Valioliigan managerimarkkinoilla pöllysi jo neljännen kerran tällä kaudella, kun Wolverhampton antoi potkut Vitor Pereiralle. Jukka, mistä moinen syysmyrsky?

Jokainen näistä neljästä potkutarinasta on oma tarinansa.

Potkupelin aloitti Nottingham, joka erotti ensin Nuno Espirito Santon ja sen jälkeen hänen tilalleen palkatun Ange Postecogloun.

Postecogloun kohdalla kysymys oli toki katastrofaalisen surkeista tuloksista, mutta tämän syksyn Nottingham-soppa kertoo enemmän Nottinghamista ja ennen kaikkea sen omistajan Evangelos Marinakisin arvaamattomasta ja poukkoilevasta tavasta toimia seurajohtajana.

West Ham antoi Graham Potterille potkut surkeiden tulosten vuoksi, mutta myös West Hamin kohdalla on kysyttävä seurajohdon osaamisen perään.

Potter on tunnetusti prosessivalmentaja, joka rakentaa talonsa tiili tiileltä. Siinä kuluu aikaa ja tupakkaa, mutta kuten Brightonissa ja Östersundissa nähtiin, Potterin prosessi tuo hyvin suurella todennäköisyydellä myös lopulta tuloksia, mikäli niitä jaksetaan odottaa.

Nykyjalkapallossa ajan käsite on sellainen, että valmentajan pitää tehdä tuloksia saman tien tai muuten tulee lähtö, mutta jos kerta niin on, miksi sitten palkata Potterin kaltainen prosessivalmentaja? Chelsea meni samaan vipuun Potterin kanssa ja nyt siihen meni West Ham palkatessaan Potterin managerikseen tämän vuoden tammikuussa ja erottaessaan hänet kahdeksaa kuukautta myöhemmin.

Vitor Pereira pelasti viime kaudella Wolverhamptonin putoamiselta Valioliigasta ja vaikka kausi lähti surkeasti käyntiin, Wolves teki hänen kanssaan reilu kuukausi sitten kolmivuotisen jatkosopimuksen.

Jatkosopimuksen tekemistä voisi pitää päättömänä, mutta Wolves mitä ilmeisemmin kirjasi sopimukseen klausuulin, ettei sen tarvitse maksaa Pereiralle mitään massiivista erorahaa tai kolmen vuoden palkkaa.

Jos tieto pitää paikkaansa, silloin Wolverhampton varautui jo tähän ratkaisuun. Se ei olisi mikään yllätys, sillä Wolves oli hävinnyt siihen mennessä kaikki neljä tällä kaudella pelaamaansa Valioliigan ottelua.

Olisiko Pereiralle pitänyt antaa lisää aikaa Wolvesin kurssin korjaamiseksi?

Vuosi tai kaksi vuotta sitten Pereira olisi todennäköisesti saanut lisäaikaa, mutta nyt tilanne on erilainen.

Kahdella edellisellä kaudella kaikki kolme nousijaa ovat tippuneet saman tien takaisin Mestaruussarjaan. Kaiken lisäksi ne ovat tippuneet Valioliigasta surkeilla pistemäärillä. Toissa kaudella parhaalla putoajalla oli vain 26 pistettä ja viime kaudella 25 pistettä, kun yleensä sarjapaikan säilyttämiseen Valioliigassa tarvitaan plus miinus 35 pistettä.

Tämän kauden nousijat, Sunderland, Leeds ja Burnley, ovat olleet kauden alkumetreillä terävässä iskussa ja vaikka uskon Burnleyn ja Leedsin edelleen olevan tämän kauden putoajien joukossa, kolmannen putoajan kanssa voi käydä jollekin seuralle kylmät.

Sunderland on alkukauden suurin sensaatio Valioliigassa ja sillä on jo nyt 18 pistettä. Tämä muuttaa peliä siten, että muiden putoamisvaarassa olevien seurojen on otettava Sunderlandin vahva kauden avaus huomioon.

Sunderland tulee satavarmasti naaraamaan sen verran pisteitä, että viime kevään parhaalla nousijalla on tällä kaudella enemmän kuin 25 tai 26 pistettä. Sunderland voi hyvinkin yltää 35-40 pisteeseen tuntumaan, ellei jopa senkin yli.

Siksi muiden seurojen on reagoitava huonoihin tuloksiin. Myös Wolvesin ratkaisuun vaikutti varmasti tämä Sunderland-efekti. Oli pakko tehdä jotain tai muuten vaarana olisi ollut putoaminen Valioliigasta.

Kysymys ei ole vain siitä, että Valioliigan paikan arvo on nykyään jo yli 200 miljoonaa puntaa. Toissa kauden putoajista Luton putosi viime kaudella Mestaruussarjasta ja pelaa nyt Ykkösliigassa, ja toinen toissa toinen putoaja, Sheffield United, on tällä hetkellä Mestaruussarjassa putoajan paikalla.

Viime kaudella Valioliigasta pudonneista seuroista Southampton kamppailee Mestaruussarjassa putoamista vastaan juuri ja juuri putoamisviivan yläpuolella ja erotti sunnuntaina manageri Will Stillin vain viiden kuukauden työrupeaman jälkeen.

Ja missä on Teemu Pukin entinen seura Norwich, joka putosi Valioliigasta kolme vuotta sitten?

Siellähän sekin kamppailee putoamista vastaan Mestaruussarjan toiseksi viimeisellä paikalla.

Jokainen seurajohtaja Valioliigassa ymmärtää, että Valioliigasta putoaminen on ensinnäkin valtaisa taloudellinen takaisku, mutta sen lisäksi se voi suistaa koko seuran pahaan syöksykierteeseen.

Siksi asioihin pitää reagoida hyvissä ajoin. Tällä kaudella paine reagoida on entistä kovempi, koska tällä kaudella kaikki kolme sarjanousijaa eivät putoa, kuten kahdella edellisellä kaudella. Se tarkoittaa, että noutaja käy hakemassa jonkun pidemmän aikaa Valioliigaan kuuluneen seuran.

Joko kristallipallosi kertoo, mikä tai mitkä seurat ovat suurimmassa vaarassa?

Kaksi suurinta suosikkia putoajaksi ovat ilman muuta edelleen Leeds ja Burnley. Niiden alkukautta on hehkutettu, mutta todellisuus on, että ne ovat tällä hetkellä Valioliigassa sijoilla 16 ja 17. Jos ja kun niiden alapuolella olevista seuroista Nottingham ja West Ham saavat moponsa käyntiin, ne pyyhkäisevät molemmista ohi.

Leedsin ja Burnleyn haasteita lisää, että niiden molempien materiaalit ovat Valioliigan heikoimmat ja seurojen taloudelliset mahdollisuudet vahvistaa joukkuetta tammikuun siirtoikkunassa ovat rajalliset. Jos ne joutuisivat vaihtamaan kauden aikana manageria, ne joutuisivat naaraamaan uutta manageria melkoisen matalista vesistä. Toki sieltäkin voisi löytyä joku sateentekijä, mutta riskit ovat suuret.

Muista seuroista suurimmassa vaaravyöhykkeessä on Wolverhampton. Sillä on kolme isoa riskitekijää, jotka tekevät siitä tällä hetkellä Leedsin ja Burnleyn lisäksi vahvimman putoajaehdokkaan.

Ensimmäinen riski on uuden managerin valinta. Wolvesiin on linkitetty nyt Edin Terzicin, Erik ten Hagin ja Daniele de Rossin kaltaisia tunnettuja valmentajia, mutta olisivatko he oikeasti valmiit tulemaan tässä tilanteessa Wolvesin manageriksi ja onko esimerkiksi tästä kolmikosta kukaan varma menestyjä vai pelkästään hyvältä kalskahtava nimi?

Siksi Wolves katselee todennäköisemmin Gary O’Neilin tai Rob Edwardsin kaltaisia vaihtoehtoja, kuten nyt on jo uutisoitu. Brendan Rodgers on myös vapaalla jalalla erottuaan Celticistä viime viikolla.

Olipa uusi manageri kuka tahansa, hänen valintansa on joka tapauksessa riski.

Toinen riski on se, että Wolverhamptonilla on kymmenen kierroksen jälkeen vain kaksi sarjapistettä. Sillä on toki jäljellä vielä 28 ottelua, mutta tässä tullaan nyt siihen, millä korkeudella säilymisen rima on tällä kaudella.

Jos se olisi viime tai toissa kauden tapaan jossain 25-26 pisteen tuntumassa, silloin näkymä olisi vielä järjellinen. Jos säilymiseen sen sijaa tarvitaankin esimerkiksi 35 pistettä, silloin Wolvesin pitäisi kerätä loppukaudella 28 ottelusta 33 pistettä. Se tarkoittaisi 1,2 pisteen keskivauhtia eli sellaista vauhtia, jolla Newcastle on pelannut alkukauden.

Viime kauden Wolvesilta se olisi voinut vielä onnistua, mutta Wolves myi kesällä joukkueen ylivoimaisesti parhaan pelaajan, Matheus Cunhan, Manchester Unitediin ja toisen viime kaudella loistaneen pelaajan, Rayan Ait Nourin Manchester Cityyn.

Jørgen Strand Larsenin se sai sen sijaan kesällä pidettyä, vaikka Newcastle tarjosi hänestä 50 miljoonaa puntaa. Norjalainen on tehnyt tällä kaudella kuitenkin vain yhden maalin ja jos tilanne näyttää tammikuussa Wolvesin kannalta enemmän tai vähemmän toivottomalta, se saattaa hyvinkin muuttaa Strand Larsenin tammikuussa rahaksi.

Paineita lisää se, että vaikka Wolverhamptonin taloudellinen tilanne onkin pelaajamyyntien ansiosta parantanut, se on edelleen kohtalaisen tiukassa puristuksessa Valioliigan kulurajoitusten kanssa. Kaiken lisäksi se myi Cunhan 62,5 miljoonalla punnalla Manchester Unitediin jo kesäkuussa, joten hänen myynnistään saadut tulot kirjataan viime tilikauden tulokseen, ei tämän käynnissä olevan tilikauden tulokseen.

Wolvesin pitäisi onnistua uuden managerin valinnassaan ja sen pitäisi mielellään pystyä vahvistamaan joukkuetta tammikuun siirtoikkunassa, jotta tuo säilymiseen todennäköisesti tarvittavan plus miinus 35 pisteen saavuttaminen olisi mahdollista. Tätä taustaa vasten Wolvesin tilanne näyttää enemmän kuin huolestuttavalta.

Et siis ilmeisesti usko West Hamin tai Nottinghamin putoamiseen?

En. Sean Dyche ja Nottinghamin nykyinen materiaali muodostavat sellaisen paketin, että Forest tulee säilyttämään paikkansa Valioliigassa heittämällä. Siitä on saatu ensimmäisiä merkkejä jo näiden kahden viikon aikana, jotka Dyche on ollut Forestin sarvissa. Hän osaa organisoida etenkin joukkueen puolustuspelaamisen niin hyvin, että se antaa tukevan pohjan Forestin pelastumiselle.

Oli myös selvää, että Nuno saa jossain vaiheessa West Hamin raiteilleen ja sunnuntainen 3-1-kotivoitto Newcastlesta oli ensimmäinen oikeasti rohkaiseva signaali siitä, että myös West Ham on tulossa.

On vaikea nähdä, mikä seura voisi kyykätä sen verran, että Wolverhampton, Leeds tai Burnley voisivat tällä kaudella pelastua. Olin ennen kautta skeptinen Brentfordin suhteen, mutta ainakin alkukaudella sen pelaaminen on ollut uuden managerin Keith Andrewsin johdolla todella lupaavaa.

Siksi ennusteeni on Wolverhamptonin, Burnleyn ja Leedsin suhteen tyly.