Useat mediat ovat uutisoineet Erik ten Hagin jatkavan Manchester Unitedin managerina. Jukka, kuinka varmaa ten Hagin jatkaminen on?

Olen sanonut aiemminkin, että silloin kun Fabrizio Romano ulvoo, asia on varma. Saman uutisen kertoi Romanoa ennen myös toinen huippuluokan siirtoasiantuntija, The Athleticin David Ornstein.

Nämä kaksi herraa ovat niin luotettavia uutislähteitä, että Manchester Unitedin kannattajat voivat vapaasti onnitella itseään – tai olla onnittelematta.

Oliko ten Hagin komennossa jatkaminen oikea ratkaisu Unitedilta?

Se on äärimmäisen hyvä kysymys.

Itse kuulun tässä asiassa skeptikkoihin. Ten Hag on kaikesta arvostelusta huolimatta erinomainen jalkapallovalmentaja, kuten hänet menestysvuotensa Ajaxissa osoittivat. Kysymys ei ole nyt kuitenkaan siitä, miten hyvä valmentaja ten Hag on ylipäätään, vaan onko hän oikea mies toimimaan siinä sekamelskaisessa organisaatiossa, jollaisessa Manchester United on ollut ja jollaisesta sekamelskasta se ei hetkessä pääse irti?

Me olemme nähneet, että Old Traffordin Molokin kita on nielaissut ten Hagia kovempia managereita Louis van Gaalista ja José Mourinhosta alkaen eikä mikään viittaa, että ten Hag pystyisi toimimaan tällaisen sekamelskan keskellä yhtään sen paremmin kuin van Gaal tai Mourinho.

Itse asiassa hänen kaksi vuotta kestänyt aikakautensa Old Traffordilla on ollut vieläkin suurempi floppi kuin van Gaalin ja Mourinhon aika.

United voitti toki vuosi sitten Liigacupin ja tänä keväänä FA Cupin, mutta se sijoittui Valioliigassa päättyneellä kaudella vasta kahdeksanneksi, mikä on Unitedin heikoin sijoitus 34 vuoteen.

Sarjasijoitusta hurjempi lukema oli se, että United jäi Valioliigan mestaruuden voittaneesta Manchester Citysta peräti 31 pistettä eli vaikka United olisi kääntänyt kymmenen tappiotaan voitoksi, se olisi silti jäänyt Cityn taakse.

Unitedilla oli päättyneellä kaudella toki paljon loukkaantumisia, mutta ten Hag ei voi paeta niiden taakse. Ei pelillisesti eikä myöskään siksi, että valtavat loukkaantumismäärät kertovat – tai ainakin ne herättävät kysymyksen –, onko Unitedin valmennuksessa tehty jotain väärin?

Ten Hagia on arvosteltu Unitedin pelaamisen ja ennen kaikkea puolustuspelaamisen heikosta organisoimisesta, mutta miettisin myös sitä, miksi monet pelaajat ovat epäonnistuneet ja taantuneet ten Hagin Unitedissa?

Miksi Marcus Rashford romahti tällä kaudella viime kauteen verrattuna? Miksi Casemirolle kävi samoin? Miksi ten Hagin mukana Ajaxista tullut ja 100 miljoonaa euroa maksanut Antony on ollut yksi Manchester Unitedin suurimmista flopeista siirtomarkkinoilla?

Onko kysymys vain pelaajien epäonnistumisesta vai onko kysymys siitä, ettei ten Hag ole osannut organisoida joukkueen pelaamista ja roolittaa tiettyjä pelaajia siten, että heistä olisi saatu ulosmitattua heidän todellinen osaaminensa?

Nyt monien pelaajien kohdalla heidän taitonsa ja potentiaalinsa on hukattu, enkä olisi yllättänyt, jos jotkut pelaajat haluaisivat päästä pois Manchester Unitedista nyt, kun ten Hagin jatko on varmistanut.

Myöskään monet muut Old Traffordilta tulleet signaalit eivät ole olleet kovin mairittelevia. Jos esimerkiksi ne tiedot, etteivät Unitedin pelaajat halunneet päättyneellä kaudella syöttää Rasmus Højlundille, koska tämä menetti niin usein pallon, pitävät paikkaansa, se kertoo muiden ongelmien lisäksi heikoista ten Hagin johtamistaidoista ja onnettomasta kurista joukkueen sisällä.

Jadon Sanchon tapaus oli myös näkyvästi otsikoissa, mutta siihen on turha sen enempää ottaa kantaa, sillä sopan pisti alun perin liedelle omalla käytöksellään Sancho.

Näetkö mitään valoa Old Traffordin tunnelissa?

Näen, mutta asiat eivät korjaannut itsestään.

Ensimmäinen iso kysymys on se, saako Unitedin uusi osaomistaja Sir Jim Ratcliffe ja hänen esikuntansa käännettyä seuran kurssin ja millä aikakaudella se tapahtuu.

Sir Jim on tehnyt paljon hyviä päätöksiä palkkaamalla muun muassa urheilujohtajaksi Dan Ashworthin ja tekniseksi johtajaksi Jason Wilcoxin. Molemmat ovat erittäin arvostettuja osaajia jalkapallopuolen organisoimisessa. Ashworthista maksettavasta kompensaatiosta on vielä päästävä sopimukseen Newcastlen kanssa, mutta se on väistämätöntä, että joku päivä Ashworth pääsee aloittamaan työnsä.

Sen jälkeen kysymys on, miten valta jaetaan jalkapalloilullisia asioissa. Antaako Sir Jim laivan Ashworthin, Wilcoxin ja ten Hagin käsiin vai alkaako hän itse sorkkia pelillisiä asioita, joissa hänen ymmärryksenä on fanisedän ymmärryksen tasolla?

Seuraava jakolinja kulkee Ashworthin ja Wilcoxin sekä ten Hagin välissä. Löytävätkö he sellaisen yhteisen kielen ja näkemyksen, että he soutavat venettä samaan suuntaan? Jalkapallon historia on täynnä esimerkkejä, että urheilu- ja jalkapallojohtajat tekevät jatkuvasti sellaisia pelaajahankintoja, joita managerit eivät haluaisi.

Ashworthilla ja Wilcoxilla on hyvät näytöt aiemmista seuroista, mutta miten yhteistyö ten Hagin kanssa sujuu – ja miten ten Hag sopeutuu niin voimakkaisiin ja vaikutusvaltaisiin päättäjiin organisaatiossa kuin mitä Ashworth ja Wilcox ovat?

Sir Jim on tuonut muutaman kuukautta kestävän valtakautensa aikana Unitediin toimintamalleja yrityselämän puolelta. Osa näistä toimista on varmasti tervetulleita, mutta osa on saanut Unitedin henkilökunnan takajaloilleen. En lähde tuomariksi, onko Sir Jim oikeassa vai väärässä oppiensa kanssa, mutta vaarana on, että hän voi tehdä myös hallaa asioille. Kysymys ei ole nyt Ineoksesta, vaan jalkapalloseurasta nimeltä Manchester United.

Sitten oma lukunsa sopassa on manageriratkaisu. Pelkkien mediatietojen perusteella on vaikea arvioida, kuinka todellisia väitetyt neuvottelut Thomas Tuchelin, Roberto De Zerbin ja Mauricio Pochettinon kanssa ovat olleet, mutta ainakin ulospäin Unitedin manageriratkaisun prosessi näytti heikosti hoidetulta.

Tässä ollaan nyt hyvin lähellä sellaista tilannetta, että ten Hagin roikuttaminen löysässä hirressä näinkin pitkään voi jättää jälkensä paitsi ten Hagiin itseensä myös hänen asemaansa pelaajien, Unitedin henkilökunnan, median ja kaikkien muidenkin tahojen silmissä.

Vaikka lopputulos oli nyt ten Hagin kannalta positiivinen, kysymys oli armottomasta julkisesta nöyryytyksestä ja se voi käydä vielä kalliiksi ten Hagin kannalta. Unitedin ei tarvitse kovin paljoa ensi kaudella kompuroida, kun helvetti ten Hagin ympärillä pääsee irti.

Onko jo nyt näkyvissä, mitä muutoksia joukkueessa kesällä tapahtuu?

Tässäkin on ensin asetettava raamit paikoilleen.

Manchester Unitedilla on arvioitu Valioliigan kulurajoituksissa pysyäkseen olevan vapaata limiittiä siirtoihin vain noin 35-40 miljoonaa puntaa.

Se tarkoittaa sitä, että jos United haluaa ostaa huippukalliita pelaajia – sanotaan vaikka yhteensä 100-150 miljoonalla punalla – sen on myytävä pelaajia alta pois tai kikkailtava tilikaudella siten, että se ostaa nyt pelaajia hieman vapaammalla kädellä heinä-elokuussa, mutta valmistautuu myymään heitä viimeistään ensi vuoden kesäkuussa raskaammalla kädellä.

Koska ten Hag jatkaa managerina, en usko, että joukkuetta lähdettäisiin uudistamaan radikaalisti.

Listalla on varmasti Jadon Sanchon, Casemiron ja Christian Eriksenin johdolla tuollaiset 8-10 pelaajaa, jotka United haluaa myydä tai päästää ilmaiseksi.

Bruno Fernandesin lähdöstä Bayern Müncheniin kohistiin viime viikolla, mutta siihen on vaikea uskoa, että United luopuisi hänestä. Jos Old Traffordilta lähtee kesällä joku suurempi nimi, se on todennäköisemmin Marcus Rashford ja hänkin pitkälti siksi, että United tarvitsee rahaa sotakassaansa.

Tulopuolen ykkösnimi on tällä hetkellä Benfican Joao Neves, joka voisi korvata Casemiron. Toinen paksulla tussilla merkattu tavoite on löytää joku Jarrad Branthwaiten tasoinen uusi toppari. United on linkitetty myös useampaan hyökkääjään Ivan Toneysta alkaen, mutta pidän tätä korttia lähinnä vaihtoehtona sille, jos Rashford myytäisiin.

Mutta ei mennä asioiden edelle. Nyt on saatu ratkaistua managerikysymys ja seuraavaksi alkaa pudota uutisia pelaajarintamilta.

Joko uskallat ennustaa Manchester Unitedin sijoituksen ensi kaudella?

Sijat 3-8.