Fifa todennäköisesti haluaakin VAR:in synnyttävän intohimoja, koska se palvelee bisnestä
VAR ja erotuomarit ovat nousseet MM-kisojen puheenaiheeksi. Jukka Rönkä pohtii, miksi se voi olla juuri sitä, mitä Fifa haluaa.
Jalkapallon MM-kisojen suurimmissa otsikoissa ei tunnu enää olevan peli, vaan VAR ja erotuomarit. Jukka, mitä ihmettä jalkapallolle on tapahtunut?
Kysymys on klassisesta tilanteesta, jossa hyvästä rengistä on tullut huono isäntä.
Kun VAR tuotiin jalkapalloon 2018, ajatus oli järkevä. Tuomarit ja avustavat tuomarit eivät ymmärrettävästi nähneet kaikkia kentällä tapahtuneita virheitä. Ongelmana eivät olleet lukemattomat pienet virheet tai suurin osa vääristä paitsiotuomioista. Ongelma olivat isot ja seurauksiltaan kohtalokkaat virheet, jotka johtivat suoranaisiin oikeusmurhiin.
Näistä oikeusmurhista haluttiin eroon ja alku näytti lupaavalta. VAR oli ensimmäisen kerran MM-kisoissa käytössä vuoden 2018 kisoissa ja homma pelasi mainiosti. Jos tilanne oli epäselvä, tuomari kävi nopeasti vilkaisemassa ruutua ja se oli siinä.
Sen jälkeen tilanne on kuitenkin kehittynyt huonompaan ja huonompaan suuntaan, ja nyt ollaan jo niin kaukana alkuperäisestä kauniista ajatuksesta, että VAR:ista on tänä päivänä jalkapallolle meidän ymmärtämässämme muodossa enemmän haittaa kuin hyötyä.
Pidin pitkään Valioliigaa järkyttävänä ääriesimerkkinä, miten VAR on kääntynyt itseään vastaan. Nyt ollaan kuitenkin menty askel vielä pidemmälle. Jalkapallon MM-kisojen pitäisi olla ainutlaatuinen jalkapallojuhla, mutta nyt nämä kisat uhkaavat jäädä historiaan yhtenä MM-historian vastenmielisimpinä ja oksettavimpina kisoina.
Kysymys ei ole ollut pelkästään VAR:ista, vaan koko tuomaritoiminnasta. Erotuomarit olivat aiemmin jalkapallossa sivuosan esittäjiä. Toki heidän ratkaisunsa nousivat silloinkin aika-ajoin puheenaiheeksi, mutta nyt erotuomareista on tullut pääosan esittäjiä siinä missä judebellinghameista, erlinghaalandeista tai kylianmbappéista.
Jos tuomariratkaisut ovat lähes jokaisessa ottelussa ykköspuheenaihe, silloin jokin jalkapallossa on pahasti pielessä.
En kuitenkaan syytä pelkästään tuomareita. Fifa on itse tässä kehityksessä myös syytettyjen penkillä.
Hyvä esimerkki on Sveitsin Breel Embolon ulosajo välieräottelussa Argentiinaa vastaan. Embolo filmasi sinällään täysin järjettömällä tavalla toisella jaksolla ja ottelun erotuomari João Pinheiro nosti taklauksesta keltaisen kortin Argentiinan Leandro Paradesille.
Tällaisia tilanteita varten näissä MM-kisoissa on ensimmäisen kerran käytössä sääntö, jonka mukaan VAR:ia voidaan käyttää väärin annettujen varoitus- ja ulosajotuomioiden korjaamiseen.
VAR-koppi pyysi Pinheiroa tarkastamaan tilanteen ja hän totesi, että kyse oli filmistä. Pinheiro perui Paradesin keltaisen, mutta antoi samalla Embololle filmaamisesta toisen keltaisen, minkä seurauksena hän lensi suihkuun.
Ongelma oli kuitenkin siinä, toimiko tuomari oikein antaessaan Embololle keltaisen? Erotuomariasiantuntija Jan-Peter Aravirran HS.fi:lle antaman haastattelun mukaan ei toiminut, sillä tuomari ei olisi voinut käyttää VAR:ia eri rikkeestä tuomitsemaan.
Vaikka sääntöä voidaankin pitää ontuvana, kysymys oli Aravirran mukaan kuitenkin sääntöjen vastaisesta tuomiosta.
Pinheiroa voi kuitenkin ymmärtää, sillä Paraguayn Miguel Almiron sai ottelussa USA:ta vastaan samalla tavalla varoituksen filmaamisesta, vaikka tilanteessa oli alun perin annettu varoitus USA:n Tim Reamille.
Kun tuo tuomio meni Fifan silmissä läpi, on helppo ymmärtää, että siitä tuli hyväksyttävä käytäntö, vaikka sääntöjen mukaan kyseessä oli väärä tuomio.
Tämä on juuri sellaista heiluntaa, johon Fifa voisi puuttua, mutta jota se itse vain hämmentää.
Näissä MM-kisoissa on puhuttu jopa Fifan salaliitosta. Uskotko siihen?
Fifa on kieltämättä hyyhmäinen organisaatio, jonka uskottavuus on mennyt jo kauan sitten raskaiden väärinkäytösten ja korruption seurauksena.
En kuitenkaan halua uskoa, että kysymys olisi sellaisesta salaliitosta, jossa jossain kabinetissa olisi päätetty esimerkiksi, että Lionel Messin ja Argentiinan tietä maailmanmestariksi pitää silottaa kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin.
Toivon todellakin, että kysymys olisi vain siitä, että tuomarit ovat inhimillisiä eläviä olentoja, jotka eivät ole ihmisinä pahoja, vaan toinen on vain toista heikompi. Tuomareilla on tänä päivänä niskassaan valtavat ja osin jopa kohtuuttomat paineet, joita VAR korostaa entisestään.
Esimerkiksi Clément Turpin oli tekemättömässä paikassa hylätessään Norjan 2–1-osuman Englantia vastaan.
Erling Haaland teki kiistatta virheen kaataessaan juuri ennen maalia Elliot Andersonin. Jos Turpin ei olisi hylännyt VAR-tarkistuksen jälkeen maalia, hän olisi tehnyt sääntökirjan mukaan väärän tuomion – mutta hänen voitiin katsoa tehneen yhtä lailla väärän tuomion myös hylätessään maalin, sillä Anderson oli rikkeen pääarkkitehti eikä rike vaikuttanut maalin syntyyn mitenkään.
Jos olisimme eläneet VAR:ia edeltävää aikaa, olisimme todennäköisesti nähneet yhden jalkapallohistorian upeimmista ja ikimuistoisimmista voitoista, josta kerrottaisiin tarinoita vielä vuosikymmenten päästä eikä kukaan olisi itkenyt Anderssonin kaatumista.
Mitä VAR:ille pitäisi tehdä?
Olin viime talveen saakka sitä mieltä, että paluuta vanhaan ei ole. Kun katselin alkutalvesta FA Cupin 3. ja 4. kierroksen otteluita, joissa VAR ei ollut käytössä, mieleni muuttui – ja nyt olen entistä vakuuttuneempi, että ainoa ratkaisu on poistaa VAR käytöstä.
Totta kai järkevintä olisi, että VAR:in käyttöä kehitettäisiin ja sitä käytettäisiin vain kaikista räikeimpien väärien tuomioiden korjaamiseen. Kengän kärkien mittaaminen millimetrimitalla on sellaista hinkkaamista, jota ei toivoisi jalkapallossa näkevän.
Nämä MM-kisat ovat osoittaneet, että koska kaikki tiet vievät lopulta Fifan päämajaan, asioiden korjaamiseen on mahdoton uskoa.
Fifa voi hyvinkin olla läpeensä mätä ja korruptoitunut hallitsematon jättiläisameeba, mutta on siellä pakko olla sen verran paljon myös osaavia ihmisiä, että jos ongelma haluttaisiin ratkaista, se voitaisiin ratkaista.
On kuitenkin hyvä kysymys, haluaako Fifa oikeasti edes ratkaista ongelmaa?
Nämä MM-kisat on viety kaupallisuudessa ja viihteellisyydessä uusiin sfääreihin. Meille jalkapallopuritaaneille jalkapallo on peliä, mutta Fifalle kysymys ei ole enää pitkään aikaan ollut pelistä, vaan bisneksestä. Siksi Fifan toimintaa ja ratkaisuja ohjaa se, mikä palvelee parhaiten bisnestä.
Pelkään pahoin, että Fifa näkee nämä VAR- ja tuomarikohut draamaa ja intohimoja lisäävinä hollywoodilaisena elementteinä. Kohderyhmänä eivät ole puritaanit, vaan ne valtavat potentiaaliset uudet katsojamassat, joita Fifa yrittää kosiskella.
Surullisinta tässä kaikessa on, että jos Fifan strategiana on valloittaa nämä uudet katsojamassat, Fifa toimii silloin täysin oikein. Näitä katsojamassoja ei valloiteta hinkkaamalla alataskuja ja prässitriggereitä, vaan lisäämällä jalkapalloon tunnetta, intohimoja ja tällaisia kiistanalaisia elementtejä, jotka hallitsevat näitä MM-kisoja.
Jalkapallo tässä häviää, mutta bisnes voittaa.
