Espanjan mestaruus oli voitto jalkapallolle, mutta Argentiinan esitys jää historiaan häpeätahrana
Espanja voitti historiansa toisen maailmanmestaruuden kaatamalla Argentiinan 1-0. Jukka Rönkä ei voi ymmärtää Argentiinan esitystä.
Espanja voitti maailmanmestaruuden kaadettuaan Argentiinan jatkoajan jälkeen 1-0. Jukka, erikoinen ottelu?
Jos tämä olisi ollut MM-karsinnoissa pelattu ottelu Espanjan ja Maltan välillä, olisin ymmärtänyt pelin kuvan ja Argentiinan hyökkäyspään tilastot.
Nyt pelattiin kuitenkin maailmanmestaruudesta ja vastakkain pitiolla kahden maailman parhaan maajoukkueen. Silti toisen joukkueen tilastot näyttivät 114 minuutille asti nollaa: nolla laukausta, nolla laukausta maalia kohti ja maaliodottama 0,00 – ja sen päälle vain kaksi kosketusta vastustajan boksissa.
Aivan käsittämätön ottelu ja aivan käsittämätön ottelu Argentiinalta.
Näissä kisoissa on puhuttu paljon siitä, ettei Argentiina kohdannut ennen välieräottelua yhtään kovaa maata ja se oli silti lähellä pudota jo Egyptille. Nyt tietenkin voitaisiin sanoa, että tämä ottelu osoitti nämä puheet oikeaksi.
Asia ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkea. Kaikkien nollatilastojen vastapainoksi Argentiina puolusti erinomaisesti läpi ottelun. Se pystyi pysäyttämään Espanjan koneiston ja vaikka Espanjalla olikin omat paikkansa ja yksi pienestä kosketuksesta hylätty maali, Argentiina oli lähellä viedä ottelun rangaistuspotkukisaan, vaikka pelasikin Enzo Fernándezin ulosajon seurauksena koko jatkoajan vajaalla.
Lisäksi nollatilastojen takana Argentiinalla oli muutama pistopallo linjan taakse. Niitä ei laskettu maaliodottamiin, mutta niissä oli ilman muuta iso vaaran siemen.
Olisi mielenkiintoista tietää, mikä oli Argentiinan päävalmentaja Lionel Scalonin pelisuunnitelma. Se tuskin oli pelata nollat toisessa päässä kenttää, mutta ilmiselvästi Scaloni ja Argentiina olivat nähneet, ettei Espanjan kanssa kannata lähteä avoimeen peliin.
Argentiinan kannalta pelin kuva oli hyvin pitkälti samanlainen kuin Englantia vastaan välierässä. Siinäkin he antoivat pelin avaimet Englannille, kunnes kaikki muuttui Englannin mentyä 1-0-johtoon. Sen jälkeen kentällä nähtiin täysin toisenlainen Argentiina, joka nousi sillasta ja pisti Messin johdolla Englannin nippuun.
Nyt vaikutti siltä, että Argentiina vain odotti ja odotti, missä kohtaa se tekee siirtonsa. Jos Espanja olisi mennyt johtoon varsinaisella peliajalla, Argentiina olisi todennäköisesti tehnyt samoin kuin Englanti-ottelussa ja nostanut riskitasojaan.
Nyt se yritti Fernándezin ulosajon jälkeen odottaa vain pääsyä rangaistuspotkukisaan. Se painoi kaasua vasta jatkoajan loppuhetkillä, kun sen oli pakko yrittää hakea tasoitusta – ja olihan siinä Giuliano Simeonen loppuhetken laukauksessa tasoituksen aineet.
Täytyy vain ihmetellä, miksi vasta sitten, miksi jo ei aiemmin? Eikö kyetty vai pelättiinkö ja kunnioitettiinko Espanjan mahtavaa pallollista pelaamista liian paljon?
Miksi Espanja ei pystynyt muuttamaan hallintaansa ja murskaavia tilastojaan maaleiksi kuin vasta jatkoajalla?
Kaksi syytä. Ensimmäinen oli se, miten hyvin Argentiina puolusti. Toinen ongelma oli, että Espanjalla on kaikilla muilla kentän lohkoilla maailmanluokan supertähtiä, mutta heiltä on puuttunut David Villan jälkeen ylivertaisen hyvät ysipaikan pelaajat.
Mikel Oyarzabal teki toki näissä kisoissa viisi maalia, mutta ei hänkään mikään superviimeistelijä ole. Lamine Yamal on loistava otteluiden voittaja, mutta näihin MM-kisoihin hän tuli keskenkuntoisena ja pelasi finaalia myöten selvästi alle oman tasonsa.
Espanjan viimeistelyongelmasta kertoo paljon se, että sen paras maalintekijä MM-karsinnoissa oli Mikel Merino. Samainen Merino iski näissäkin kisoissa elintärkeät voittomaalit Portugalia ja Belgiaa vastaan, vaikka tuli molemmissa otteluissa vain hetkeä aiemmin kentälle – ja vaikka Merino on oikeasti keskikenttäpelaaja.
Myös tämän finaalin ratkaissut Ferran Torres tuli vasta vaihdosta kentälle.
Tietenkin tämä on mielikuvitusleikkiä, mutta jokainen voi kuvitella, jos tuossa Espanjan pakassa olisi joku Erling Haalandin kaltainen elukka pistämässä palloja maaliin. Parempi olla kuvittelematta.
Monet nostivat Argentiina maalivahdin Emiliano Martínezin Argentiinan sankariksi, mutta suhtaudun hieman kriittisesti siihen, miten vaikeita palloja ne hänen hehkutetut torjuntansa olivat? Nekin laukaukset olivat enemmän esimerkkejä siitä, että Espanjalta puuttuu oma haalandinsa.
Espanja oli kiistatta näiden MM-kisojen paras joukkue ja ansaitsi maailmanmestaruuden. Sen voima oli nimenomaan koko joukkueen kollektiivisessa pelaamisessa – niin pallollisen kuin myös pallottoman vaiheen aikana.
Espanjan kovin pelillinen saavutus oli se, että sen verkkoon tehtiin näissä kisoissa vain yksi maali ja sen maalia kohti lauottiin yhteensä koko kisoissa 11 kertaa. Ne ovat käsittämättömiä lukemia.
Entä Argentiina?
Argentiina ei ole huono joukkue, mutta tämä esitys MM-finaalissa jää varmasti häpeälliseksi luvuksi argentiinalaisen jalkapallon historiaan. Ei Argentiinan maajoukkueen kuulu pelata MM-finaalissa tällä tavalla, ettei se edes yritä tehdä maalia ennen kuin veitsi kurkulla.
Messin esityksestä näissä kisoissa voidaan olla montaa mieltä, mutta hän olisi näiden kaikkien maagisten vuosiensa jälkeen ansainnut toisenlaiset jäähyväiset poistuessaan MM-areenalta. En sano, että hänen olisi pitänyt kruunata uransa maailmanmestaruudella, mutta Argentiinan esitys tässä MM-finaalissa oli surullinen lopetus Messin upealle uralle.
Messiä itseään on kuitenkin turha sen suuremmin syyllistää, sillä tällaisessa pelin kuvassa hän jäi pelin ulkopuolelle. Varmasti Argentiina toivoi ja odotti, että Messi olisi yhdellä taikatempullaan luonut maalipaikan tai tehnyt jopa itsekin maalin eikä se Messin kova tillikka Merinon poskeen jatkoajan lopussa Espanjan boksissa ollut huono laukaus.
Joka tapauksessa tämä oli niin luokaton esitys Argentiinalta, että saahan nähdä, poistuuko Messi tällaisen esityksen jälkeen MM-areenoilta. Hän olisi neljän vuoden päästä jo 43-vuotias, mutta kisat pelataan Espanjassa, joka on hänen toinen kotimaansa, mikä sekin varmasti kutittelee Messiä.
Jos nyt pitäisi valita joko tai, sanoisin, että nämä eivät olleet Messin viimeiset MM-kisat.
