Manchester United on erottanut manageri Erik ten Hagin. Jukka, ei ollut kovinkaan suuri yllätys?

Ainoa yllätys asiassa oli, että ten Hagille annettiin näin paljon aikaa ja että hänen sopimustaan jatkettiin kesällä vielä ylimääräisellä vuodella.

Ten Hagista oli tullut Old Traffordilla surullisen hahmon ritari, jolla alkoi olla tämän vuosituhannen suurimman selittelijän maine. Vika ei koskaan ollut ten Hagissa, vaan aina muissa. Oli hallittu peliä, oli oltu parempi joukkue kentällä, tuomarit olivat olleet epäoikeudenmukaisia ja se Manchester Unitedin vuoden takainen ”voittomaali” Arsenalista ei ollut ollut paitsio, vaikka niin VAR:illa oli tulkittu.

Olen sanonut usein, että valmentajan erottaminen on aina kaksiosainen yhtälö, joka koostuu erottamisesta ja uuden valmentajan palkkaamisesta.

Ääritapauksissa on kuitenkin pakko erottaa valmentaja silläkin uhalla, että seuraava valinta menee pahasti vihkoon. Ten Hagin erottamisessa oli kysymys juuri tällaisesta ääritapauksesta. Tämä oli ainoa oikea ratkaisu tässä kohtaa. Oli pakko tehdä jotain ja nyt se on tehty.

Mihin ten Hag kaatui?

Tietenkin tuloksiin. Hän luotsasi avauskaudella 2022-2023 Manchester Unitedin Mestarien liiga -sijoituksille, mutta viime kaudella United oli sarjassa vasta kahdeksas ja ero liigamestaruuden voittaneeseen Manchester Cityyn oli 31 pistettä.

Tämä kausi alkoi vieläkin murheellisemmin. United on sunnuntaisen West Ham -tappion jälkeen vasta 14:s ja ero on jo nyt sarjan kärjessä paahtavaan Manchester Cityyn 12 pistettä. Tasaisen vauhdin taulukolla se tarkoittaisi noin 50 pisteen eroa kauden päättyessä.

Vaikka United voitti ten Hagin alaisuudessa avauskaudella Liigacupin ja viime kaudella FA Cupin, menestys Valioliigassa ja eurokentillä on ollut kuitenkin täysin luokatonta suhteutettuna siihen, että ten Hag on saanut käyttää rahaa uusien pelaajien ostamiseen yli 600 miljoonaa puntaa.

Se on järkyttävä summa rahaa ja mitä sillä on saatu? Floppeja floppien perään. Itse asiassa se, että ten Hagin hankinnat ovat lähes kaikki epäonnistuneet – jopa hänen Ajaxin aikaiset pelaajansa – on karmea epäonnistuminen ten Hagilta.

Ten Hag ei ole huono valmentaja, kuten hänen menestyksensä Ajaxissa osoitti. Hollannin liiga on kuitenkin täysin eri asia kuin Valioliiga ja Valioliigan puntarissa ten Hagin taktinen osaaminen ja hänen johtamistaitonsa eivät riittäneet – ainakaan Manchester Unitedin kokoisessa seurassa.

Ten Hagia kritisoitiin viime kaudella siitä, ettei hän pystynyt organisoimaan Unitedin puolustuspelaamista, mutta tällä kaudella myös hyökkäyspelaaminen oli täysin hukassa. United on tehnyt tällä kaudella Valioliigassa yhdeksässä ottelussa kahdeksan maalia, mikä on kolmanneksi surkein lukema koko sarjassa.

Valmentajaa erottaessa olisi osattava katsoa tulosten taakse ja nähtävä, onko valmentajan valmennuksellinen prosessi menossa oikeaan suuntaan. Esimerkiksi vuosi sitten Andoni Iraola olisi voitu tulosten perusteella erottaa moneen kertaan, mutta joku Bournemouthissa näki, että jos Iraola saa aikaa, tulokset korjaantuvat – ja juuri niin kävi.

Ten Hagilla tällaista näkymää ei ollut. Oli pikemminkin näkymä, että United uppoaa hänen johdollaan entistä syvemmälle suohon.

Vaikka ten Hag on potkunsa ansainnut, myös Manchester Unitedin uuden johdon kannattaisi katsoa peiliin. Ten Hagia roikotettiin viime keväänä julkisessa hirressä, kun United myönsi kartoittavansa ja jopa neuvotelleensa useiden ten Hagin seuraajaehdokkaiden kanssa. Ja vasta kun 4-5 manageriehdokasta oli kieltäytynyt kunniasta, ten Hagin annettiin jatkaa tehtävässään.

Oli selvää, että sellaisen nöyryytyksen jälkeen ten Hagin mahdollisuudet onnistua olivat äärettömän heikot, kuten tämä syksy lopulta osoitti.

Kenestä tulee ten Hagin seuraaja?

Sitä on mahdoton ennakoida, sillä vaikka Unitedissa on tapahtunut viimeisen vuoden aikana paljon oikeita asioita, Old Traffordilta kantautuu myös sellaisia signaaleita, ettei laiva ole vieläkään vakaalla kurssilla.

Mediassa Unitediin on linkitetty suunnilleen parikymmentä eri manageria. Se indikoi siitä, että ten Hagille ollaan kartoitettu seuraajia jo jonkin aikaa ja näistä kartoituksista on vuotanut tietoja julkisuuteen.

Kartoitus tarkoittaa paitsi analysointia, myös sitä, että potentiaalisilta ehdokkailta on tiedusteltu, ovatko he kiinnostuneita ja käytettävissä Unitedin manageriksi ja jos ovat, milloin.

Lista on pitkä ja ulottuu Zinedine Zidanesta, Simone Inzaghista, Xavista ja Ruben Amorimista alkaen aina Thomas Frankin, Graham Potterin ja Ruud van Nistelrooyn kaltaisiin nimiin.

En lähde sen enempää arvailemaan, kenestä tulee ten Hagin pysyvä seuraaja, mutta lähestyisin asiaa sitä kautta, kenellä on suurin valta asiassa.

Jos se on – kuten uskon – uudella urheilujohtaja Dan Ashworthilla, silloin nostaisin esille kaksi nimeä: Newcastlen managerin Eddie Howen ja Graham Potterin. Ashworth on työskennellyt molempien managereiden kanssa ja tässä kohtaa United tarvitsee ennen muuta mahdollisimman riskittömän managerin. Siis managerin, johon Ashworth luottaa.

Potterilla on raskas epäonnistuminen Chelsean hullunmyllyssä ja siksi näistä vaihtoehdoista Howella voisi olla etulyöntiasema, olkoonkin, että Howe palkattiin Newcastlen manageriksi ennen Ahsworthin tuloa seuraan.

Kisan musta hevonen voisi olla Ipswichissa erinomaista työtä tehnyt Kieran McKenna. Hänet tunnetaan läpikotaisin Old Traffordilla ja hänen kanssaan United voisi aloittaa pidemmän prosessin, joka nostaisi Unitedin takaisin Valioliigan kärkipaikoille.

Edessä on, kuten United itse on myöntänyt, useamman vuoden työmaa, joten siinä mielessä olisin yllättynyt jos United lähtisi tässä kohtaa etsimään oikeanlaisen osaamisen ja profiilin sijasta markkinoilta pikaliimaa ja jotain hohtavaa nimeä.

Ten Hag oli helppo ja pakko erottaa, mutta nyt edessä on vieläkin suurempi ja tärkeämpi päätös.