Manchester United päättää kautensa kohtaamalla FA Cupin finaalissa lauantaina Manchester Cityn. Jukka, voiko FA Cupin voitto tuoda pelastuksen Manchesterin punaiselle puolelle?

FA Cupin voitto olisi toki balsamia Manchester Unitedille ja sen kannattajille eikä voittoa pyyhittäisi koskaan pois historiantilastoista.

Manchester Unitedin tämänhetkinen tilanne on kuitenkin niin sekava ja pelastettavia niin paljon, ettei FA Cupin finaali muuta mitään.

Se, mitä Old Traffordilla tapahtuu seuraavaksi ja miten Unitedille tulevaisuudessa käy, riippuu niistä ratkaisuista, joita seurassa tehdään ja miten arjen prosessi alkaa toimia päivätasolla, viikkotasolla, kuukausitasolla ja vuositasolla.

Tähän kysymykseen ei Wembleylla vastata, vaikka päivä päättyisi kuinka riehakkaisiin United-juhliin tahansa.

Etkö usko, että FA Cupin finaali ratkaisisi edes manageri Erik ten Hagin kohtaloa?

Toivottavasti ei ratkaise. Jos Manchester Unitedin johto ja päättäjät eivät vielä tiedä, onko ten Hag oikea mies johtamaan Manchester Unitedin tulevaisuuden prosessia, silloin ollaan vakavien kysymysten äärellä.

Sir Jim Ratcliffe sai operatiivisen päätösvallan Unitedissa jo viime vuoden lopulla, vaikka kauppa allekirjoitettiinkin virallisesti vasta helmikuussa. Olisin yllättänyt, jos Sir Jim, tuleva urheilujohtaja Dan Ashworth ja uusi tekninen johtaja Jason Wilcox eivät olisi saaneet tässä ajassa ratkaistua niinkin oleellisesta asiaa kuin ten Hagin kohtaloa.

Vaikka englantilaisten jalkapallouutisten perässä juokseminen sekoittaa kovankin pään, pidän kohtalaisen varmana, että ten Hag on päätetty erottaa, kuten Englannissa on tällä viikolla uutisoitu. Nyt kysymys on vain siitä, kuka on ten Hagin seuraaja – onko se Kieran McKenna, Thomas Tuchel, Mauricio Pochettino, Thomas Frank vai joku muu nimi.

Olisiko ten Hagin erottaminen oikea ratkaisu?

Ten Hagin erottamiselle löytyvät kaikki perusteet. Hänellä on ollut kaksi vuotta aikaa organisoida Manchester Unitedin pelaaminen sellaiselle tasolle, että pelillisen prosessin voitaisiin sanoa menevän eteenpäin. Nyt se on sen sijaan taantunut.

Totta kai Manchester Unitedilla on ollut tällä kaudella ongelmia loukkaantumisten kanssa, mutta Valioliigassa oli päättyneellä kaudella viisi seuraa, joiden pelaajat olivat enemmän päiviä sivussa loukkaantumisten vuoksi kuin Unitedin pelaajat.

Toki päivätilasto ei kerro koko totuutta, mutta ten Hag ei voi millään pistää kaikkia ongelmiaan loukkaantumisten taakse – ei edes puolustuspelaamisen osalta.

Unitedin suurin ongelma tällä kaudella on ollut pelin eri vaiheiden heikko organisointi. Ongelma oli näkyvissä jo viime kaudella, mutta silloin muutamat yksittäiset pelaajat Bruno Fernandesin, Marcus Rashfordin, Casemiron ja Christian Eriksenin johdolla pystyivät henkilökohtaisen osaamisensa kautta paikkaamaan näitä ongelmia jopa joukkuetasolla.

Tällä kaudella vastustajat ovat oppineet pelaamaan ten Hagin systeemissä näitä pelaajia vastaan paremmin ja esimerkiksi Rashfordin ja Casemiron taso on romahtanut potenssiin viisi eikä Eriksenkään tästä kaudesta kovin paljoa lastenlapsilleen kerro.

Itse asiassa yksi suurimpia ongelma ten Hagilla on ollut pelaajien kehittäminen tai toisella tavalla tulkittuna se, miten hyvin hän on pystynyt ulosmittaamaan pelaajien osaamisen organisoimalla joukkuepelaamisen ja pelaajien roolit oikein.

Paras ja kuvaavin esimerkki on Antony.

Ten Hag toi Antonyn mukanaan Ajaxista ja United maksoi hänestä 100 miljoonaa euroa. Mutta mitä ten Hag on saanut Antonysta irti kahdessa kaudessa?

Ei käytännössä mitään.

Eli sinäkin pistäisit ten Hagin lankulle?

Kyllä. Ten Hag ei ole huono manageri, kuten hänen loistava menestyksensä Ajaxissa osoitti. Haasteena ten Hagilla – kuten monella muullakin managerilla – on, että hän tarvitsee itselleen oikeanlaisen ympäristön. Ja sitä Manchester United ei ole ollut kymmeneen vuoteen.

Jalkapallomaailma nauroi aikoinaan José Mourinholle, kun hän piti Unitedin luotsaamista kaudella 2017-2018 Valioliigassa toiseksi uransa siihen asti kovimpana suorituksena, mutta hänen sanoissaan oli juuri oleellinen: United on jalkapalloilullisessa mielessä ollut niin heikosti hoidettu seura, että siellä on ollut hyvienkin ja kokeneidenkin managereiden vaikea menestyä.

Eikä kysymys ole vain Glazereista. Matt Busbyn ajan päätyttyä vuonna 1969, Alex Ferguson on ollut ainoa manageri, joka on pystynyt rikkauksissa kylpevässä Unitedissa voittamaan liigamestaruuden. Kaikki muut managerit ovat uponneet samaan suohon José Mourinhosta, Louis Van Gaalista ja Ralf Rangnickista alkaen.

Ei siis ihme, että myös ten Hagille on käynyt samoin.

Laittaisin siis ten Hagin lankulle, mutta oleellinen kysymys kuuluu, ratkaiseeko ten Hagin erottaminen mitään tai ratkaiseeko sekään mitään, että ten Hagin tilalle palkataan uusi mies?

No ratkaiseeko?

Manchester Unitedin perusongelma viimeiset 50 vuotta on ollut se, miten seuraa on johdettu, miten sen toiminta on urheilullisesti organisoitu ja millaiset sepät sitä ovat vuorollaan johtaneet. Jopa Ferguson oli vähällä saada potkut ennen kuin Old Traffordille alkoi sataa kultaa ja mirhamia.

Nyt United seurana isossa tienhaarassa. Kaikki laskevat ja toivovat, että Sir Jim Ratcliffe palauttaisi järjen Manchester Unitedin tekemiseen ja osaisi organisoida seuran toiminnan siten, että Manchester United pystyy aidosti nousemaan yhdeksi maailman parhaista ja menestyvimmistä jalkapalloseuroista, mitä se ei nyt ole.

Optimismiin on siinä mielessä perusteita, että Galzerit ovat näyttönsä antaneet ja niiden näyttöjen viesti on ollut, että jos he olisivat pysyneet operatiivisessa vallassa mikään ei olisi muuttunut.

Nyt muutokseen on mahdollisuus, mutta todellisuudessa emme tiedä, osaako Sir Jim ja hänen esikuntansa toteuttaa tämän muutoksen riittävän ammattitaitoisesti.

Dan Ashworhtin ja Jason Wilcoxin palkkaamiset ovat sinällään hyviä ja lupaavia ratkaisuja, mutta englantilaisissa jalkapallopiireissä on alettu aidosti epäillä, ymmärtääkö Sir Jim oikeasti jalkapallomaailman lainalaisuuksia ja antaako hän urheilullisissa kysymyksissä vallan ammattilaisille, vai alkaako hän itse mestaroida ja sotkea asioita, kuten Todd Boehly on tehnyt Chelseassa – tai kuten Unitedin entinen toimitusjohtaja Ed Woodward teki Fergusonin ajan jälkeen?

Haluaisin uskoa, että Sir Jim ymmärtäisi, missä hänen vahvuutensa on ja mitä asioita hän ei ymmärrä yhtään sen enempää kuin Unitedin perusfani. Jos Sir Jim ymmärtää ja malttaa pysyä omassa ruodussaan, kuten sheikit ovat tehneet Manchester Cityssa, Kroenket Arsenalissa ja Fenway Sports Group Liverpoolissa, silloin United voi oikeasti nousta takaisin voittavaksi koneeksi.

Sano vielä, kumpi vie FA Cupin finaalin.

Guardiolat 4-0.