Burnley varmisti perjantaina pikaisen paluun takaisin Valioliigaan yhden Mestaruussarja-kauden jälkeen. Jukka, Burnleyn kohdalla on puhuttu sensaatiosta. Miksi?

Sensaatio on sana, jota käytetään usein turhankin herkästi, mutta Burnleyn kohdalla kysymys on oikeasti sensaatiosta. Burnley on yhdessä Arsenalin kanssa kauden suurin sensaatio englantilaisilla liigakentillä.

Burnleyn sensaation pohjana on se, mitä joukkueessa ja ennen kaikkea sen pelaamisessa on tapahtunut viime kesänä jälkeen.

Burnleysta oli tullut manageri Sean Dychen alaisuudessa yksi vanhan brittipallon viimeisistä linnakkeista Valioliigassa. Se pelasi erittäin suoraviivaista, kurinalaista ja vanhahtavaa jalkapalloa, joka vei parhaimmillaan Burnleyn jopa Euroopan kentille.

Mutta viime vuonna kävi sitten kylmät. Burnley putosi, eikä sitä voinut pelastaa edes se, että Dyche erotettiin kymmenen vuoden yhteiselon jälkeen viime vuoden huhtikuussa. Burnley jäi sarjassa kolmanneksi viimeiseksi. Se sai 12 pistettä enemmän kuin 19:nneksi jäänyt Watford, mutta sekään ei auttanut.

Kesällä Burnley nimitti uudeksi manageriksi Manchester Cityn ja Belgian maajoukkueen entisen huipputopparin Vincent Kompanyn – ja sitten alkoi tapahtua.

Burnley näytti kesän aikana ovea 23 pelaajalle. 14 pelaajaa myytiin, kuuden sopimusta ei uusittu ja kolme lähti lainalle. Eikä lista ollut mitenkään kevyt. Turf Moorilta lähti Nick Popen, Ben Meen, James Tarkowskin ja Aaron Lennonin johdolla lukuisia Dychen ajan tukipilareita.

Ovi heilui myös toiseen suuntaan. Burnley osti kesällä 15 uutta pelaajaa ja lainasi kaksi pelaajaa. Kassivirta oli Burnleyn kannalta positiivinen, sillä myynneillä saatiin noin 70 miljoonaa puntaa ja ostoihin käytettiin noin 25 miljoonaa puntaa.

Suurin yllätys oli kuitenkin se jalkapallo, jota Burnley alkoi Kompanyn johdolla pelata. Poissa oli Dychen aikainen ajokoirajalkapallo ja roiskinta ja tilalla pallohallintajalkapallo modernein vivahtein. Burnleyn pallonhallinta on ollut tällä kaudella 64 prosenttia, kun se viime kaudella oli 40 prosenttia.

Näissä muutoksissa on Burnleyn sensaation ydin: Miten ihmeessä Kompany on pystynyt niin täydellisesti muuttamaan Burnleyn pelitavan ja miten ihmeessä hän saanut noin valtavien pelaajistossa tapahtuneiden muutosten jälkeen rakennettua Burnleyn muukalaislegioonasta voittavaa jalkapalloa pelaavan joukkueen.

Burnley ei ole vain varmistanut nousuaan seitsemän kierrosta ennen sarjan päättymistä. Se on väistämättä matkalla myös yli 100 pisteen kauteen. Joukkueella on nyt 87 pistettä ja jaossa vielä 21 pistettä. 100 pisteen raja menee ilman muuta rikki ja Burnleylla on mahdollisuus rikkoa myös Mestaruussarjan yhden kauden piste-ennätys, jota nyt pitää 106 pisteellä hallussaan Reading kaudelta 2005-06.

Niin, miten Kompany on pystynyt taikatemppunsa tekemään?

Kyllähän se ensimmäisenä kertoo siitä, millainen valmentaja Kompany on.

Sinällään hänen menestyksensä Anderlechtissa ei ollut mitenkään järisyttävä. Hän aloitti seurassa pelaajamanagerina kesällä 2019, mutta jätti jo neljän ottelun jälkeen managerin tehtävät Anderlechtin naarattua 12 mahdollisesta pisteestä vain kaksi.

Seuraavana kesänä hän lopetti komean peliuransa ja siirtyi kokopäiväiseksi manageriksi. Hän johti Anderlechtin kahdesti Belgian Jupiler Pro -liigassa kolmanneksi, mutta ei voittanut kahden kauden aikana kuitenkaan mitään pokaaleita. Myös Kompanyn voittoprosentti tällä toisellakin stintillä Anderlechtissa oli kohtalaisen vaatimaton, 45,65.

Mutta on muistettava, että Kompany on valmentajana vasta pitkän tien alussa. Hänen oppimisprosessinsa tuo mieleen väkisinkin toisen Pep Guardiolan oppilaan, Mikel Artetan. Arteta ehti olla Guardiolan opissa apulaisvalmentajana reilut kolme vuotta ja kun hän otti Arsenalin komentoonsa joulukuussa 2019, hän ei ollut vielä mikään valmis manageri.

Kompanyn käyrä on ollut samanlainen. Hän näki Manchester Cityssa Guardiolan valmennusarkea kolme vuotta joukkueen kapteenina – ja Artetan tavoin hän on vienyt guardiolaisia oppeja käytäntöön onnistumisen ja erehdyksen kautta.

Kävipä Valioliigan mestaruustaistelussa miten tahansa, tämä kausi on ollut ennen muuta pepguardiolaisen valmennusfilosofian juhlaa. Guardiola ja hänen toinen mallioppilaansa valmentavat Valioliigan tämän kauden kahta ylivoimaisinta joukkuetta  ja toinen mallioppilas johti Burnleyn täysin uskomattomaan kauteen Mestaruussarjassa.

Valmentajien hyvyyttä mitataan usein pelkästään voitettuja pokaaleiden kautta, mutta valmentajan menestyminen on paljon laajempi käsite kuin pelkät voitetut pokaalit. Tässä mielessä on mielenkiintoista verrata, kenen valmentajan apuvalmentajista ja entisistä pelaajista on tullut huippumanagereita ja kenen ei.

Miksi esimerkiksi Sir Alex Fergusonin tai Arsène Wengerin ”lapsista” ei ole tullut huippumanagereita, mutta miksi Guardiolan, Marcelo Bielsan tai viime kaudella Manchester Unitedissa rajun kritiikin silmään joutuneen Ralf Rangnickin kouluista on tullut useita huippumanagereita?

Mitä Burnleylta voidaan odottaa ensi kaudella Valioliigassa?

Tässä on vielä monta avointa muuttujaa.

Niistä tärkein on se, mitä Kompany tekee. Hän on ymmärrettävästi jo nyt usean Burnleya suuremman seuran kiikarissa. Kompany on jo linkitetty Tottenhamiin, enkä olisi yllättänyt, että myös Chelsea ottaisi häneen vielä yhteyttä. Varmasti myös Manner-Euroopan puolella Kompanyn nimi on alleviivattu paksulla tussilla.

Tärkein seura on kuitenkin Manchester City, joka joutunee etsimään Guardiolalle seuraajan mahdollisesti jo kahden vuoden päästä, kun Guardiolan nykyinen sopimus loppuu kesällä 2025. On selvää, että Kompany ja Arteta ovat Guardiolan seuraajalistan kärkinimiä. Artetan saaminen irti Arsenalista voi olla hankalaa tai jopa mahdotonta, mutta Kompanyn City saisi helpommin, varsinkin, kun City pystyisi varmasti indikoimaan Kompanulle jo vuotta tai jopa kahta aiemmin, mitä kesällä 2025 tapahtuu.

Toinen muuttuja Burnleyssa on se, mitä joukkueessa tapahtuu. Viime kesän kaltaista hullunmyllyä tuskin nähdään, mutta esimerkiksi joukkueen ylivoimaista tärkein maalintekijä, 17 liigaosumaa tällä kaudella tehnyt Nathan Tella, pelaa Turf Moorilla vuoden mittaisella lainasopimuksella Southamptonista.

Kolmas muuttuja on se, että Englannin liiga asetti Burnleyn maaliskuussa välittömään siirtokieltoon eli joukkue ei voi ostaa tai lainata uusia pelaajia. Kielto kuulostaa pahalta, mutta ongelmana oli, että Burnley toimitti tilitietonsa liigalle myöhässä. Siksi on todennäköistä, että siirtokielto kumotaan ennen kesää.

Burnley ei ole mikään megarikas seura, ei edes rikas. Burnleyn osake-enemmistä vuonna 2020 hankkinut amerikkalainen ALK Capital rahoitti vajaan 200 miljoonan punnan osakkeenoston ottamalla seuran nimissä lainaa 65 miljoonaa puntaa.

Siksi on vaikea nähdä, että Burnley tekisi kesällä mitään jättikauppoja. Pikemminkin kysymys on Kompanyn pelitapaan soveltuvien edullisimpien pelaajien hankinnoista – olettaen, että Kompany jatkaa Bunrleyn peräsimessä.

Burnleylta ei kannata odottaa mitään aivan yliluonnollisia asioita Valioliigassa ensi kaudella. Kompanyn johdolla heistä voisi parhaimmillaan tulla uusi Brentford, joka kyllä säilyttää sarjapaikkansa, ja jos hankinnat natsaavat, se voisi olla jopa keskitason porukka. Tämän kauden Brentfordin tason saavuttaminen tuskin vielä ensi kaudella onnistuu.