HIFK otti maanantaina nokkaan tällä kertaa Jukureilta kotihallissan luvuin 1-3. Samuel, mitä HIFK:n nykytilanteesta voi oikeastaan sanoa?

Kun maaliero kolmen viimeisen ottelun jälkeen – joissa kahdessa vastustajana on ollut Jukureiden ja Sportin kaltaisia seuroja – on 2-13, se kertoo kaiken. IFK on nyt sijalla 10 eli nippa nappa edes pudotuspeleihin oikeuttavilla paikoilla. Sijaan 14 on kolmen pisteen ero enää.

Suomeksi sanottuna tämä on täydellinen katastrofi jonain suurseurana itseään pitävässä seurakunnassa. Mutta IFK:ssa kaikki kritiikki aina vain jätetään kohtaamatta, analyysit tehdään myöhemmin, eikä mitään johtopäätöksiä tai henkilövaihdoksia tehdä.

Tom Nybondas sai puuhastella seuran urheilujohdossa kymmenen vuotta ja tietysti siihen verrattuna eihän urheilujohtaja Tobias Salmelainen ole ollut pestissään kuin vasta viisi vuotta, joten ehkä Salmelaisenkin ilta IFK:ssa on vasta nuori.

IFK:ssa on puhuttu kaikenlaista, että Salmelainen aikoo nostaa IFK:n paitsi ”Suomen isointa ja menestyneintä seuraa” myös eurooppalaisten huippuseurojen joukkoon ja päivittää IFK:n urheilutoiminnan vastaamaan 2020-luvun vaatimuksia. Nämä ovat Salmelaisen sanoja, ei minun.

Mutta ilmeisesti näin raa’asti saa nykyään HIFK:ssa vedellä vihkoon ohi itse itsensä määrittämien tavoitteiden vailla mitään seurauksia. Siinä nykytilassa kiteytetysti se IFK tänä päivänä on.

HPK vaihtoi tuoreeltaan urheilujohtajaa ja seura oli kuitenkin voittanut Mika Toivolan aikana vuonna 2019 mestaruuden. Ei HPK:ssakaan sen jälkeen ole erityisen hyvin mennyt, mutta miettikääpä hetki oikeasti sitä. HPK:ssa urheilujohtaja sai lähteä kesken kauden ja miettikääpä näiden kahden seuran kokoeroa.

IFK:ssa ilmeisesti painaa jotkin aivan ulkojääkiekkoilulliset seikat kuten areenahankkeet, agenttisuhteiden ylläpito, brändi- ja imagoseikat enemmän kuin urheilullinen menestys. Usein kuulee puhetta elämysbisneksestä, mutta jos jatkuvaa häviämistä ja alisuorittamista pidetään jonain elämyksenä, niin missä todellisuudessa seurajohdossa mahdetaan oikein elää? Ja miten paljon voi aliarvioida yhteisöä, joka kaikesta huolimatta jaksaa hallissa käydä joukkueen tukena?

Eipä tosiaan ole tainnut IFK nousta eurooppalaiseksi suurseuraksi?

Ei ole. Ja kun Tobias Salmelaiselta C Moressa tuoreeltaan kysyttiin IFK:n suurseurastatuksesta, hän vetosi siihen, että ainakin mediaa tuntuu kiinnostavan, kun IFK häviää. Onko ylimielisempää ja epäoleellisempaa puhetta kuultu? Tai, että ei voi olettaa IFK:n pelaajien pelaavan heti logolle. Ei ihme, että Jukka Jalonenkin studiossa meinasi hävetä silmät päästään tällaisia puheita.

Sitten kun vahvistuksia on luvattu, hankitaan jostain joku surkea norjalaispakki paikkaamaan tilannetta. Debyyttinsä perusteella en odota Christian Kåsastulista vahvistusta. Voi sanoa, että se kertoo pelaajamarkkinoistakin, mutta kyllä se kertoo myös IFK:stakin jotain.

On koko Liigan kannalta surullista, että itseensä käpertynyt IFK on tänä päivänä lähinnä vitsi, jossa kiukutellaan median kritiikistä, vaikka koko seuran brändi on ollut aina riippuvainen julkisuudesta. Nyt pitää kuitenkin katsoa, että onko kritiikissä jotain perää? Ongelmat kun ovat selkeästi rakenteelliset. Siinä tuomarina on urheilu, sillä pelin tulos on täysin ala-arvoinen.

Ville Peltonen ja Salmelainen ovat näyttäneet saavan työrauhan. Onko se hyvä ratkaisu IFK:lta?

Onko huippu-urheilussa sellaista asiaa kuin työrauha loppuviimein? Jos on, se pitää ansaita. HIFK:ssa kukaan ei ole sitä tällä hetkellä ansainnut. Ainakin, jos halutaan enää edes näytellä, että sarjassa ollaan tekemässä jotain muutakin kuin osallistumassa.

Joukkue on tällä hetkellä tilanteessa, jossa se taistelee edes pääsystä pudotuspeleihin, vaikka ilmoitettu pelaajabudjetti on sarjan suurin. Voidaan saivarrella, ovatko ne ihan eksakteja lukuja kaikkien osalta, mutta mittakaava on tuossa.

En voi kuin hämmästellä. Eikö kukaan IFK:n hallituksessa kysy, että mitä Salmelaisenkin käyttämillä miljoonilla on ihan oikeasti saatu aikaan? Onko kehitytty? Ei ole, on taannuttu.

Ja voiko IFK:ta edustaessa ihan oikeasti kirkkain silmin sanoa, että yksi mestaruus tähän hätään ei seuraa nyt auttaisi pitkällä jänteellä. Eikö todella? Mistä tässä pelataan, jos ei mestaruudesta? Häviämälläkö sitä pitkää jännettä vahvistetaan?

Tällaisia puheita kun kuuntelee, en tiedä onko Salmelaisen katse ollut enää pitkään aikaan pallossa, kun en tiedä tietääkö hän edes missä pallo on.

Ja kuten IFK:sta on jo moneen kertaan sanottu, sen surkeuteen on jo puoli valtakuntaa turtunut. Media ei jaksa oikein enää reagoida ja koko seura huokuu silkkaa velttoutta ja välinpitämättömyyttä. Jos jotkut välivoitot ja pienet hyvät jaksot, kun kahta ottelua vaille on pelattu jo puoli kautta, oikeasti lämmittävät IFK:n sisällä, niin sitten valkoinen lippu on jo heilunut ja viimeinen voi sammuttaa valot.