Suomi kohtaa kriittiseksi luonnehditussa EM-karsintaottelussa Slovenian illalla Ljubljanassa. Jukka, miten kriittinen tämä ottelu on Suomen EM-kisahaaveiden kannalta?

EM-kisapaikkaa ei Ljubljanassa matemaattisessa mielessä vielä ratkaista, mutta käytännössä pöydällä on kisalippu EM-lopputurnaukseen.

Vaikka jalkapallon pitkä historia on opettanut, ettei otteluissa jaossa olevia pisteitä pidä jakaa etukäteen, tilanne on illalla käytännössä se, että ottelun voittaja menee EM-kisoihin ja häviäjä jää ulos kisoista.

Tasapelikin veisi Suomen erittäin lähelle kisapaikkaa, sillä silloin Slovenian pitäisi käytännössä voittaa Tanska vieraissa. Sillä tuloksella todennäköisin skenaario lohkossa olisi, että Slovenia voittaisi lohkon ja Tanska Suomi olisivat tasapisteissä. Jos Suomi ja Tanska päätyisivät tasapisteisiin, Tanska menisi kisoihin voitettuaan keskinäiset ottelut Suomea vastaan.

Korostan vielä kerran, että kysymys on tässä vaiheessa teoreettisesta laskentamallista, mutta jokainen voi pohtia mielessään itse, miten hän uskoo lohkon lopuissa otteluissa käyvän ja mitä eri skenaariot tarkoittavat Suomen kannalta.

Tilanne on ennen lauantain otteluita se, että Slovenialla ja Tanskalla on kuuden ottelun jälkeen 13 pistettä ja Suomella ja Kazakstanilla 12 pistettä. Uskallan pudottaa vaikeamman loppuohjelman vuoksi Kazakstanin ulos laskuista, vaikka teoriassa toki silläkin on edelleen kaikki mahdollisuudet selviytyä kisoihin.

Slovenia kohtaa Suomen lisäksi kotoaan vielä Kazakstanin ja vieraissa Tanskan ja Pohjois-Irlannin.

Tanska kohtaa lauantaina kotonaan Kazakstanin ja marraskuussa Slovenian, minkä lisäksi Tanskalla on vielä jäljellä vierasottelut Pohjois-Irlantia ja San Marinoa vastaan.

Suomi kohtaa Slovenian jälkeen tiistaina Kazakstanin ja sen jälkeen marraskuussa vielä kotonaan Pohjois-Irlannin ja San Marinon.

Tanska voi hyvinkin ottaa näistä otteluista 9-12 pistettä riippuen Slovenia-kotiottelun tuloksesta. Tämä tarkoittaisi sitä, että Tanska päätyisi lohkossa 22, 23 tai 25 pisteeseen, mikä riittäisi varmaan kisapaikkaan.

Suomella on lauantain jälkeen kaikki mahdollisuudet ottaa täydet yhdeksän pistettä, jolloin Suomella olisi Slovenia-ottelusta riippuen pisteitä 21, 22 tai 24.

Slovenian loppuohjelma on kolmesta vahvimmasta EM-kisaehdokkaasta vaikein. Se kohtaa Suomen lisäksi kotonaan Kazakstanin ja vieraissa Tanskan lisäksi Pohjois-Irlannin. Vaikka Pohjois-Irlannilla on voittanut kuudessa ottelussaan vain San Marinon ja hävinnyt kaikki viisi muuta ottelua, vierasottelu Belfastissa ei ole mikään automaattinen ylikävely.

Jos Slovenia voittaa tänään Suomen, sen todennäköisin pistemäärä olisi Tanska-ottelun tuloksesta riippuen joko 22, 23 tai 25 pistettä, kun Suomen maksimipistemäärä olisi 21 pistettä. Jos tänään tulisi tasapeli, Slovenian todennäköinen pistemäärä olisi 20, 21 tai 23 pistettä eli se voisi tässä mallissa ohittaa Suomen ja nousta 23 pisteen vain voittamalla Tanskan vieraskentällä olettaen, että Suomi naaraa lohkossa 22 pistettä.

Jos Suomi häviäisi tänään, silloin Huuhkajien realistisin oljenkorsi kisapaikan suhteen olisi voittaa itse loput ottelut ja toivoa, että Slovenia häviäisi Tanskalle ja pelaisi vähintään tasapelin joko Kazakstania tai Pohjois-Irlantia vastaan.

Jaksoit spekuloida teoreettisilla malleilla niin pitkään, että jollain menee varmasti pää solmuun. Miksi vanha mies ylipäätään innostuu tällaisesta spekuloinnista?

Panoksena on Suomen jalkapallohistorian toinen arvokisapaikka. Sen saaminen olisi suomalaisen jalkapallon kannalta jälleen valtava mahdollisuus ja buusteri, kuten vuoden 2021 EM-kisat osoittivat. Suomi ei ole vielä sellainen jalkapalloyhteiskunta, että se menisi arvokisoihin tuosta noin vain. Siksi jokainen arvokisapaikka vankistaisi sitä pohjaa, jolta suomalainen jalkapallo ponnistaisi kohti tulevaisuuden haasteita.

Toinen asia on psykologinen. Suomen nykyinen valmennusjohto on tunnettu siitä, että se analysoi muiden suurten ja vähän pienempienkin jalkapallomaiden tapaan jalkapalloa ja tulevia vastustajia todella ammattimaisella ja perusteellisella tavalla.

Siksi illan ottelu on mielenkiintoinen taktinen shakkiottelu – mutta se on myös sen lisäksi erittäin mielenkiintoinen ottelussa psykologisessa mielessä.

Jalkapallossa tuloksen voi saavuttaa monella tavoin, mutta yksi merkitsevä tekijä on se, miten – pelkistettyjä termejä käyttäen – rohkealla tai varovaisella taktisella painotuksella ottelua lähestytään.

Suomi lähtee varmasti voittamaan illan ottelua, mutta miten paljon sen eteen ollaan valmiit panemaan panoksia ja nostamaan riskitasoja vai ollaanko enemmän siinä moodissa, että Suomelle riittää oikeasti tasapelikin?

Tällainen psykologinen asetelma palauttaa sydäntä raastavasti mieleen vuoden 2008 EM-kisojen karsinnat. Roy Hodgson teki parhaat päivänsä jo nähneen Kultaisen sukupolven kanssa monessa mielessä sensaatiomaisen hyvää työtä karsinnoissa ja Suomen kisapaikka oli hiuskarvan varassa.

Monet muistelevat sitä, että jos Suomi olisi tasapelin sijasta voittanut viimeisessä ottelussa vieraskentällä Portugalin, se olisi mennyt kisoihin. Niin olisi, mutta todellisuudessa Suomi hukkasi kisapaikkansa puoli vuotta aiemmin Bakun illassa, kun se hävisi Azerbaidžanille, jolle 1-0-voitto Suomesta oli sen ainoa voitto koko karsinnoissa.

Ja miksi Suomi hävisi? Siksi, että Hodgsonin lähestymistavassa kisapaikkaa ei ratkaissut voitettujen otteluiden määrä, vaan se, kuinka monessa ottelussa oli vältetty tappio.

Suomi lähti tällä asenteella Bakuun ja kyyristeli lohkon selvästi heikointa joukkuetta vastaan puolustusvoittoisella taktiikalla ja puolustusvoittoisella kokoonpanolla läpi ottelun, kunnes Azerbaidžan iski onnekkaasti 1-0-johtomaalin muutama minuutti ennen loppua. Siinä vaiheessa Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin kaltaisten hyökkäysvoimaisten pelaajien heittäminen kehiin oli enää turhaa, sillä vahinko oli jo pöksyissä.

Tässä mielessä on mielenkiintoista nähdä, millä lähestymistavalla Markku Kanerva lähtee illan otteluun. Valitettavasti jalkapallo-ottelua ei voiteta päättämällä asiasta etukäteen, mutta voittaminen ja varsinkin EM-kisapaikan kaltaisen unelman saavuttaminen Suomen tasoiselta joukkueelta vaatii myös rohkeutta.

Haasteena on kaikkien taktisten muuttujien ja detaljien lisäksi se, millainen arvolataus Kanervan kokoonpanovalinnoilla ja taktisilla valinnoilla on ja millä asenteella pelaajat kentällä toimivat ja toteuttavat pelisuunnitelmaa. Ohjaako tekemistä onnistumisen mahdollisuus vai epäonnistumisen pelko?

Hodgsonin tekemistä ohjasi maaliskuussa 2007 Bakussa epäonnistumisen pelko – ja siksi Bakussa hukattiin mahdollisuus tehdä suomalaista jalkapallohistoriaa.

Slovenia-Suomi klo 19.00 TV2