Gnistanin tragediassa tuhoutui muutakin kuin vain muistojen täyttämä stadion
Gnistania kohtasi lauantain vastaisena yönä tragedia, jossa ei tuhoutunut vain puuta, muovi-istuimia ja stadionrakenteita.
@JukkaRonka
Veikkausliigassa pelaavan Gnistanin seurayhteisö ja seuran kannattajat heräsivät lauantaina järkyttävään aamuun. Seuran kotistadion ja toiminnallinen sydän, Mustapekka Areena, oli tuhoutunut yöllisessä tulipalossa.
Tulipalon syttymissyytä ei tiedetä, mutta konkreettiset seuraukset tiedetään. Gnistanin sunnuntain kotiottelu IFK Mariehamnia vastaan on peruttu eikä Gnistan pelaa loppukauden aikana enää yhtään kotiottelua Oulunkylässä.
Edessä on myös uuden pääkatsomon rakentaminen ensi kaudeksi ja monta muuta pienempää tulipalossa tuhoutunutta asiaa ja esinettä, jotka pitää hankkia ja rakentaa uudelleen.
***
On ymmärrettävää, että tällaisen tragedian jälkeen ensimmäisenä keskustelun alle nousee, miten arki organisoidaan tästä eteenpäin.
Arjen takana on kuitenkin toinen maailma. Lauantaiöisessä tulipalossa ei tuhoutunut vain puuta, muovi-istuimia ja katsomarakenteita, vaan paljon enemmän.
Siinä tuhoutui jotain sellaista, jota ei voi kädellä koskettaa tai jalan alla tuntea.
Siinä tuhoutui jotain, joka symboloi koko Gnistanin tarinaa. Oma stadion oli Gnistanin koti ja koko Oulunkylän maamerkki, joka oli nähnyt ja kestänyt niin hyvät ja kauniit päivät kuin sateiset ja kylmät päivätkin.
Se oli seissyt omalla paikallaan järkähtämättä ja katsonut lempein silmin niin Gnistanin edustusjoukkueen pitkää vaellusta alasarjoissa ja lopulta nousua Veikkausliigaan kuin satojen ja tuhansien junioreiden iloista temmellystä kuningaspelin innoittamina.
Tätä näkökulmaa, seurayhteisön ja oulunkyläläisten, henkistä tuskaa ei voida sivuuttaa ja unohtaa – enkä usko hetkeäkään, että Gnistan niin tekeekään.
***
Erilaisten tragedioiden ja kriisien yhteydessä on opittu siihen, että surun käsittelylle ja tunteiden ilmaisulle tarjotaan jonkin konkreettinen kanava ja väylä.
Gnistan tietää itse parhaiten sen, mikä tällainen väylä voisi olla, mutta vaikka muistotilaisuuden järjestäminen saattaakin kuulostaa vieraalta, jonkinlainen muistotilaisuus voisi olla paikallaan.
Sen ei tarvitse olla mikään surujuhla, vaan pikemminkin uskoa ja toivoa antava tilaisuus, joka sitouttaa Gnistan-yhteisön entistäkin päättäväisemmin siihen, ettei tämä hieno tarina tähän kaadu, vaan tästä alkaa uusi ja entistäkin hienompi tarina.
On myös hienoa nähdä, ettei Gnistania jätetä odottamattoman kriisin keskellä yksin. HJK teki upean eleen tarjoamalla oman Bolt Arenansa Gnistanin kotiotteluiden pelipaikaksi loppukaudeksi ilman korvausta.
Juuri tällaista tukea Gnistan tänä päivänä tarvitsee. Niin omiltaan kuin kilpailijoiltaankin.
Hurjalta näyttää. Siellä on tuhoutunut ihan kaikki. Varusteita, seuran historiaa… ja tuskin tuossa kuumuudessa uusittu alustakaan on selvinnyt ilman vaurioita. #Veikkausliiga https://t.co/A98zxv293f pic.twitter.com/iNnSyRmLjx
— Ville Makkonen 🪣 (@MakkonenVille) July 13, 2024