Harry Kanen Bayern München -siirron tiellä on Valioliigan vihatuin änkyrä
Harry Kanen siirron tiellä Bayern Müncheniin on liiketaloudellinen kultasormi, jolla on änkyrä luonne ja jalkapallossa pienen miehen sielu.
Hän on taas täällä tänään. Se sama pieni ja kaljuuntunut keski-ikäinen mies, joka vilahtelee Tottenhamin otteluiden tv-lähetyksissä istumassa vip-tuolillaan busterkeatonmainen ilme kasvoillaan.
Ne kasvot eivät elä ilosta, eivätkä surusta. Joku voisi kysyä, elävätkö ne mistään.
Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy ei työnnä itseään televisiokuviin tai suuriin otsikoihin, mutta hänen tapansa johtaa Tottenhamia on pitänyt 61-vuotiaan lontoolaisen liikemiehen otsikoissa siitä lähtien, kun hän, Joe Lewis ja ENIC ostivat osake-enemmistön ja määräysvallan Tottenhamissa helmikuussa 2001.
Levy on vaatebisneksessä omaisuutensa luoneen varakkaan juutalaisperheen poika, joka rakastui Tottenhamiin jo lapsena. Kun hän 1990-luvulla hankki itselleen investointipankkiirina kohtalaisen omaisuuden, seuraava askel oli looginen: hän halusi ostaa suuren rakkautensa, Tottenhamin.
***
Levysta on tullut reilussa 20 vuodessa yksi Valioliigan tunnetuimmista ja näkyvimmistä, mutta samalla myös yksi kiistellyimmistä ja vihatuimmista seurajohtajista.
Levyn ongelma on, että Tottenhamia johtaa kaksi Levya.
Toinen on äärimmäisen kova ja armoton liikemies, jonka osaaminen taloudellisissa ja liiketaloudellisissa asioissa on kiistaton.
Levy on rakennuttanut Pohjois-Lontooseen uuden, yli miljardi euroa maksaneen huippumodernin stadionin ja tehnyt Tottenhamista maailman tuottoisimman jalkapalloseuran. Forbesin kesän alussa julkistaman raportin mukaan Tottenham on tuottanut vuoden 2020 jälkeen voittoa lähes 390 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin yhdelläkään toisella jalkapalloseuralla maailmassa.
Toinen Levy elää sen sijaan monille seurajohtajille tyypillisessä harhaisessa maailmassa. Levy kuvittelee, että hän ymmärtää aidosti jalkapalloa ja sen monimutkaisia pelillisiä syy- ja seuraussuhteita yhtä hyvin kuin hän ymmärtää miljoonien ja miljardien logiikkaa.
Siksi Levy työntää kultasormensa paikkoihin, joihin hän osaamisensa ei riitä. Hän haluaa päättää kaiken muun lisäksi myös siitä, ketä Tottenhamin kannattaa ostaa ja ketä ei, ja ketä sen kannattaa myydä ja ketä ei. Levy ymmärtää varmasti investointimielessä pelaajasiirroista, mutta ymmärtääkö hän oikeasti myös pelillisiä ulottavuuksia?
Historia on osoittanut vastauksen: E ymmärrä.
***
Jotkut managerit ovat diplomaattisempia kuin toiset – mutta kaikki eivät. José Mourinhon ja Antonio Conten kanssa Levyn sukset menivät täysin ristiin pelaajahankinnoista. Samoin kävi lopulta Mauricio Pochettinon kanssa.
Lopputulos oli joka kerta sama. Kun Levy väsyi kuuntelemaan managereidensa turhautumista, hän potkaisi jokaisen vuorotellen pihalle – aivan, kuten hän on tehnyt kaikille niille 12 managerille ja päävalmentajalle, jotka ovat johtaneet Tottenhamia Levyn 22 vuotta kestäneen valtakauden aikana.
Conte ei niellyt kiukkuaan mukisematta, vaan antoi tulla maaliskuisen Southampton jälkeisessä lehdistötilaisuudessa estoitta. Hän ei vain arvostellut Levya, vaan vittuili tälle päin näköä. Vai miten seuraavat lauseet pitäisi tulkita?
”Tottenhamin tarina on tämä. Seuralla on ollut 20 vuotta sama puheenjohtaja ja he eivät ole koskaan voittaneet mitään. Miksi? Koska he ovat tottuneet siihen. He eivät pelaa millekään tärkeälle tässä seurassa, eivätkä he halua pelata paineiden alla.”
***
Isä ja poika. Daniel Levy (oik.) ja hänen poikansa Josh ovat tuttu näky Tottenhamin otteluissa.
Nyt Levy on taas otsikoissa tutuista syistä. Hän on tehnyt elämää suurempaa draamaa Harry Kanen siirtoneuvotteluista Bayern Müncheniin.
On ymmärrettävää, että jokainen seurajohtaja pyrkii maksimoimaan pelaajan myyntihinnan ja jokainen seurajohtaja minimoimaan ostohinnan – mutta Levy on lisännyt neuvotteluihin omat levymaiset mausteensa.
Kun Bayern Münchenin korkeimman johdon delegaatio lensi toissa perjantaina Lontooseen, Levy ei suostunut tapaamaan heitä – ja kun Bayern München teki viime viikolla ”viimeisen” tarjouksen ja asetti sen hyväksymiselle takarajan, Levy niisti vaatimuksilla nokkaansa.
Levy on neuvottelijana kova ja äärimmäisen hankala. Jotkut seurajohtajat ovat jopa päättäneet, etteivät he halua edes neuvotella Levyn kanssa tämän änkyrämäisen luonteen takia.
Kanen tapaus on hyvä esimerkki. Manchester United tiesi, millainen Levy on neuvottelijana ja tunnusteli maaperää, kannattaako Levyn kanssa edes yrittää neuvotella Kanesta. United haistoi heti, ettei kannata. Siksi United vetäytyi neuvottelupöydästä saman tien ja hankki viime viikolla 72 miljoonalla punnalla tanskalaisen Rasmus Højlundin Atalantasta.
***
Bayern München tanssii sen sijaan edelleen Levyn määräämässä tahdissa.
Jos tilanne olisi niin mustavalkoinen kuin media on neuvottelujen kuluista kertonut, silloinhan tilanteen pitäisi olla selvä ja neuvottelujen olla ohi – vai alkaako Bayern Münchenin tasoinen jättiseura oikeasti ryömiä Levyn kotkotusten ja ilveilyn mukana?
Todennäköisimmin tilanne on se, että Levy on haistanut, että jos joitakin takarajoja ja ehtoja on asetettu, ne eivät oikeasti ole ehdottomia. Siksi hän lypsää puntia ja euroja vielä niin pitkään, kun hän tietää niitä irtoavan. Ei olisi ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun neuvottelut ratkeaisivat vasta siirtoikkunan viimeisenä päivänä.
Tai sitten Levy ajaa tilanteen sellaiseksi, että kaikkien hyvä kaveri pistää kiltisti nimensä uuteen jatkosopimukseen, pelaa uransa loppuvuodet Tottenhamissa ja rikkoo joku kaunis päivä Alan Shearerin Valioliigan kaikkien aikojen maaliennätyksen – sikäli kuin ennätysten rajaamisessa Valioliiga-aikaan on kovin paljon erilainen maku kuin Tiger Cupin voiton juhlimisessa.
Sitä sen sijaan on vaikea uskoa, että jokaisen punnan kolmeen kerta laskeva Levy antaisi Kanen istua sopimuksensa loppuun ja siirtyä tämän vuoden päästä ilmaiseksi mihin tahansa seuraan – teoriassa vaikka Arsenaliin, kuten Sol Campbell teki Levyn valtakauden alettua vuonna 2001.
