Helsingin IFK voitti jatkoajan jälkeen Vaasan Sportin lukemin 4–3 keskiviikon liigakierroksella. Illan maalinteon aloitti ja päätti täksi kaudeksi punanuttuun palannut puolustaja Ilari Melart. Tehot 2+1 paukuttanut Melart on pelannut nyt ensimmäiset kuusi ottelua piste per peli tahdilla.

Kaudella 2008–09 Liigassa debytoinut Melart tunnettiin vielä kymmenen vuotta sitten Liigassa pelatessaan kaukaloiden kovanaamana. Vanhassa Urheilulehdessä Esko Seppänen käytti Melartista käsitteitä kuten rautarukkanen tai peltihansikas. Termit olivat varsin kuvaavia sen aikaisen Melartin kiekollisesta annista.

Nyt ympäri Eurooppaa vuosikaudet marinoitunut puolustaja on vahva tekijä myös kiekollisena pelaajana. Siitä huolimatta IFK:n kannalta on huolestuttavaa, että järkälepakki on juuri nyt IFK:n vaarallisin pelaaja hyökkäyssuuntaan.

Katseet kääntyvät jälleen kerran Tobias Salmelaiseen ja Ville Peltoseen. Samalla, kun Melart pelasti IFK:lle kahden pisteen kotivoiton Sportista, kotijoukkueen kolmella miljoonalla eurolla kasattu kokoonpano ei muilta osin saanut hyökkäyspäässä käytännössä mitään aikaiseksi. Roni Hirvonen toki osui tolppien väliin avauserässä, mutta sekin maali oli todellinen lahja Sportin puolustukselta.

IFK:n hyökkäys vaikuttaa olevan täynnä keskinkertaisuutta, eikä peli anna keskinkertaisille pelaajille riittävää tukea.

Vaikka IFK voittikin lopulta Sportin, tuntui pelillinen kriisi vain syvenevän keskiviikkoillan taistossa. Ennen kautta monessa arviossa Liigan heikoimmaksi joukkueeksi arvioitu Sport vaikutti yksinkertaisine pelitapoineen kotijoukkuetta paremmalta.

Aiemmissa otteluissa IFK on sentään ollut laukaustilastoissa usein niskan päällä, vaikkei se huippupaikoilla ollut mässäillytkään. Nyt se sai Sportin maalivahtia Rasmus Reijolaa kohden vain 14 laukausta.

Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, keskinkertainen Niilo Halonen sai kuin saikin niistettyä Reijolan päänahan maalivahtien taistelussa ja se turvasi Melartin huippuillan kera IFK:lle voiton.

Vaikka sopii olettaa, että IFK materiaalinsa turvin nousee sarjan pohjakerroksesta hieman ylemmäs, ei mikään viittaa siihen, että siitä olisi nousemaan edes lähelle sarjan kärkijoukkueiden tasoa. Ottelu Sportia vastaan näytti, että IFK:n pelillinen käyrä osoittaa enemmänkin alaspäin kuin ylöspäin.