yhdestä ottelusta ja sen jälkeisistä kommenteista, vaan raivokohtauksesta, jonka takana on paljon suurempi tarina.

Conte oli varmasti pettynyt Tottenhamin velttoon esitykseen ja siihen, että se menetti Valioliigan jumboseuralle kahden maalin johtoasemansa, mutta jalkapallovalmentajan on kestettävä myös heikkoja pelejä ja heikkoja tuloksia, eikä hänen ammatilliseen profiiliinsa kuulu se, että uhriutuu julkisesti sillä tavalla, kuin Conte lauantaina.

Tämä Conten raivokohtaus oli jotakin täysin poikkeuksellista. Hän suolasi rajusti pelaajat, mutta se, että hän hyökkäsi myös seuran puheenjohtajan Daniel Levyn ja koko spursilaisen toimintakulttuurin kimppuun, oli vieläkin yllättävämpää, rajumpaa ja poikkeuksellisempaa.

Jos Tottenhamin sisintä on kaivellut 40 vuotta se, että seuran entinen manageri Keith Burkinshaw sanoi 80-luvun alussa, että tuolla oli kerran jalkapalloseura ja osoitti White Hart Lanea, niin tämä hyökkäys kaivelee spursilaista sielua seuraavat 400 vuotta. Ei ole Conten pelinjälkeisiä kommentteja Tottenhamin virallisella webbisaitilla näkynyt.

Mistä siis Conten raivokohtauksessa oli kysymys?

Sataprosenttisen vastauksen tietää Conte itse, mutta ei näin joukkuetta herätetä. Näin joukkue ja seura saadaan nousemaan kapinaan ja käynnistämään managerin lähtölaskenta.

Conten uralla on moneen kertaan nähty, että hän on ihmisenä ehdoton ja mustavalkea. Asiat joko ovat tai ne eivät ole, ja näiden kahden vaihtoehdon väliin ei Conten maailmassa jää kovin paljon eri värisävyjä. Jos asiat eivät mene Conten mielen mukaan, silloin hän alkaa voida pahoin, ja siinä mielentilassa ei ole diplomatialle sijaa, vaan ainoastaan ratkaisuille.

On vaikea uskoa, että nyt kysymys olisi vain tuloksista ja pelistä, vaan kaikki merkit viittaavat siihen, että nyt Tottenhamissa pyörii isompi myllynkivi ja Conte tietää, että se myllynkivi on jauhamassa hänet alleen.

Conten ympärillä on puhuttu vähän väliä mahdollista potkuista, ja Mestarien liigasta ja FA Cupista putoamisen jälkeen nuo puheet ovat mitä ilmeisemmin alkaneet realisoitua – ja Conte tietää sen.

Managerin erottaminen on yksi asia, mutta toinen on se tapa, millä se tehdään. En olisi yllättänyt, että tämän raivokohtauksen ydin olisi siinä, että Conte tietää Tottenhamin käyvän parhaillaan neuvotteluja jonkun muun tai joidenkin muiden managereiden kanssa hänen korvaamisestaan – eikä sekään yllättäisi, että myös osa pelaajista olisi mukana näissä taustakeskusteluissa.

Jos Conten selän takana käydään tällaisia neuvotteluja ja Conte tietää näistä neuvotteluista esimerkiksi hyvän ystävänsä, Tottenhamin toimitusjohtajan Fabricio Paraticin kautta, silloin helvetti pääsee herkästi valloilleen.

Miksi Tottenham ei ole erottanut Contea, jos kysymys on joka tapauksessa siitä, että manageria ollaan vaihtamassa?

Tottenham taistelee tällä hetkellä Mestarien liigan paikasta, mikä on niin taloudellisesti kuin seuran vetovoiman kannalta kriittinen asia. Tässä tilanteessa on pidettävä kieli keskellä suuta, mikä on paras tapa edetä manageriasiassa. Jatketaanko Contella kauden loppuun vai vaihdetaanko hänet sitä ennen – ja jos vaihdetaan, kuka saataisiin tilalle ja millä aikataululla? Onko se jo pysyvä manageri vai joku Ryan Masonin kaltainen väliaikainen manageri?

Uskoisin, että Tottenhamissa on laskettu siten, että Contenkin alaisuudessa voidaan päästä Mestarien liigaan tai ainakin pitää penkkiä niin pitkään lämpimänä, että jos seuraaja palkataan loppukauden aikana, Tottenham on vielä kiinni Mestarien liigan paikassa uuden managerin hypätessä puikkoihin.

Tottenhamin kannalta tällainen ajattelurakenne voi olla loogista, mutta voisi kuvitella, että Conten raivokohtauksen takana ovat juuri tällaiset syyt.

Mitä siis Tottenhamissa seuraavaksi tapahtuu?

Eihän tämä Conten raivokohtaus voi johtaa mihinkään muuhun kuin italialaisen potkuihin. Uskoisin, että Conte lähtee tällaisen myllytyksen jälkeen saman tien. Puhutaan siis jopa vain muutamista tunneista tai päivistä.

Tässä saumassa manageria on muutenkin hyvä vaihtaa, sillä edessä on maaottelutauko ja Tottenhamin seuraava peli on vasta kahden viikon päästä, 3. päivä huhtikuuta.

Kuka on Conten seuraaja?

Päävaihtoehdot ovat tällä hetkellä Mauricio Pochettino, Thomas Tuchel ja Luis Enrique, mutta on siellä vilahdellut muitakin nimiä. Yksi vaihtoehto on edelleen myös Ryan Masonin palkkaaminen tässä saumassa vt. manageriksi.

Avainkysymys on nyt se, kuka asiasta päättää. Puheenjohtaja Daniel Levyn ykkössuosikkina pidetään Pochettinoa, mutta siirroista ja rekrytoinneista vastaavan Paraticin ykkösehdokkaana pidetään Luis Enriqueta.

Katsotaan nyt, mitä Tottenhamissa tapahtuu, mutta uskoisin, että Tottenham saa palkattua kuitenkin ykköskorin managerin Conten seuraajaksi eikä tästä valinnasta tule samanlaista farssia kuin José Mourinhon seuraajan rekrytoinnista kaksi vuotta sitten.

Vielä yksi kysymys eli itse asia. Oliko Conten kritiikissään oikeassa?

Pelaajien kritisointi on siinä mielessä monipiippuisempi asia, että Conte vastaa itse joukkueen valmentamisesta. Tähän vastuuseen kuuluu taktisten asioiden lisäksi myös se, millä asenteella ja miten motivoituneita pelaajat ovat pelaamaan kentällä.

Pelaajien suhteen Conte ei voi siis pestä käsiään, mutta seuran suhteen Contella on kyllä vahva pointtinsa. Onko tilanne juuri niin paha ja sellainen kuin hän sitä kuvaili, mutta kyllähän Tottenhamin seurajohdon pitäisi vakavasti miettiä omaa rooliaan ja vastuuta Tottenhamin johtamisessa ja siinä, miten Spurs seurana toimii.

Tottenhamin entinen pelaaja Joe Kinnear totesi 2000-luvun taitteessa, että Tottenham on vaikeimmin johdettava englantilainen jalkapalloseura, koska seuran johdossa olevat ihmiset luulevat ymmärtävänsä jalkapalloa ja puuttuvat erittäin herkästi ja hanakasti myös jalkapalloilullisiin asioihin.

Tottenham on muutenkin seura, jossa seurajohto ja pelaajat ovat ikään kuin samaa perhettä, mutta manageri ei. Jos Tottenhamissa asiat eivät ole luistaneet utopististen odotusten mukaisesti, seurajohdon sulake on poksahtanut nopeasti ja renki on saanut lähteä talosta. Vastaavasti pelaajat ovat useimpien managereiden kohdalla tienneet, että jos managerin naama ei ole miellyttänyt, heidän ei ole ollut mikään pakko pokkuroida ja kuunnella manageria, koska suurin kuningas istuu eri huoneessa ja tämä kuningas on valmis kuuntelemaan pelaajien mielipiteitä.

Nykyjalkapallossa sanotaan usein, että huippujalkapallo on myös organisaatioiden välistä kilpailua. Tällä viitataan ja tämä mielletään yleisesti taloudellisena kilpailuna, mutta kysymys on myös laajemmasta toiminnallisesta osaamista.

Tottenham on esimerkki seurasta, jossa pahiten on pettänyt juuri seurajohto ja seurajohdollinen osaaminen. Eikä kysymys ole nyt vain viimeisistä vuosista, kuten vaikkapa Manchester Unitedilla, vaan useista vuosikymmenistä. Tottenhamin kannattajat voivat sanoa, että Spursilla on ollut huonoa tuuria, kun se ei ole voittanut liigamestaruutta 62 vuoteen ja yhtään pokaalia 15 vuoteen, mutta seurajohto ei voi sen selityksen taakse paeta. Syyt ovat paljon syvemmällä seuran rakenteissa ja toimintakulttuurissa kuin huonossa tuurissa.

Eli onko Tottenham tuomittu kadotukseen?

Ennuste sille, että Tottenham voittaisi liigamestaruuden Daniel Levyn ja seuran pääomistajan Joe Lewisin aikana, on heikko – mutta mikään ei ole mahdotonta. Pochettino sai oman tekemisensä kautta Tottenhamin toiminnan vakautettua eivätkä liigamestaruuden ja Mestarien liigan voittaminen jääneet kauaksi.

Pochettinon potkut puoli vuotta Mestarien liigan finaalissa pelaamisen jälkeen olivat kuitenkin kouriintuntuva esimerkki siitä, että pitkäaikaisesta menestyksestä Levyn ja Lewisin aikana on turha unelmoida. Kyllä he jostain aina kriisin ja potkut perusteet löytävät – vaikka siitä, että manageri kasvaa seuran sisällä liian suureksi.

Siksi Tottenhamin kannalta kriittisin kysymys jalkapalloilullisen menestyksen kannalta ei ole, kenestä tulee Conten seuraaja, vaan milloin Levyn ja Lewisin aikakausia Tottenhamissa päättyy – ja kenelle valta sitten siirtyy.