Kun HIFK ilmoitti etsivänsä itselleen keskeistä strategista avaintekijää, eli uutta urheilujohtajaa Tom Nybondasin paikalle, HIFK:n toimitusjohtaja Jukka Valtanen nimesi viiden kohdan listan, jossa uuden urheilujohtajan olisi onnistuttava.

Valtasen mukaan uuden urheilujohtajan tulisi tuntea kotimaiset pelaajat A-junioreista Mestiksen kautta SM-liigaan. Lisäksi uudella urheilujohtajalla pitäisi olla tai hänen pitäisi luoda luottamukselliset suhteet pelaaja-agentteihin ja scoutteihin, ja löytää oikean asenteen ja taitotason pelaajat oikeisiin rooleihin ja oikeaan hintaan.

Uuden urheilujohtajan odotettiin myös ymmärtävän peliä ja pystyvän sparraamaan valmentajia sekä päivittämään pelillisen identiteetin ja urheilullisen kulttuurin perinteitä kunnioittaen.

Vaikka Salmelainen on toiminut urheilujohtajana marraskuusta 2017 alkaen, hänen voi sanoa täyttäneen näistä kriteereistä selvästi vasta vain yhden kohdan: Salmelaisella on luottamukselliset suhteet pelaaja-agentteihin ja varmasti scoutteihinkin. Se johtuu tietysti siitä, että Salmelainen pestattiin HIFK:hon juuri agenttitehtävistä.

Salmelaisen aikana HIFK:ssa urheilullisen tuloksen ja pelaajarekrytointien osalta ei kuitenkaan voi antaa kiitettäviä arvosanoja.
Jos viime kausi ei olisi jäänyt kesken ennen viimeistä runkosarjan ottelua, olisi ollut hyvinkin mahdollista, että HIFK olisi pudonnut kuuden joukosta HPK:n taakse ja aloittanut pudotuspelit villi kortti -kierrokselta.

Myöskään HIFK:n pelillisen identiteetin ei voi sanoa menneen suuria harppauksia toistaiseksi eteenpäin.

HIFK on jälleen rakentamassa joukkuetta, jonka se toivoo menestyvän.
HIFK tiedotti sunnuntaina uudesta keskushyökkääjähankinnasta, kun se solmi vuoden sopimuksen yhdysvaltalaishyökkääjä Alex Broadhurstin, 27, kanssa. Broadhurst on edustanut viimeksi AHL:ssä San Diego Gullsia.

”Etsimme peliä tekevää sentteriä ja Alex on pelaaja, jota olemme seuranneet pidempään. Hienoa, että hän valitsi useista vaihtoehdoista HIFK:n ensi kauden joukkueekseen”, Salmelainen sanoi.

Salmelainen on entinen agenttitoimisto Acme World Sportsin agentti – eikä ole kovin yllättävää, että Broadhurst on juuri Acme World Sportsin asiakas.

Sellaista kristallipalloa ei ole olemassa, jonka puitteissa rohkenee vielä sanoa, onko Broadhurst HIFK:lle hyvä, keskinkertainen vai huono hankinta.

Sen kuitenkin rohkenee sanoa, että toistaiseksi Salmelaisen ulkomaalaisvahvistukset eivät ole herättäneet luottamusta.
Ulkomaalaisvahvistuksista maineikkain, Kyle Quincey, oli 586 ottelun NHL-kokemuksellaan Liigaan meriiteiltään huippupuolustaja. Kuitenkin peilatessa suhteessa HIFK:n panostuksiin, Quinceynkaan ei voi kauniisti sanottuna jäävän IFK:n seurahistoriaan kaikkien aikojen ulkomaalaishankintojen listoille. Ajoittain Quincey oli hyvä, ajoittain taas vaisu ja flegmaattinen.

Salmelainen on myös pestannut Lucas Lession ja Miles Koulesin, jotka molemmat laitettiin HIFK:sta kesken kauden ulos. Koules erityisesti osoittautui totaaliseksi flopiksi – vaikka Koulesin piti olla ”monipuolinen hyökkääjä josta olemme saaneet hyvää palautetta”.

Näiden lisäksi Salmelainen on hankkinut HIFK:hon Jeremy Dehnerin, joka tosin loukkaantui heti ensimmäisessä ottelussaan. Ruotsalaisista naarauksista Johan Motin ei ollut mikään jymymenestys.

Jos Salmelaisen hankintoja HIFK:ssa katsoo tarkkaan – voi todelliseksi huippuhankinnaksi nimetä vain yhden pelaajan: ruotsalaisen Sebastian Dykin. Siitä hankinnasta kunniaa kuitenkin kuuluu myös HIFK:n kykyjenetsijä Harri Rindellille, joka teki perusteellista työtä Dykin kanssa.

Kun ottaa huomioon koronaviruksen vuoksi hiljentyneet pelaajamarkkinat – ja erityisesti mitä siellä on tarjolla – Broadhurstin kaltainen hankinta arveluttaa.

Harva voi etukäteen väittää, etteikö Broadhurst voisi onnistua, mutta sen varmempaakin onnistujaa Liiga-jäille olisi pelaajamarkkinatorilla ollut lähtökohtaisesti tarjolla.

Eikä ole mikään valtakunnansalaisuus, että HIFK:ssa on etuna se, että Salmelainen pääsee useimmiten valitsemaan näistä pelaajista ensimmäisten joukossa maksukykynsä puitteissa.

Salmelaisen kannalta Broadhurst ei edustakaan vain yhtä ulkomaalaishankintaa, vaan hankintaa, jonka pitää onnistua.

Jos ei onnistu, Salmelaisen maine ulkomaalaispelaajien värvääjänä rapistuu entisestään.

Salmelaisen edeltäjää, Tom Nybondasia, kritisoitiin monesta asiasta, mutta erityisen voimakkaasti Nybondasia kritisoitiin pelaajarekrytointien ailahtelevaisuudesta. Kun piti saada priimaa, usein kääreestä paljastuikin metritavaraa.
Tämä kritiikki ei ole Salmelaisen aikana HIFK:n ympäriltä kadonnut.
Kukaan ei väitä, että Nybondasia olisi ikävä, mutta se on osa-alue, jonka oletettiin tulevan Salmelaisen johdolla kuntoon.