Englanti selvitti tiensä EM-kisojen välieriin voittamalla Sveitsin rangaistuspotkukisassa. Englannin esitykseen on suhtauduttu ristiriitaisesti. Jotkut ovat kehuneet esitystä, toiset eivät. Jukka, kumpaan klaaniin sinä kuulut?

Englanti pelasi kisojen parhaan ottelunsa eikä kukaan voi vähätellä EM-kisojen välieräpaikkaa, mutta kyllähän tässä on pakko kysyä, miten hyvä tämä Englannin paras esitys oli?

Miten hyvä oli esitys, joka tuotti normaalin peliajan puitteissa vain yhden ainoan laukauksen kohti maalia – ja Englannin pelastunut maali vaati samanlaisen häikäisevän yksilösuorituksen, jollaisella Jude Bellingham pelasti Englannin Sloveniaa vastaan lisäajalla?

Englannin esitys oli kaikkineen samanlainen puiseva ja mitäänsanomaton esitys kuin sen aiemmatkin pelit.

Hyvää Gareth Southgaten uudessa pelitavassa eli kolmen linjaan siirtymisessä oli se, että Englanti sai keskikentän ja puolustuksen balanssin paremmaksi ja pystyi riisumaan Sveitsin aseista. Sveitsillä oli toki se vaarallinen 15 minuutin jakson toisella puoliajalla – jonka aikana Breel Embolo vei Sveitsin johtoon – ja muutamia hyviä paikkoja jatkoajalla, mutta kokonaisuudessaan Sveitsi oli aiempaa hampaattomampi. Tästä Englannille on annettava tunnustus.

Hyvää oli myös muutamien pelaajien saaminen peliin paremmin mukaan. Varsinkin Phil Foden nautti siirtämisestä laidalta keskelle ja hänen tulonsa keskelle auttoi myös Bellinghamin pelaamista.

Ratkaisevin päätös Southgatelta oli kuitenkin pitää Bukayo Saka oikealla laidalla, vaikka monet olivat odottaneet Southgaten siirtävän Sakan vasemmalle laidalle wing-backiksi ja olivatpa jotkut vaatineet jopa Sakan siirtämistä vasemmaksi laitapuolustajaksi.

Southgate piti kuitenkin Sakan oikealla laidalla ja vielä varsin hyökkäävässä roolissa. Saka oli Englannin vaarallisin pelaajaa ja hän kruunasi iltansa iskemällä Englannin 1-1-tasoituksen.

Southgaten myllytyksessä oli myös häviäjänsä, joista ylivoimaisesti suurin oli Harry Kane.

Siirtyminen yläkolmioon edellytti Kanelta, että hän pitää muodon ja pysyy ylhäällä.  Vaikka Englanti hallitsi keskikenttää, Englanti ei onnistunut murtamaan Sveitsin tiivistä puolustusmuotoa, minkä seurauksena Kane kuivui ylhäällä. Kuvaavaa Kanen olemattomalle roolille oli, että hänellä oli avausjaksolla vain yhdeksän ja toisella jaksolla 11 kosketusta palloon.

Kanea on helppo kritisoida ja totta kai häntä voidaan aiheesta kritisoida näissä kisoissa, mutta Sveitsiä vastaan Kane oli enemmän sijaiskärsijä kuin syyllinen.

Millaisen arvosanan annat Sveitsin esitykselle?

Parasta Sveitsin pelissä oli ilman muuta se, kuinka hyvin se pystyi jäädyttämään Englannin maalintekoyritykset. Jos Englanti sai ensimmäisen laukauksen kohti Sveitsin maalia vasta varsinainen peliajan lopulla, sitä on pidettävä kovana saavutuksena.

Sveitsi tukki äärimmäisen hyvin keskeltä tulleet hyökkäykset ja laidoilta tulleetkin laukaukset ja keskitykset se hoiti varsinaisella peliajalla Sakan maalia lukuun ottamatta.

Ottelun alussa näytti, että Sveitsi pystyisi hyödyntämään Englannin laidoilla olleen tyhjän tilan, mutta kun Englanti sai keskikentän hallintaansa, nämäkin yritykset kuivuivat.

Vaikka Sveitsi oli pitkään Englannin näennäisen jyrän alla, se pystyi kuitenkin luomaan jo varsinaisella peliajalla maaliodotetta 1,19 maalin verran, kun Englannin maaliodote oli vain 0,49. Tässä mielessä Sveitsin voitto ei olisi ollut vääryys.

Oikeastaan ainoa suurempi miinus Sveitsiltä ja etenkin päävalmentaja Murat Yakinilta oli Sakaa vastaan pelaaminen. Saka ohitti 1 vastaan 1 -tilanteissa ensimmäisellä jaksolla Michel Aebischerin peräti neljä kertaa eikä Yakin reagoinut siihen mitenkään kuin vasta ottelun lopulla, jolloin Sakaa alettiin tuplata, kuten Valioliigassa tehtiin päättyneellä kaudella jatkuvasti.

On totta, että Sakan viimeiset pallot eivät lauantaina olleet niin hyvä kuin normaalisti, mutta jos Yakin on yhtään katsonut Arsenalin pelejä, hänen on pitänyt tietää, että Saka onnistuu vuorenvarmasti ennemmin tai myöhemmin tavaramerkkilaukauksessaan. Ja sieltähän se tuli.

En väitä, että Sakan maalin olisi voinut estää, mutta Saka olisi pitänyt kahlita ottelussa paljon aiemmin ja paljon aggressiivisemmin kuin mitä nyt tapahtui.

Vaikka Sveitsi putosi puolivälierissä, he voivat poistua kisoista päät pystyssä. Varsinkin Italian pudottaminen pudotuspelien avauskierroksella oli loistava näyte siitä, missä Sveitsin maajoukkue tänään menee. Lauantaina se taisteli hyvin Englantia vastaan eikä välieräpaikka jäänyt kauaksi.

Englanti on nyt välierissä. Miltä se kisanäkymä näyttää nyt?

Englanti on pelannut nämä kisat joukkueen materiaaliin nähden käsijarru päällä. On varmasti totta, että monet pelaajat Kanesta ja jopa Sakasta alkaen ovat pelanneet jalkansa lähes puhki, mutta se ei poista sitä, että Southgaten kyky organisoida taktisesti Englannin pelaaminen ja roolittaa pelaajat on ontunut näissäkin kisoissa armottomalla tavalla.

Southgatella oli omat vahvuutensa päävalmentajauransa alkuvaiheessa, mutta viimeisen 2-3 vuoden aikana hän on pudonnut kansainvälisen huippujalkapallon vaatimustason vauhdista. Se on kylmä fakta eikä se muutu näiden kisojen aikana mihinkään.

Voisin kuvitella, että siirtyminen Sveitisi-ottelussa kolmen linjaan ja ennen kaikkea Fodenin roolittaminen uudelleen rohkaisee häntä jatkamaan samalla ryhmityksellä myös jatkossa, vaikka yksi syy kolmen linjaan siirtymisessä olikin Marc Guehin pelikielto ja vaikka Luke Shaw pystyikin pelaamaan Sveitsiä vastaan ensimmäiset minuuttinsa yli neljään kuukauteen.

Pelasipa Englanti näissä kisoissa jatkossa millä taktiikalla tahansa, en näe, että se pystyisi ratkaisemaan suurimman ongelmansa eli maalipaikkojen rakentamisen. Sveitsi oli selvästi vahvin vastustaja, jonka Englanti on kohdannut näissä – ja lopputuloksena oli yksi laukaus kohti maalia varsinaisella peliajalla ja kolme koko ottelussa, ja jatkoaika mukaan lukien 0,66 maalin maaliodote.

Järkyttävin skenaario tässä on kuitenkin se, että Englanti on näin järkyttävällä pelillä erittäin lähellä EM-kisojen finaalipaikkaa.

Tietenkin sitä jo itsessään voidaan pitää saavutuksena, mutta jalkapallon on pakko alkaa ottaa tosissaan kansainvälisen huippujalkapallon kalenteriongelma. Jos pelaajat vedetään näin piippuun sarjakausien aikana, tulemme näkemään jatkossakin tällaisia kisoja, joissa väsyneet tähtipelaajat nuhjaavat tämän näköisiä otteluita kuin Englanti ja Sveitsi – kunnes jatkoon menijä ratkaistaan rankkareilla.

Tällainen nuhjaamisjalkapallo ja sillä menestyminen on mahdollistanut Englannille sen etenemisen välieriin ja jopa finaaliin.