Valioliigassa on kypsymässä ensimmäinen supersiirto, kun EM-kisoissa loistanut Italian maajoukkuetoppari Riccardo Calafiori on siirtymässä Bolognasta Arsenaliin arviolta 50 miljoonan euron siirtosummalla. Jukka, mihin Arsenal tarvitsee Calafiorin, sillä lontoolaisilla oli päättyneellä kaudella monien mielestä Valioliigan paras topparipari, William Saliba ja Gabrel Magalhaes?

Asia on moniulotteinen.

Arsenal on ensinnäkin saavuttanut sellaisen tason, että sen pelillisessä kehittymisessä puhutaan enää marginaalisista asioista ja niiden kehittämisestä.

Näitä marginaaleja voidaan kaivaa kehittämällä joukkuetaktista pelaamista ja kehittämällä olemassa olevia pelaajia – tai hankkimalla parempia pelaajia.

Pelaajien osalta kysymys on varsin raa’asta tavasta toimia. Me näemme viime kaudella Mikel Artetalta jo kaksi äärimmäisen kovaa ratkaisua, kun hän korvasi kaksi erinomaista kautta pelanneen maalivahti Aaron Ramsdalen hankkimalla David Rayan ja ostamalla Jurren Timberin, vaikka vuotta aiemmin hankittu Oleksandr Zintšenko oli pelannut loistavan tulokaskauden vasempana pakkina.

Arsenalin kannattajat olivat aluksi raivoissaan varsinkin Ramsdalen kohtelusta, mutta kauden aikana kritiikki vaimeni eikä kovin moni kyseenalaista enää Artetan ratkaisua. Timber loukkaantui heti kauden avauspelissä, joten hänen hankintansa seuraukset näkyvät vasta tulevaisuudessa.

Nyt kysymys on samanlaisesta kylmästä ratkaisusta. Kysymys ei ole siitä, etteikö Gabriel Magalhaes olisi loistava toppari, mutta Arteta mitä ilmeisemmin näkee, että korvaamalla Gabrielin Calafiorilla Arsenal pystyy sitä kautta kehittämään näitä paljon puhuttuja marginaalejaan.

Calafiori on pelannut toki myös vasempana pakkina, mutta uskon, että kysymys on nimenomaan Gabrielin korvaamisesta, ei Timberin korvaamisesta, eikä myöskään siitä, että Arteta suunnittelisi esimerkiksi siirtymistä pelaamaan kolmen linjalla tai hän olisi tekemässä Calafiorista jonkin muun pelipaikan pelaajaa, esimerkiksi keskikentän pohjapelaajaa.

Toinen asia on se, että Arsenalin tasolla ei ole oleellista puhua avauskokoonpanosta, vaan joukkue on rakennettava siten, että kaikille pelipaikoille on useampi vaihtoehto loukkaantumisia, kierrättämistä, erilaista taktista peluuttamista ja pelipaikoista kilpailua varten.

Arsenal ei päättyneellä kaudella hävinnyt enää Manchester Citylle parhaiden kokoonpanojen vertailussa, vaan ero tuli materiaalin leveyden kautta.

Miksi Calafiori ohittaa sinusta Gabrielin kaksikon keskinäisessä vertailussa?

Suurimmat erot Calafiorin eduksi tulevat pallollisessa pelaamisessa ja pelin taktisessa ymmärtämisessä. Hän on erinomainen peliä tekevä ja peliä avaava toppari, joka tekee vaarallisia ylösnousuja keskikaistalla, kuten Kroatia-ottelun dramaattisilla loppuhetkillä nähtiin.

Hän on myös hyvä katkoja ja hyvä voittamaan pallon omalle joukkueelle sekä hyvä prässääjä. Calafiori on vasta 22-vuotias ja huipputasolla vielä kohtalaisen kokematon. Hänellä sattuu edelleen hieman hölmöltä näyttäviä virheitä ja hän on aiheuttanut virheillään myös rankkareita.

Mutta eihän Gabriel’kaan virheetön ole. Hän on lukenut muutamissa tilanteissa peliä tosi karkeasti väärin ja hänkin on aiheuttanut vapareita ja rankkareita. Toki niitä aiheuttavat kaikki topparit, mutta Gabrielin virheherkkyys on ollut yksi Arsenalin ongelmista – olkoonkin, että hän on pelannut 2-3 todella vahvaa kautta.

Yksi asia Calafiorin mahdollisessa siirrossa on kysymys, löysikö Arsenal hänet vasta EM-kisoista?

Arsenal oli jo päättänyt päättyneellä kaudella, että se tarvitsee uuden vasenjalkaisen topparin. Arsenalin linjauksen mukaan ideaalisin toppari olisi nuori ja hän pystyisi pelaamaan useammilla pelipaikoilla.

Kun näiden lähtökohtien päälle asetettiin Artetan pelitavan pelilliset vaatimukset ja painotukset, Arsenalilla oli vasenjalkaiseksi toppariksi kolme vaihtoehtoa, joista Calafiori oli yksi. Kun kaiken lisäksi hänen hintansa on nykymarkkinoilla inhimillinen, Caafiori sopi hyvin Arsenalin piirtämään profiiliin.

Varmasti EM-kisat, joissa vaatimukset ja paineet ovat kovemmat kuin Bolognassa, oli hyvä viimeinen tilaisuus tarkkailla, millaisista aineista Calafiori on tehty, mutta olen vakuuttunut, että häntä on seurattu useampi kuukausi, ellei jopa 1-2 kautta.

Mitä muita peliliikkeitä Arsenalilta voidaan odottaa kesän siirtoikkunassa?

Liikenne tulee olemaan kaksisuuntaista.

Arsenal on valmis myymään useampia pelaajia. Näitä pelaajia ovat muun muassa Thomas Partey, Aaron Ramsdale, Eddie Nketiah, Emile Smith-Rowe, Reiss Nelson sekä lainalla olleet Albert Sambi Lokonga, Nuno Tavares ja Charlie Patino. Lisäksi Cedric Soares ja Mohamed Elnenyn sopimukset päättyivät eikä niitä enää uusittu.

Vaaravyöhykkeessä ovat myös Zintšenko sekä Jakob Kiwior, joka pelaa samalla paikalla Calafiorin ja Gabrielin kanssa.

Hankintalistalla on 3-5 eri pelipaikan pelaajaa. Calafiorin siirto on jo neuvottelujen alla, minkä lisäksi Arsenal etsii ainakin uutta kuutospaikan pelaajaa ja uutta maalivahtia, jos ja kun Ramsdale lähtee. On puhuttu myös uudesta vasemmasta pakista, mutta se on isomman palapelin takana.

Sitten ovat nämä isot ja todennäköisesti kalliit kysymykset, ostaako Arsenal uuden hyökkääjän ja uuden laiturin, joka pystyisi pelaamaan molemmilla laidoilla.

Onko nimiä heittää?

Arsenalilla on sanottu olevan hihassaan yksi megaluokan siirto. Mitään varmoja tietoja asiasta ja mahdollisesta hankinnasta ei ole, vaikka Arsenaliin on linkitetty erilaisia tähtipelaajia Nico Williamsista, Joshua Kimmichistä ja Victor Osimhenistä alkaen.

Arsenal on onnistunut pitämään yleensä hankintansa hyvin salassa ja voi olla, että sieltä putoaa nytkin 1-2 yllättävää siirtoa. On siis vain odotettava ja raplattava X:ää aamusta iltaan.