Hallipelit ovat muuttaneet kauden näkymää – kaksi yllättäjää, kaksi suurta kysymysmerkkiä

Juuso Keski-Koukkari on ollut talven hallipeleissä hyvässä iskussa.

Pesäpallo

Hallipelit ovat muuttaneet kauden näkymää – kaksi yllättäjää, kaksi suurta kysymysmerkkiä

Hallipelit ovat Pekka Arffmanin mukaan heilauttaneet uuden kauden näkymään uuteen valoon - varsinkin sarjan tyvipään osalta.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 7.3.2022 | KUVAT Kari Kanasaari / Pattijoen Urheiijat

Hallipesiksen finaalijoukkueet ovat nyt selvillä. Puretaan nämä finalistit kukin vuorollaan loppuviikon aikana, mutta, Pekka, mitä ja miten pitkälle meneviä johtopäätöksiä tähän asti pelattujen hallipelien perusteella voidaan tehdä?

Toki sieltä nousee esille monia kysymyksiä, mutta johtopäätösten kanssa kannattaa olla erityisen tarkkana. Hallipelit ovat aina eri pelejä kuin ulkokentällä pelattavat ottelut. Hallit ovat ahtaita ja alustat hitaita niin pallolle kuin juoksijoille. Siksi ulkokentät voivat pelata halleissa paljon rohkeammin kuin kesällä.

Tätä talvea on leimannut edelleen myös korona, joka on sotkenut myös karsintapelejä. Kankaanpää, Vimpeli ja Imatra joutuivat luovuttamaan yhden karsintaottelun, Kouvolassa on ollut talven aikana jo useampi korona-aalto ja esimerkiksi Joensuulla oli vain puolet oletetun avauksen pelaajaa ottelussa Kiteetä vastaan.

Eli kun lasketaan yhteen halliolosuhteet, korona ja muut loukkaantumiset, niin varovaisuus johtopäätöksissä on nyt valttia.

Viidestä suuresta Vimpeli ja Kouvola jäivät rannalle lopputurnauksesta. Voidaanko näistä joukkueista päätellä vielä mitään?

Vimpelihän pelasi vain karsinnoissa vain yhden ottelun, jonka se hävisi JymyJusseilla kotiutuslyöntikisan jälkeen. En tekisi tuosta ottelusta Vimpelin osalta mitään sen suurempia johtopäätöksiä, mutta se on selvää, että pelinjohtaja Tomi Niskasella on ratkaistavanaan ulkopelin osalta muutamia yhtälöitä.

Lukkaripelin kanssa on haasteita, mutta se tiedettiin jo heti Teemu Kinnusen siirron varmistuttua. Toinen iso kysymys on, miten ulkokentän ryhmitys pitäisi rakentaa. JymyJussit ratkaisi ensimmäisen jakson Vimpeliä vastaan lyömällä kolme juoksua, jotka kaikki olivat enemmän tai vähemmän seurausta Olli Heikkalan ylipelaamisesta. Heikkala on ilman muuta sisällä elintärkeä ykkönen, mutta mikä on hänen ulkopelipaikkansa? Riittääkö hänen varmuutensa etukentälle vai onko hänen paikkansa linjassa, esimerkiksi kolmospolttajana? Ja jos Heikkala siirtyisi 3-polttajaksi, johtaisiko se siihen, että Mikko Kanala siirtyisi taakse?

Sisäpeli ei ole Vimpelin ongelma, mutta ulkopelin kanssa Niskasella on vielä painimista.

Kouvolasta voi sanoa lyhyesti, että kun se saa karistettua koronan ja loukkaantuneena olleet Luoman veljekset takaisin, Koplalla ei ole mitään hätää. Patrik Vartama on ollut hallissa jäätävä ykkönen ja on pesien välillä Joni Rytkösen kanssa tällä hetkellä Superin paras etenijä. Jokeriosasto tai oikeastaan Ossi Meriläisen rooli on ehkä se suurin kysymysmerkki ja siihen liittyen, jääkö Juho Hacklinille roolia jokeriosastolla.

Mitä johtopäätöksiä muista karsiutuneista joukkueista voidaan tehdä?

Merkittävin ja positiivisin asia on, että ennakolta sarjan heikommiksi joukkueiksi rankatut JymyJussit ja Pattijoki ovat pelanneet hallissa todella energisellä ja positiivisella otteella. JymyJussit voitti Vimpelin lisäksi Koskenkorvan ja vaikka hallipelit eivät kerro koko totuutta, eiväthän nämä huonoja signaaleita ole.

Sama pätee Pattijokeen. Joukkue nuortui ja heikkeni Topi Kososen ja Sami Haapakosken kaltaisten järkälemäisten pelaajien lähdön seurauksena, mutta Perttu Westersund on saanut loihdittua Pattijoelle aivan erilaisen pelillisen ilmeen kuin Jussi Haapakosken aikana. Nuori joukkue huokuu energiaa, peli-iloa ja pelillisesti arvaamattomuutta. Lisäksi lukkari Lauri Vuollo on pelannut erinomaisia otteluita hallissa. Hän voi olla yksi tulevan kauden suurista läpimurtopelaajista.

Jos JymyJussien ja Pattijoen hyvä ote jatkuu myös kesällä, putoamistaistelusta voi tulla arvaamaton. Kankaanpää on ilman muuta yksi joukkue, jolla on edessään haasteellinen kesä, mutta myös Koskenkorva ja Imatra ovat uhkaavassa tilanteessa. Lukkari Juho Hakomäen loukkaantuminen ja pitkä poissaolo heittävät synkeän varjon Kossun ylle ja Imatran pelaaminen on tällä hetkellä vielä täysin vaiheessa.

Toki jos Hakomäki saadaan terveeksi ja takaisin kehiin kesällä, Kossun tilanne kohentuu saman tien. Harmi vain, että Hakomäen tasoisia lukkareita ei ole markkinoilla, joten Kossun on pakko yrittää selviytyä niin pitkään, kunnes Hakomäki palaa.

Imatrankin tilanne voi ja varmasti vielä tuleekin parantumaan, mutta sanoisin, että jakolinja Superissa on nyt 5-3-5. Eli on viisi suurta – Manse, Kouvola, Sotkamo, Vimpeli ja Joensuu –, kolme haastajaa – Kempele, Hyvinkää ja Kitee – ja viisi pohjaseuraa – Koskenkorva, Imatra, Kankaanpää, Seinäjoki ja Pattijoki.

Mikä noiden haastajien tilanne on?

Lähimpänä viittä suurta on Kempele, mutta kuten sunnuntainen ottelu Sotkamoa vastaan osoitti, KeKillä on iso ongelma, jonka nimi on takakenttä. Sotkamo ratkaisi ottelun nimenomaan lyömällä juoksunsa kumuroilla Kempeleen takakentästä. Toki Teemu Isoketo ei pelannut sunnuntaina, mutta vaikka KeKi tekisikin hänen kanssaan sopimuksen, se ei ratkaisisi vielä koppariongelmaa. Isoketo juoksisi nopeilla jaloillaan muutaman kopin ja torjuisi muutaman läpilyönnin, mutta hänen kätensä ei riitä enää polttamaan takakentältä.

Haasteiden vastapainoksi Kempeleellä on myös paljon positiivista. Mikko Korhonen on kakkospelinjohtajana ottanut ison roolin ja hänen äänensä näkyy ja kuuluu joukkueen pelaamisessa. Toinen mielenkiintoinen asia oli Aatu Saastamoisen pelaaminen sunnuntaina lukkarina. Saastamoinen pelasi todella hyvän ottelun ja on mielenkiintoista nähdä, miten vahvasti hän haastaa Jani Lassilan ykköslukkarina.

Hyvinkää tulee olemaan ilman muuta vahva sisäpelijoukkue ja sille on huippukovat lyöjäjokerit, Juha Korhonen ja Juha Niemi, mutta ulkopelissä heillä on haasteensa. Toinen etumies on kysymysmerkki, eikä Tahkon linjakaan mitenkään vakuuta. Uudella pelinjohtajalla Antti Yli-Saunamäellä riittää ulkopelin kanssa vielä paljon pohdittavaa.

Kitee on myös mielenkiintoisessa tilanteessa. Se ei ole mitenkään vakuuttanut hallipeleissä, mutta kyllähän ryhmä on edelleen paperilla potentiaalinen. Suurimmat kysymysmerkit liittyvät kotiuttamiseen – miten pitkälle keskipalkki riittää kotiutustilanteissa ja mikä on lyöjäjokeri Jiri Pippolan rooli ja panos kesällä? Halleissa Pippola ei ole vakuuttanut. Toinen kysymysmerkki on pelinjohto. Riittääkö Juho Kaikon rahkeet siihen, että joukkueesta revitään irti sen maksimit?