EM-kisojen avauspäivän kohtaamisessa ottavat toisistaan mittaa Italia ja Turkki.  Ennakkosuosikki on tietysti Italia, mutta Turkkia ei voi sivuuttaa lohkon asetelmissa tai tässä ottelussa olankohautuksella. Turkkia on veikkailtu monissa yhteyksissä turnauksen potentiaaliseksi yllättäjäksi ja siihen löytyy perusteita pelaajamateriaalista ja joukkueen yhtenäisyydestä.

Turnausmatematiikka ja avausottelun luonne määrittävät voimasuhteiden lisäksi ottelun kulkua. Kumpikaan joukkue ei voi olla täysin varma, millaisella pelisuunnitelmalla vastustaja tulee kamppailuun. Harjoitusotteluiden perusteella on vaarallista tehdä liiallisia johtopäätöksiä vastustajan aseista ja neutralisoitavista vahvuuksista.

Silti voimme ennakoida, että Italia tulee ottamaan ottelussa suuremman pallonhallintaprosentin itselleen ja paljon ratkeaa siihen, miten Turkki puolustaa Italian pallollista pelaamista.

Miten Turkki pysäyttää Italian pallonhallintavaiheen?

Italia tullee ryhmittymään kentälle Roberto Mancinin johdolla 4-3-3-muodostelmaan. Ainakin näin voisi päätellä Mancinin prosessin viimeisien kuukausien perusteella.

Toppariparin etupuolella pelannee Jorginho, joka on Italian pelin rytmittäjänä – eli etenemisen väylien ja kosketusmäärien määrittelijänä – elintärkeä palanen. Hänen ympärillään on kuitenkin kysymysmerkkejä. Taitava rakentelija Marco Verratti kuntouttanee edelleen jalkavammaansa, joten Interin kasipaikan höylällä, Nicolò Barellalla, on paljon harteillaan. Barella on loistava tulkitsemaan tiloja vastustajan muodon sisällä, tekemään pystyynjuoksuja ja käsittelemään palloa pienissä tiloissa, joten hänen liikkumisensa on asia, jota Turkin on pohdittava.

Barella täydentäneekin Italian oikean puolen kolmiota, jonka toimintamekaniikat ovat erilaiset, kuin vasemmalla puolella. Juuri nämä 4-3-3-muodon klassiset laitakolmikot ovat Italian pelaamisen ydin.

Kun Italia hyökkää kentän toisella ja kolmannella sektorilla, niin Domenico Berardi pelaa oikealla puolella laiturina hyvin usein sivurajassa kiinni Barellan täyttäessä taskun. Taskusta Barella sinkoilee pystyynjuoksuihin jatkuvalla syötöllä. Vasemmalla puolella laituri Lorenzo Insigne tulee useasti sisäkaistalle ja jopa lukitsee vastustajan laitapuolustajan. Tällöin laitapuolustaja täyttää leveyden sivurajalla ja vasen ylempi keskikenttä levittää alemmas tai pysyy keskellä alempana.

Näin Mancini on luonut koneiston, jossa saadaan käyttöön pelaajien vahvuudet.

Mielenkiintoista onkin, miten Turkki yrittää tämän pysäyttää. Turkki on lähtökohtaisesti puolustanut 4-5-1-muodolla. Tämä voisi sopia hyvin Italian 4-3-3-muotoon, sillä keskikentällä on silloin suoria vastustajia ja alueellinen tasavoima, puolustuslinjassa turvallinen ylivoima ja Italian vapaa pelaaja jää sen puolustuslinjaan.

Turkin pelaajien on oltava kuitenkin pedantisti tietoisia, miten Italian laitakolmikoita puolustetaan. Turkin oikealla puolella on oltava selvää, miten toimitaan, jos esimerkiksi Italian vasen ylempi keskikenttä levittää lähelle sivurajaa ja pyrkii avaamaan syöttölinjaa topparilta Insignelle taskuun. Jos Italian vasen puolustaja nousee, seuraako Turkin oikea laituri tämän ihan alas asti? Jos seuraa, miten voitaisiin ylläpitää jonkinlainen uhka myös iskeä vastaan sen sijaan että omat laiturit pelaavat lähellä omaa päätyrajaa?

Turkin vasemmalla, eli Italian oikealla, on Barella oltava kontrollissa. Le Havressa pelaava nopea Umut Meraş pärjännee vasempana puolustajana Italian laiturille Berardille, mutta riittääkö Turkilla kurinalaisuus puolustaa laidoilla jatkuvat alueelliset kolme vastaan kolme- tilanteet?

Jonkun keskikolmikosta täytyy seurata Barellan pystyliikkeet, tai sitten Turkin toppareiden on oltava todella hereillä, kun Barella niitä tekee. Onhan siellä vapaa toppari niitä kontrolloimaan, mutta ne tulevat usein pimeästä kulmasta, jolloin keskikentältä seuraaminen olisi loogisempi vaihtoehto.

Joka tapauksessa Turkin on pohdittava oikealle ja vasemmalle sopivat täsmälliset strategiat puolustamiseen.

Italian muuri ja Turkin erikoistilanneuhka

Italia on viimeksi päästänyt maalin viime vuoden lokakuussa, kun se pelasi Hollannin kanssa 1-1-tasapelin. Tämä on klassista Mancinia, sillä hän on taitava organisoimaan joukkueensa pelaamisen nimenomaan hyökkäämisen ja puolustamisen välisen tasapainon kautta. Italia ei tule antamaan Turkille helppoja paikkoja kontrata vastaan riistojen jälkeen.

Siksi Turkilla on varmasti haaste läpäistä Italian 4-3-3-muotoinen pakka.

Hakan Çalhanoğlulla on kuitenkin kisojen yksi vaarallisimmista jaloista. Siksi Italian on pakko käydä läpi, mitä tehdään, jos Turkki saa suoran vapaapotkun paikan, kulmapotkun tai sivuvapaapotkun.

Italialla on asiassa vain yksi ongelma. Se ei tiedä Turkin erikoistilannekuvioita. Turkki on varmasti valmistellut kisoja varten katalogin erilaisia vaihtoehtoja kaikkiin erikoistilannetyyppeihin. Italian valmennuksen on ottelun aikana saatava näistä kiinni ja luotettava alussa omaan peruspuolustamisen sapluunaan.

Suorista vapaapotkuista on hyvä muistaa, että ne ovat keskimäärin noin viiden prosentin maalipaikkoja – riippuen tietysti hieman etäisyydestä. Çalhanoğlu on kuitenkin pystynyt ylisuorittamaan todennäköisyyksiä vastaan, joten hän ampuu suorat vapaapotkut vähän korkeammalla todennäköisyydellä maaliin. Jolloin aletaankin sitten lähestyä jo avoimen pelin keskimääräisiä maalipaikkojen laatuja.

Siksi olisi mielenkiintoista nähdä Italian vastareaktio Turkin suoran vapaapotkun tilanteeseen. Millainen muuri asetellaan? Nähdäänkö kisoissa jo ensimmäiset taktiset innovaatiot?

Seuraa häntä: Lorenzo Insigne

Vasemmalla sisäkaistalla pelaava Lorenzo Insigne tekee yhden pallottoman liikkeen erinomaisella tavalla. Ensin hän liikkuu sitomaan vastustajan oikeaa puolustajaa ja lukitsee tämän. Sitten hän tekee terävän liikkeen joka linjojen väleihin tai tuplaliikkeen kautta laitapuolustajan selustaan. Insignen oikein ajoitettua pelattavaksi liikkumista on herkullista seurata.

Kun hän liikkuu linjojen väleihin, kannattaa seurata, miten kärkipelaaja liikkuu Insigneen pompanneen laitapuolustajan selustaan. Jos Italia pelaa suoran murron hyökkääjälle, jatkaa Insigne liikkeensä kohti rangaistusaluetta tai kombinaatiolle kohti palloa.

Näitä liikkeitä Turkin puolustajat ovat varmasti kohtaamassa. Vähän yli 17 maalin henkilökohtaisesti maaliodotteesta 19 maalia päättyneellä kaudella viimeistellyt Insigne on Italian hyökkäyspelaamisen tehojen tärkein palanen. Insigne ohittaa vastustajan pari kertaa ja laukoo nelisen kertaa ottelua kohden. Kun Insignellä on pallo, on Turkin pystyttävä tukemaan laitapuolustajaansa hänen kontrolloimisessansa. Näin muualle syntyy vapaita tiloja.

Jos Italia onnistuu kisoissa, tulee 30-vuotias Insigne pelaamaan loistavat kisat.

Tulosveikkaus: Turkki-Italia 1-2