HJK:n päävalmentaja Toni Koskela vastasi Elmon kuuden kysymyksen kysymyspatteriin, jossa pureuduttiin tiukasti peliin. Koskela avaakin alla joukkueensa esityksiä hyvinkin tarkasti tämän kauden osalta. HJK on Veikkausliigassa kärkitaistelussa ja tällä hetkellä suurin mestarikandidaatti KuPSin ohella. Lauantaina helsinkiläiset pelaavat Suomen cupin finaalissa FC Interiä vastaan.

Toni Koskela, miten arvioisit joukkueesi peliesityksiä toistaiseksi ja minkä kouluarvosanan antaisit alkukauden otteista?

HJK on Toni Koskelan mukaan ollut vievä osapuoli yhtä vaille kaikissa liigaotteluissa tällä kaudella.

Olemme toistaiseksi keränneet 2,11 keskiarvolla pisteitä. Se ei ole huono määrä, mutta toisaalta parissa pelissä saamme syyttää itseämme pisteiden antamisesta pois ja jostakin olisimme pelillisesti ansainneet enemmän. Olemme oikeastaan yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olleet ottelua selvästi vievä osapuoli ja pystyneet näyttämään, että joukkueessa on todella korkea potentiaali. Olemme luoneet enemmän, ja joissain peleissä lukemattoman paljon enemmän, maalipaikkoja kuin vastustajat niin tilastollisesti kuin subjektiivisesti arvioiden.

Vaikka osa päästämistämme maaleista ovatkin olleet jossain määrin erikoisia, niin puolustussuuntaan meidän pitää olla stabiilimpia. Vastustaja saa liian usein mahdollisuuksia suhteessa siihen, miten harvoin he pääsevät meidän maalin lähelle. Toisaalta taas joissain peleissä tarvitsemme liikaa maalipaikkoja yhteen maaliin. Mitään isompaa pelillistä murhetta meillä ei ole, mutta pienten yksittäisten hetkien johdosta meillä on 7-9 pistettä vähemmän, mitä meidän olisi realistisesti ollut mahdollista ottaa ajatellen, mitä tietyt ottelut pitivät 95% pelin kulusta sisällään.

HJK on pyrkinyt tällä kaudella etenemään terävästi ja luomaan pallon yläpuolelle etutilanteita. Kuinka lähellä tällä hetkellä joukkue on pelillisesti sitä HJK:ta, joka sinulla on visioissasi?

Hyökkäyspelaamisen osalta lähtökohtana yleisellä tasolla oli, että haluamme luoda meidän ensimmäiseen linjaan ylivoiman, jonka jälkeen haluamme  mahdollisimman monta pelaajaa pallon yläpuolella, jotta luomme etenenemismahdollisuuksia niin usein kuin mahdollista ja pystymme jatkuvasti uhkaamaan vastustajan puolustuslinjaa niin sen edestä kuin takanakin. Tietysti visio elää aina. Tällä hetkellä vastustajat puolustavat jotain hetkiä paremmin kuin talvella tai alkukaudesta ja se pakottaa taas meidät kehittymään sekä muokkaamaan yksityiskohtia.

HJK:n pelaamisessa on nähty laitakolmioiden automaatioita etenkin oikealla laidalla. Kuinka ne ovat toimineet ja ovatko ne tuoneet pelaamiseen korkeaa pelinopeutta? 

Ensin pitäisi tietysti määritellä pelinopeus, jotta olisimme varmoja, että tarkoitamme samaa asiaa. Periaatteet ja mekanismit ovat samoja, kun tapahtuu asia X, niin tarvitsemme toiminnon Y ja niin edelleen. Oikealla laidalla ne tapahtuvat eri tavalla kuin vasemmalla johtuen pelaajien ominaisuuksista. Tähän vaikuttaa jo pelaajien jalkaisuudet. Lisäksi esimerkiksi vasemmalla olemme käyttäneet David Brownea puhtaan leveydessä pelaavan laiturin roolissa, jota meillä ei oikealla ole ollut. Lisäksi vasemmalla puolella meillä on kokoonpano monestakin syystä elänyt turhan paljon. Kaiken kaikkiaan laitojen ja välikaistojen kautta olemme kuitenkin hyökänneet laadukkaasti ja luoneet paljon maalipaikkoja.

HJK:n peliryhmityksessä ja kentän täytössä on ollut erilaisia variaatioita kauden aikana. Joukkue on pelannut välillä esimerkiksi kolmen topparin järjestelmällä. Miksi kauden aikana on tehty säätöä ja onko se tuonut kaivattua tulosta?

Lyhyt vastaus on varmasti, että siihen vaikuttaa aina meillä käytettävissä olevat pelaajat sekä heidän vahvuutensa ja luonnollisesti vastustaja. Vastustajat muuttavat meitä vastaan omaa pelaamistaan melkein poikkeuksetta. Sen takia meilläkin kentän täyttäminen elää oikeastaan jokaisessa pelissä, mikä pakottaa myös meitä muovautumaan pelin sisällä. Joka tapauksessa olemme täyttäneet kentän eri tavoin eri hyökkäyspelaamisen vaiheessa läpi kauden. Mielestäni olemme suoriutuneet näistä suhteellisen hyvin hyökkäyspelin osalta ajatellen sitä, että hyökkääminen on yleensä pelin vaiheista vaikein ja meillä joukkue vaihtui tähän kauteen todella paljon, mikä vaikuttaa luonnollisesti pelaajien välisiin yhteyksiin.

Merkittävimmät muutokset ovat tietysti olleet kolmen topparin tai kahden puhtaan hyökkääjän käyttäminen. Näihin pätee samat perusteet kuin ylhäällä ja uskoisin, että näemme vielä näitä molempia kauden aikana. Nämä muutokset tarkoittavat kuitenkin, että joudumme muokkaamaan meidän puolustamista yleisimmin käytetystä 1–4–3–3-muodosta. Se on meille ollut meille selvästi tehokkain tapa puolustaa oikeastaan kaikilla korkeuksilla.

Mitkä ovat seuraavat kehityskohteet HJK:n hyökkäyspelaamisessa?

Ensimmäisenä tulee se, että olemme tasaisesti tehokkaampia. Olemme tehneet paljon maaleja, mutta on pelejä, joissa tarvitsemme liikaa maalipaikkoja. Voimme tietysti luoda myös enemmän maalipaikkoja etenkin keskikaistoilta, koska olemme usein vastustajan boksissa tai sen lähellä. Tähän vaikuttaa moni asia ajoituksista pieniin nyansseihin, missä kulmassa juostaan kohti maalintekosektoria tai minkälainen kosketus otetaan ennen syöttöä. Tämän vuoden liigassa pelataan suhteellisen usein viiden linjaa vastaan. Siinä on tiettyjä lainalaisuuksia, joita voimme tunnistaa tehokkaammin ja aiheuttaa vastustajalle vielä enemmän ongelmia.

Atom on pelannut tällä kaudella laidalla eikä keskellä. Mitkä ovat perusteet Atomin pelipaikalle ja miten hän on omaksunut laiturin roolin? 

Varsinaisesti meidän perusmuodossa hän ei ole omasta mielestäni puhdas laituri ollut kuin puolustussuuntaan. Välillä hänen täytyy toki taata meille myös leveys, mutta ison osan ajasta hän liikkuu joko linjojen välissä tai toisena pelaajanna vastustajan puolustuslinjan väleissä. Atom on älykäs pelaaja, hän ymmärtää miten omalla sijoittumisellaan hän aiheuttaa vastustajalle ongelmia sekä tunnistaa epätasapainot vastustajan puolustuslinjassa. Sinällään rooli ei ole hänelle kovin vieras, koska jo kaudella 2017 hän pelasi myös laitapelaajana, joka tuli joukkueen hyökätessä taskuun Juha Pirisen noustessa ylös leveyteen.