Myönnän avoimesti, että olen käyttänyt turhankin helposti joskus joistakin Valioliigan seuroista bordellin tai tivolin kaltaisia ilmaisuja.

Kolmen seuran kohdalla en kuitenkaan peräänny. Ne seurat ovat Chelsea, Tottenham ja uusimpana Everton.

Evertonin kaaos on ollut kaikkien nähtävillä sen jälkeen, kun seura siirtyi brittiläisiranilaisen liikemiehen Farhad Moshirin omistukseen helmikuussa 2016. 67-vuotias Moshiri ei omista koko seuraa, mutta reilu 68 prosentin osake-enemmistö takaa sen, että Moshirin sana on ainoa, jolla Evertonissa on oikeasti merkitystä.

Tai niin sitä olisi voinut luulla.

***

Moshirin henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi on arvioitu 2,6 miljardia euroa. Hän on Valioliigan seurajohtajien rankingissa keskirikas omistaja.

Everton on käyttänyt Moshirin valtaannousun jälkeen rahaa uusien pelaajien ostamiseen yli 600 miljoonaa puntaa. Kun summasta vähennetään myynnit, Everton on käyttänyt nettona joukkueen vahvistamiseen Moshirin aikana lähes 300 miljoonaa puntaa. Se on viidenneksi suurin summa koko Valioliigassa.

Yhtälö näyttää kauniilta, mutta siinä on optinen harha.

Joukkuetta ei ole oikeasti vahvistettu, vaan kysymys on ollut rahan tuhlaamisesta. Seteleiden polttamisesta valtaosin keskinkertaisiin lahjakkuuksiin, joista ei ole ollut Evertonille mitään apua.

Ainoa selkeä poikkeus on ollut Richarlison, joka löi itsensä lopullisesti läpi tähtitaivaalle Evertonissa, kunnes siirtyi viime kesänä 50 miljoonalla punnalla Tottenhamiin.

***

Varsinainen tivoli Evertonissa on pyörinyt kuitenkin managereiden ympärillä.

Moshirin aikana Evertonia on luotsannut jo seitsemän manageria: Roberto Martinez, Ronald Koeman, Sam Allardyce, Marco Silva, Carlo Ancelotti,  Rafael Benítez ja nykyinen manageri Frank Lampard.

Heistä viisi Moshiri on erottanut – ja hänen olisi pitänyt erottaa kuudeskin, Lampard. Vain Real Madridiin siirtynyt Ancelotti lähti Goodison Parkilta omasta tahdostaan.

Joku voi sanoa, että manageri vastaa tuloksista – ja Evertonin tulokset ovat olleet umpisurkeita. Viime kaudella se vältti juuri ja juuri putoamisen ja tällä hetkellä Everton on putoamisviivan alapuolella sijalla 16. Näin Everton on todellisessa putoamisvaarassa, varsinkin, jos Everton yrittää pelastautua Lampardin soitannolla.

Manageri vastaa toki tuloksista, mutta nykyjalkapallossa kysymys on suuremmasta kokonaisuudesta: siitä, miten pelaajahankinnoista vastaava rekrytointiosasto onnistuu tehtävissään ja miten hyvin seurajohto on tehtäviensä tasalla.

Evertonin kaikki managerit eivät voi paeta omaa vastuuta, ei myöskään rekrytointiosasto – mutta kaikista vähiten omaa vastuutaan voi paeta yksi mies, Farhad Moshiri.

***

Eric Battylla oli Veikkaaja–lehden aikoina perienglantilainen tapa luokitella asioita ja ihmisiä.

Jos joku pelaaja tai valmentaja oli umpisurkea, Batty totesi lyhyesti, että he is a pimp.

Jos hän oli vielä tätäkin surkeampi ilmestys, Batty totesi kuvaili surkeuden yhtälöä sanomalla: No, no, he is not a pimp, he is a cunt.

Käytän mieluummin omia tivoli- ja bordelli-termejä.

Evertonin managerirulettia Moshirin aikakaudella on helppo kutsua tivoliksi – mutta bordelliksi asia muuttuu, kun pöytään isketään perusteet, miksi Everton on erottanut Moshirin aikana viisi manageria.

Moshiri totesi TeamTalkille antamassaan haastattelussa, että Lampardin edeltäjien erottaminen on perustunut enemmän Evertonin kannattajien negatiivisiin mielipiteisiin kyseisistä managereista kuin hänen omiin mielipiteisiinsä.

Ihastuttavaa, mutta naivia suorapuheisuutta.

Moshiri voi hyvinkin olla bisnesmaailmassa kultasormi, mutta jos hän antaa kannattajien johtaa omistamaansa jalkapalloseuraa, silloin hän ei yksinkertaisesti ole tehtäviensä tasalla. Kuluttaja on toki kuningas, mutta jos seurat palkkaavat ja erottavat managereita kannattajien huutoäänestyksellä, silloin ollaan juuri siinä, missä Everton tällä hetkellä on – makaamassa omassa oksennuksessaan.

Hyvä esimerkki toisenlaista toiminnan mallista löytyy seurasta, josta Moshiri omisti siivun ennen Evertonin osake-enemmistön ostamista.

Jos Moshirilla olisi ollut valta Arsenalissa, Mikel Arteta olisi erotettu syksyllä 2021 niin, että olisi heilahtanut.

Arsenalissa oleellista ei ollut kuitenkaan ollut äänien määrä, vaan kenen äänet äänestyksessä laskettiin. Heidän ansiostaan maailma on nyt erilainen punavalkein silmin katsottuna.

Evertonissa jatkuu sen sijaan sama alennustila niin kauan, kun Goodison Parkilla kuvitellaan, että valoa voi kantaa pimeään huoneeseen säkillä.