Chelsea räjäytti pankin Valioliigan siirtoikkunan viimeisillä hetkillä maksamalla Benficalle Argentiinan MM-sankarista Enzo Fernandezista Valioliigan historian kaikkien aikojen suurimman siirtosumman, 121 miljoonaa euroa eli 106,8 miljoonaa puntaa. Jukka, mitä sanot?

Chelsean uudesta pääomistajasta Todd Boehlysta ja hänen taustavoimistaan voidaan olla mitä mieltä tahansa, mutta Boehlylle on pakko nostaa hattua. Valioliigaan on tullut selkeästi uusi sheriffi, joka on pannut kertaiskulla Valioliigan nokkimisjärjestykset uusiksi.

Chelsea näytti hurjaa ostovoimaansa jo viime kesänä ja nyt se vain lisäsi kaasua. 106,8 miljoonaa puntaa Enzo Fernandezista, 88 miljoonaa puntaa Mykhailo Mudrykista, Joao Felixin lainaaminen loppukaudeksi Atletico Madridista ja päälle vielä Malo Guston, Noni Madueken, Benoit Badiashilen, Andrey Santosin ja David Datro Fofanan kaupat.

Chelsea on käyttänyt Boehlyn valtaantulon jälkeen kahdeksassa kuukaudessa yli 650 miljoonaa puntaa pelaajasiirtoihin. Summa on tähtitieteellinen jopa Valioliigan mittareilla mitattuna.

Boehlya on myös arvosteltu tällaisten rahamäärien polttamisesta. On myös pohdittu, miten Chelsea voi taloudellisen reilun pelin puitteissa viettää tällaisia kulutusjuhlia. Miten tähän hullunmyllyyn pitäisi suhtautua?

Ensimmäinen asia on se, että Chelsean uusilla omistajilla on selkeästi rahaa ja heillä on aggressiivinen strategiamalli, jolla he aikoivat valloittaa Valioliigan ja sen jälkeen koko maailman.

Vaikka Chelsealle on tullut jo nyt siirtomarkkinoilla myös huteja, kaiken kohun takana on kuitenkin vahvistumassa sinällään terve ajattelutapa: ostetaan nuoria ja osittain jopa vielä pinnan alla kuplivia lupaavia nuoria pelaajia, ja aletaan rakentaa niiden varaan tulevaisuuden Chelseaa.

Mudryk ja Fernandez ovat loistavia esimerkkejä tällaisia pelaajista. 200 miljoonan pistäminen heihin on toki valtava määrä rahaa ja voi olla, että summissa on ilmaa, mutta Chelsea on saanut mitä se on halunnut. Toinen vaihtoehto olisi ollut todeta, että ei maksa näin tajuttomia siirtosummia – mutta  silloin Chelsea ei olisi heitä saanut.

Ymmärrän hyvin, että Chelsean toiminta närästää monia ja monet seurat seuraavat kateellisina vierestä, miten yksi seura voi tällä tavalla mällätä siirtomarkkinoilla. ViaPlayn selostajalegenda Mikko Innanen sanoisi tässä kohtaa, että se piirtää, jolla on liitua – ja juuri siitä tässä on kysymys: Chelsealla on liitua ja se on päättänyt myös piirtää sillä.

Sen jälkeen tulee tietenkin kysymys, missä kohtaa taloudellisen reilun pelin säännökset tulevat vastaan. Chelsea on pystynyt nyt kikkailemaan rajoitusten kanssa tekemällä 7-8 vuoden mittaisia sopimuksia, jolloin siirtosummat jyvitetään sopimuksen keston ajalle. UEFA ja FIFA ovat nyt puuttumassa tähän, mutta tällä hetkellä Chelsea ei ole tehnyt mitään väärää.

Chelsea on toki joutunut jo jalkapalloviranomaisten suurennuslasin alle. Se ei tarkoita vielä, että Chelsea olisi rikkonut sääntöjä, mutta Chelsean taloudellisia numeroita seurataan nyt todella tarkasti. Haasteena on se, että tilanne elää koko ajan tulojen ja menojen mukaan, ja Chelsea saa olla todella tarkkana sen suhteen, että se pysyy annettujen raamien sisällä ja että kaikki siirtoihin liittyvät maksut on tehty ja kirjattu pilkulleen säännösten mukaisesti.

Chelsea pelaa tällä hetkellä joka tapauksessa suurilla panoksilla. Jos kaikki menee suunnitellusti ja kalliit hankinnat onnistuvat, silloin Chelsea voi selvitä kuivin jaloin ja käyttää jatkossakin rahaa pelaajakauppoihin. Ongelmat alkavat silloin, jos nämä jättihankinnat floppaavat ja heistä pitäisi päästä eroon.

Chelseaa on turha verrata 2000-luvun alun Leedsiin, mutta kyllähän Chelsea ramaa tosi rankalla kädellä sen suhteen, että sen strategia toimii. Jos se ei toimi, riskinä on, että Chelsea joutuu myymään pelaajia alihintaan ja ostamaan ulos heidän pitkiä sopimuksiaan tai maksamaan pelaajien palkkoja vielä uusissakin seuroissa. Siinä kierteessä Chelsea voisi pudota vuosikausiksi kaikista kovimman kärjen kyydistä.

Toinen vaihtoehto on, että ostot osoittautuvat kultakaivoksiksi ja Chelsea nousee takaisin Valioliigan valtaseuraksi. Nyt Chelsea ei kuitenkaan vielä lennä, mutta se on selkeästi palannut takaisin kiitoradalle.

Mitä Chelsea saa Fernandezin hankinnan myötä?

Hyvin pitkälle saman mitä se sai hankkimalla Mudrykin – valtavasti potentiaalia, mutta tässä vaiheessa vielä sellaista potentiaalia, johon liittyy myös riskinsä.

Fernandez ei ollut ennen MM-kisojen mitenkään erityisen kohuttu nuori lupaus. Benfica maksoi hänestä viime kesänä River Platelle vain 10 miljoonaa euroa – eli Fernandezin arvo on noussut puolessa vuodessa 110 miljoonaa euroa. Tuo nousu on tapahtunut pitkälti MM-kisojen ansiosta.

Pelaajana Fernandez on moderni all-round-keskikenttäpelaaja. Hän on erinomainen molempiin suuntiin. Hän pystyy puolustamaan hyvin ja tekemään peliä ylöspäin. Hän on fyysisesti energinen, eikä hän pelkää muutenkaan fyysistä pelaamista. Hän on hyvä voittamaan palloja, hyvä syöttämään ja hän nousee hanakasti tukemaan hyökkäyksiä. Maalintekijä hän ei ole, mutta hän on vasta 21-vuotias ja sitäkin ominaisuutta hän pystyy vielä kehittämään.

Fernandezin lahjakkuus on kiistatonta, mutta on hyvä muistaa, että yhdet loistavat MM-kisat tai ennätyssuuri siirtosumma eivät takaa vielä mitään.

James Rodriguez oli vuoden 2014 MM-kisojen jälkeen vieläkin jumaloidumpi ja halutumpi maailmantähti, mutta Rodriguezin salama välähti täydellä voimallaan vain kerran – ja hänen uransa on ollut varsinkin viime vuosina yhtä ja samaa syöksyä. Samoin uhkaa käydä Valioliigan edelliselle ennätyssiirrolle, Jack Grealishille. Manchester City maksoi toissa kesänä hänestä Aston Villalle 100 miljoonaa puntaa, mutta Grealish ei ole pystynyt lunastamaan siirtonsa jälkeen edes avauksen paikkaa Cityssa.

En sano, että Fernandezille kävisi samoin, mutta Chelsea on niin myrskyisässä murrosvaiheessa, että yhdenkään uuden pelaajan ei ole helppo tulla tällä hetkellä Chelseaan – ei varsinkaan niin vähäisellä kokemuksella, joka Fernandezilla ja Mudrykilla on.

Uskotko Chelsea nousevan taistelmaan vielä Mestarien liigan paikasta tällä kaudella ja miten kriittistä Mestarien liigaan pääseminen on Chelsean kannalta?

Chelsea on nyt kymmenen pisteen päässä Mestarien liigan junasta ja tuon eron kiinniottaminen on Chelsean pelaamisen nykytaso huomioiden epätodennäköistä. On myös vaikea nähdä, että Chelsea voittaisi Mestarien liigan tällä kaudella ja pääsisi sitä kautta Mestarien liigaan ensi kaudeksi.

Suurimmalle osalle seuroja Mestarien liigassa pelaaminen on kriittinen asia varsinkin sen suhteen, millaisia pelaajia ne saavat houkuteltua kesän siirtoikkunassa Jos tarjolla ei ole Mestarien liigaa, silloin on oltava joko silmää rakentaa joukkue ja löydettävä hieman piilossa olevia kykyjä, jotka eivät aseta siirtonsa ehdoksi Mestarien liigaa.

Toinen vaihtoehto on, että seuralla on se Mikko Innasen hehkuttama liitu – ja Chelsealla se liitu on.

Liidun voima ei ole pelkästään siinä, mitä pelaajalle voidaan maksaan, vaan miten houkuttelevalta seuran tulevaisuus näyttää. Voisin hyvin kuvitella, että Chelsea sanoo myyntipuheessaan, että kysymys ei ole jalkapallosta yhdestä kaudesta, vaan viidestä tai kymmenestä vuodesta – ja siitä, haluatko olla tämän junan kyydissä seuraavat viisi tai kymmenen vuotta.