Veikkausliiga-kausi 2022 on paketissa ja on aika tehdä joukkueista lopputilinpäätökset.

Kausiennakostani keväältä sai suhteellisen hyvän kuvan kauden tapahtumista. Oikeastaan vain Haka ja Ilves onnistuivat huijaamaan minua sijoituksillaan, muuten heitot sijoituksissa johtuivat lähinnä HIFK: n ja FC Lahden odotettuakin heikommista suorituksista.

1. HJK

HJK otti monien vaiheiden jälkeen omansa Veikkausliigassa nappaamalla mestaruuden kolmannen kerran peräkkäin.

Kausi alkoi tuloksellisesti hyvin, mutta pelillisesti HJK oli hiukan vaikeuksissa ja se voitti ottelunsa monesti niukasti. Kesäkuussa nämä pelilliset haasteet löivät kunnolla kasvoille. Klubi menetti otteensa liigassa ja oli lähellä lentää ulos Euroopastakin.

Taustalla painoivat pelillisten ongelmien lisäksi lukuisat loukkaantumiset ja monen avainpelaajiksi hankitun vahvstuksen floppaaminen. Jairin potkut eivät myöskään auttaneet asiaa.

Lopulta HJK kuitenkin pystyi kaivamaan itsensä kuopasta ylös kaatamalla latvialaisen RFS:n dramaattisten vaiheiden jälkeen rangaistuspotkukilpailussa Mestarien liigan karsinnoissa. Tämä voitto oli nähdäkseni hyvin ratkaiseva tekijä HJK:n kaudessa. Jos HJK olisi pudonnut tuossa otteluparissa, olisi kausi saattanut jatkua hyvin eri tavalla.

Tämän jälkeen HJK:n mestaruusjuna palasi raiteilleen. Mestaruutta uhkasi vakavammin syksyllä FC Honka, joka käväisi jopa sarjan kärjessä. HJK marssi mestaruuden lisäksi Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen tanskalaisen Silkeborgin kustannuksella viimeisellä esteellä.

Kesän siirtoikkunassa hankitut Malik Abubakari ja Lucas Lingman nostivat joukkueen pelaamisen eri tasolle. Varsinkin Lingman oli keskeisessä roolissa keskikentällä. Malik sen sijaan hiipui syksyn mittaan.

Tärkein muutos tapahtui kuitenkin Toni Koskelan taktiikkataululla. Koskelan 5-4-1 toi joukkueelle toimivan tavan pelata. Perparim Hetemaj’n rooli loppukaudella vasemmalla välikaistalla oli pelien parasta antia.

Eurooppa-liigan lohkovaiheessa joukkue ei onnistunut ottamaan sille tarjolla olleita pisteitä, eikä pystynyt absoluuttiseen parhaaseensa, vaikka pelasikin kelpo otteluita Ludogorets vieraspeliä lukuun ottamatta. Tämä johtui pitkälti näistä aiemmin mainituista syistä, jotka pakottivat HJK:n kompromisseihin peluutuksen suhteen. Tuolla tasolla tällaisiin kompromisseihin ei vain ole varaa.

Mestaruudesta ja Eurooppa-liigan lohkopaikasta huolimatta kauden jälkeen ilmassa on muutamia kysymysmerkkejä.

Pelaajisto tulee todennäköisesti muuttumaan reilustikin eli joukkue joudutaan kasaamaan suurelta osin uudestaan. Tällä kaudella Klubissa oli varmasti ennätysmäärä kovapalkkaisia pelaajia, jotka eivät kantaneet kentällä kovin paljoa vastuuta. Joillakin näistä pelaajista jatkuu sopimus ensi kauteen ja nähtäväksi jää, miten heidän kanssaan toimitaan.

Kauden onnistujiakin saatetaan joutua paikkaamaan, sillä ottajia heille löytyy myös suuremmilta areenoilta. HJK:ssa saatetaan nähdä ensi kaudella montakin tänä vuonna hyvän kauden pelannutta muiden seurojen Veikkausliiga-pelaajaa.

Koskela oli pitkin kautta kritiikin kohteena ja joukkueen ilmapiiriäkin haukuttiin. Ymmärrän jossain määrin kritiikin alkukauden pelillisestä ilmeestä, mutta muuten en.

Koskelan oma tulevaisuus on myös yksi näkökulma. Hänellä on halua valmentaa ulkomailla ja HJK:n luotsaaminen kolmeen peräkkäiseen mestaruuteen ja Eurooppa-liigaan on kova näyttö.

Jos Koskela lähtee, HJK:n on löydettävä hänelle tasokas seuraaja. Simo Valakari ja Vesa Vasara olisivat molemmat varmasti mieluisia vaihtoehtoja, mutta heitä ei noin repäistä irti KuPSista ja Hongasta.

Talvi näyttää, millaiset HJK:n ensi vuoden kasvot tulevat olemaan.

2. KuPS

Simo Valakarin suojatit lähtivät kauteen mestaruus tähtäimessä. KuPS nappasi Suomen cupin voiton ja kylkeen tuli toinen sija Veikkausliigassa. Menestyksestä huolimatta kaudesta jäi jotenkin tasapaksu maku, minkä voi tulkita myös kohteliaisuudeksi Valakarin ja KuPSin tekemää työtä kohtaan.

KuPSilla oli tällä kaudella vastassa huomattavasti tiiviimpiä matalia blokkeja kuin viime kaudella ja vastaavasti KuPS ei ollut  yhtä hyvä murtautumisvaiheessaan. Otteluista muodostui tuloksellisesti tasaisia. KuPS hallitsi yleensä otteluita, mutta riittävän uhkan luominen oli välillä vaikeaa.

KuPS ajautui pelaamaan monessa ottelussa vastustajan muodon ulkopuolelle liian monen pelaajan voimin, eikä samaa uhkaa vastustajan selustaan kyetty luomaan kuin viime kaudella.

Valakari nosti keskikentän pohjalla kauden aloittaneen Gabriel Bispon ylemmäksi ja brasilialaisesta kuoriutui hyvä ja tehokas box to box -keskikenttäpelaaja. Hän oli ehkä se suurin tekijä, joka pumppasi ilmaa KuPSin renkaisiin.

Bispo kärsi syksyllä terveysongelmista ja KuPS tippui HJK:n taakse liigassa. Bispo iski myös voittomaalin Suomen cupin finaalissa.

KuPS ei saanut kesän hankinnoistaan riittävää buustia ja laajuutta miehistöönsä. Esimerkiksi Filip Valenčič oli iso pettymys.

Euroopassa KuPS pelasi jälleen vahvan kauden. Vasta sveitsiläinen suurseura Young Boys kykeni pudottamaan savolaiset.

Ensi kautta ajatellen ensimmäinen kysymys on Valakarin tilanne. Valakari oli kesällä mukana valmentajakilvassa skotlantilaiseen Motherwelliin ja kaikki tietävät Valakarilla olevan nälkää valmentaa ulkomailla. Hänellä on myös kykyä siihen. Saa nähdä, valmentaako Valakari Savossa vielä ensi kaudella.

Pelaajiston suhteen tilanne on kelvollinen, eikä joukkuetta tarvitse lähteä rakentamaan alusta uudestaan. KuPS tarvitsee 3-4 laatuhankintaa ensi kaudelle, jos se mielii syöstä Klubin valtaistuimelta.

3. FC Honka

Honka nousi ryminällä takaisin sarjan kärkikahinoihin ja Vesa Vasaran joukkue pelasi lähes mestaruuden arvoisen kauden. Kuitenkin vain lähes. Mestaruus oli vielä liikaa espoolaisryhmälle, joka menetti ratkaisevalla hetkellä otteensa pelaamalla syksyllä kolmen ottelun voitottoman putken, jossa oli mukana myös tappio HJK:lle.

Niukka tappio KuPSille yläloppusarjassa himmensi Hongan mitalit lopulta pronssisiksi. Mestaruus jäi yhdeksän pisteen päähän.

Vasara muovasi Hongan pelaamista huomattavasti viime kauteen verrattuna. Vaikka materiaalikin oli viime kauteen verrattuna parantunut, suurin syy Hongan hyvään kauteen olivat Vasaran tekemät muutokset.

Honka prässäsi aktiivisesti ja kärjessä hienon debyyttikauden pelannut Agon Sadiku oli maaliensa lisäksi isossa roolissa Hongan prässien käynnistäjänä. 4-5-1-puolustusmuoto toimi hyvin ja Florian Krebsin, Jerry Voutilaisen ja Kevin Jansen muodostama keskikentän kolmikko oli joukkueen sydän.

Muutenkin joukkue onnistui kautta linjan, kuten ElmoTV:n Veikkausliigan All Stars osoitti. Honka teki eniten maaleja sarjassa ja sen puolustus oli pitkään sarjan pitävin.

Rima nousi Espoossa taas hyvin korkealle ja ensi kaudella joukkueelta odotetaan vahvaa panosta mestaruustaistelussa. Myös Euroopassa on hyvät mahdollisuudet mennä pitkälle tämän kauden kaltaisella pelaamisella.

Isoin kysymys on, miten hyvin joukkue saadaan pidettyä kasassa ja saadaanko joukkueeseen mahdollisesti hankittua vielä pari vahvistusta. Hongasta poistui kauden päätyttyä muutama entinen runkopelaaja, mikä pakottaa Hongan laajentamaan rosteriaan. Löytyisikö myös ensi vuonna esimerkiksi joku, joka haastaisi Henri Aallon oikean puolustajan paikalla?

4. Haka

Veikkausliiga-kauden isoin yllätys nähtiin Valkeakoskella. Teemu Tainio onnistui kolmannella liigakaudellaan nostamaan Hakan pois putoamistaistelusta ja aina eurokentille saakka. Sarjasijoitus oli lopulta neljäs ja joukkue hätyytteli jopa mitalisijoja Hongan lyhyen heikon hetken ansiosta.

Apuvalmentaja Ossi Virta oli myös isossa roolissa kentän laidalla muutenkin kuin hänen hienojen tuuletustensa ansiosta. Kentällä hyökkääjä Lee Erwin oli Logan Rogersonin ja Stavros Zarokostasin säestämänä kaikki kaikessa.

Haka näytti vielä alkukaudesta ailahtelevalta keskikastin joukkueelta, mutta se kykeni kehittymään merkittävästi kauden aikana taktisellakin puolella ja nousi ansaitusti mukaan kärkikahinoihin.

Ensi kautta ajatellen Lee Erwinin lähtö Libanoniin tekee kipeää. Veikkausliigan parhaan pelaajan ja kaudne maalikuninkaan korvaaminen ei ole helppo tehtävä. Muuten joukkue saadaan varmasti pidettyä hyvin kasassa ja europaikka antaa Hakalle hyvän lisän siirtomarkkinoille.

Joukkueen rakentamisessa onnistuminen ja pelikirjan saaminen haltuun jo talvikauden aikana ovat avainasemassa ensi kauden menestyksen kannalta.

Yleisö alkoi löytää myös pitkän tauon jälkeen Tehtikselle ja Koskilla varmasti odotetaan menestystä myös ensi kaudella.

5. Inter

Inter oli yksi kauden pettymyksistä, eikä se saanut José Riveiron jälkeiseen aikaan kovin positiivista starttia. Tulisieluinen valmennus käytti paljon energiaa tuomareihin ja muuhun suunsoittoon, ja Benjamin Källmanin lähtö kesällä sinetöi turkulaisten vaisun kauden. Källmanin tasoista korvaajaa ei ole helppo löytää, mutta hankinnoissa epäonnistuttiin silti pahasti.

Nuori Matias Tamminen otti Källmanin saappaat ja täytti paikan parhaansa mukaan tehden syksyn aikana kolme maalia.

Petteri Forsell oli yksi liigan eniten uhkaa syötöillään luoneista pelaajista ja syöttötilaston kärkipäässä. Forsell oli yksinkertaisesti liian yksin Interin hyökkäyspelin kapellimestarina. Tommi Jyryn siirryttyä laidalle Forsellilta meni viimeinenkin tuki keskeltä kenttää.

Inter onnistui kampeamaan itsensä Suomen cupin finaaliin KuPSia vastaab. Matkalla finaaliin turkulaiset kaatoivat peliään etsineen HJK:n, mutta finaalissa kyyti oli kylmää maltillisista 0-1-tappiolukemista huolimatta.

Ensi kaudella Inter siirtyy Jarkko Wissin aikaa. Turussa Wissin aikaan voidaan suhtautua turvallisin mielin.

Talven aikana saamme nähdä, onko Wiss saanut sapattivuotensa aikana uusia oppeja mukaan prosessiinsa vai luottaako Wiss täysin Ilveksessä nähtyihin asioihin.

6. SJK

SJK:n tilannetta olen kommentoinut jo useampaan kertaan, mutta todetaan vielä kerran. SJK pelasi odotetun vaisun kauden, joka sisälsi jo tavaramerkiksi muodostuneen heikon alun, hyvän keskivaiheen ja synkän lopun.

SJK pääsi hyvän kesän ja Jake Jervisin ansiosta mukaan europaikkaturnaukseen, mutta siellä seinä tuli vastaan, kun AC Oulu oli sitä selvästi parempi pelin kaikilla osa-alueilla. AC Oulun valmentaja Ricardo Duarte oli tehnyt kotiläksynsä aiemmista koitoksista ja riisui taktisilla muutoksillaan SJK:n aseista. SJK pelasi läpi kauden kohtalaisen ohuella pelikirjalla hyökkäyssuuntaan, joten sen pysäyttäminen ei Duarten tasoiselle taktikolle ollut mikään ylivoimainen haaste.

Joaquin Gómez on jatkamassa ensi kaudella joukkueen peräsimessä. Gómesin on kehitettävä prosessiaan ja organisoitava joukkueensa peli paremmin, jos SJK haluaa oikeasti menestyä ensi kaudella.

Myös pelaajarekrytoinnit ovat kriittisiä ensi kautta ajatellen, sillä tällä kaudella esimerkiksi ykköskärjeksi hankittu chileläinen Josepablo Monreal floppasi pahasti. SJK tarvitsee myös uuden ykkösmaalivahdin ja ainakin viisi laatupelaajaa. Ei siis helppo tehtävä joukkueen rakentamisenkaan suhteen.

Isoin kysymys Seinäjoella on ensi kaudella se, jatkaako SJK keskinkertaisuuden tiellä vai löytääkö se keinot saada taas pää pinnalle, kuten se onnistui hetkeksi Jani Honkavaaran kanssa? Ensimmäisiä vastauksia asiaan saamme ensi keväänä.

7. AC Oulu

Oulussa nähtiin odotetustikin positiivinen Veikkausliiga-kausi. Tuloksena oli seuran paras sijoitus Veikkausliigassa tähän saakka. Enemmänkin oli tarjolla, mutta kiusallinen peluutusvirhe käänsi kriittisen ottelun Interiä vastaan Oulun 1-0 voitosta Interin 3-0 voittoon.

Povasin Oulua haastamaan Hakaa viimeisestä europaikasta, ja VPS saa olla todella kiitollinen, että pääsivät eurofinaaliin. Ottelun tuomaroineelle Jouni Hyytiälle olisi melkein paikallaan lähettää vaasalainen joulukori, sen verran suotuisia VPS:n kannalta olivat Hyytiän päätökset tuossa ottelussa.

AC Oulu esitteli Veikkausliiga-yleisölle useamman nuoren pelaajan, jotka tekivät läpimurtonsa heti debyyttikausillaan. Otso Liimatta pelasi ikäisekseen loistavan kauden ja ylsi aina Elmotv:n All Starsiin saakka. Joukkueessa oli luonnollisesti monia muitakin onnistujia, kuten aina joukkueen pelatessa hyvin.

Oulu otti kauden aikana isoja päänahkoja voittamalla muun muassa HJK:n Helsingissä ja Hongan kotonaan. Valmentaja Ricardo Duarte näytti kykynsä valmentajana. AC Oulu oli yksi sarjan joukkueista, joka pyrki selkeiden ottelusuunnitelmien ja identiteetin kautta voittamaan otteluita. Tästä hieno taidonnäyte oli jo euro-playoff-ottelu Seinäjoella, jossa oululaiset olisivat voineet latoa helposti 3-4 maalia SJK:n verkkoon.

Haasteena kauden aikana oli nuoren kaartin ja koko joukkueen ajoittainen epätasaisuus, mikä on luonnollista vaatimustason ollessa Duarten prosessissa korkealla. Kasvamisessa menee aikaa, joten ensi kaudella saatetaankin nähdä vielä valmiimpi AC Oulu, joka murtautuu yläloppusarjaan ja pelaa suorista europaikoista.

Toki haasteena on joukkueen voimakas uusiutuminen ja joukkueen kasaamisessa onnistuminen.

8. VPS

VPS pelasi nousijajoukkueeksi kelpo kauden. Vahvan loppusyksyn ansiosta se nousi viimeiselle euroturnauspaikalle kahdeksanneksi. Vaasalaiset etenivät aina eurofinaaliin saakka, jossa Haka oli kuitenkin liian kova vastus.

VPS:n kausi oli kaksijakoinen. Joukkue vaikutti välillä olevan sarjan ylivoimaisin joukkue, mutta välillä taas omassa päässä soi vähintään samaan tahtiin.

Valmentaja Jussi Nuorelan suurin kehityskohde ensi kaudeksi onkin puolustuslinjan toiminnan kehittäminen ja joukkueen kurinalaisuuden parantaminen puolustussuuntaan. Todella positiivinen hyökkäysmuoto kostautui tällä kaudella vastustajan nopeissa hyökkäyksissä. VPS ei saanut prässättyä riittävän nopeasti palloa menetyksen jälkeen, eikä sen puolustuslinja pudonnut avoimen pallon tilanteissa ajoissa alas. Myöskään muut pelaajat eivät juosseet täysillä kotiin auttamaan topparikolmikkoa. Tämä asia olisi saatava kuntoon ilman, että se söisi suuresti joukkueen iskukykyä hyökkäyssuuntaan.

VPS:ssä oli useampi onnistuja ja heitä kohtaan on varmasti kiinnostusta muiden liigaseurojen suunnasta. Myös VPS:n kohdalla ensi kautta ajatellen on isossa roolissa se, kuinka seura saa pidettyä kiinni avainpelaajistaan, sillä leveyttä Vepsun rosterista ei juurikaan löydy.

9. Ilves

Ennakoin Ilvestä yläloppusarjaan ennen kautta, mutta tamperelaisten kaudesta tuli tuloksellisesti pettymys.

Petteri Pennanen ja HJK:hon kauden päätteeksi siirtynyt Tuomas Ollila olivat joukkueen selviä onnistujia. Hyökkääjä Kai Meriluoto säväytti alkukaudesta, mutta maalitehtailu laantui alkukesän jälkeen. 10 maalia oli kuitenkin kunnioitettava maalimäärä nuorelle hyökkääjälle. Myös Meriluoto tavoittelee ensi kaudella paikkaa HJK:n pelaavasta kokoonpanosta.

Ilves alisuoritti pelaajistoonsa nähden ja katseet kääntyvätkin valmentaja Toni Kallioon. Osa suorituksesta selittyy nuorten pelaajien epätasaisilla otteilla, mutta myös ohjeiden näille pelaajille on oltava parempia, sillä he ovat kokemattomina vaikeuksissa pelin haasteiden kanssa.

Myös kurinalaisuutta alaspäin olisi tarvittu enemmän. Otteluissa nähtiin liian usein alaspäin hölkkäilevä Ilves-lauma.

Tucon vaisu kausi oli yksi miinus lisää. Tampereella olisi kaivattu kipeästi Tucolta  yli 10 liigamaalin kausi.

Ilves lähtee ensi kauteen aika sekalaisin fiiliksin, mutta Ilves tavoittelee joka vuosi yläloppusarjaa.

Tammelaan on nousemassa uusi stadion, mikä on hieno asia. Toivottavasti muillakin paikkakunnilla stadionprojektit etenisivät järkevään tahtiin jatkossa.

10. IFK Mariehamn

IFK Mariehamn oli myös yksi kauden pettymyksistä. Ahvenanmaalla vietettiin koko kausi enemmän tai vähemmän pelaillen. Joukkue ei missään vaiheessa saanut oikein juonesta kiinni ja onnistumiset olivat satunnaisia.

Alkukaudesta valmentaja Daniel Norrmen pyrki viemään joukkueen pelaamista enemmän pelaavampaan suuntaan viime syksyn vastaiskujalkapallosta, mutta tämän epäonnistuttua joukkue pyrki palaamaan viime kaudella toimineeseen tyyliinsä.

Kaudesta muodostui sekava kokonaisuus. IFK joukkue pelasi välillä tuloksiaan paremmin, mutta jalkapallossa näin välillä käy.

Ensi kaudelle julkaistiin jo valmennuspuolella yksi muutos, kun Jarosta tuttu Jimmy Wargh tulee apuvalmentajaksi Maarianhaminaan.

Ensi kaudelle saarilla on varmasti tavoitteena nousu yläloppusarjaan ja yleisön saaminen takaisin stadionille.

11. FC Lahti

FC Lahden kausi oli pelillisesti ja tuloksellisesti täysi pannukakku. Ainoa positiivinen asia oli sarjapaikan säilyttäminen putoamiskarsinnassa.

Ilir Zenelin joukkue oli heikosti organisoitu ja oli vaikeuksissa jo viime kaudella. Tuolloin pelaajisto oli laadukkaampi ja se kykeni parempaan suoritukseen. Tällä kaudella kasassa oli suureksi osaksi kuriton pihapeliryhmä ja tulos oli sen mukainen. Edes valmentajanvaihdos Mikko Mannilaan ei juurikaan auttanut, sillä Mannilakaan ei saanut pelaajistoonsa riittävästi ryhtiä.

Lahdessa on edessä ison remontin aika. Avainkysymys on, pelaako Lahdessa ensi kaudella yhdessä töitä tekevä jalkapallojoukkue kiukuttelevien ja omaa napaa katsovien yksilöiden sijaan.

12. HIFK

HIFK:n esitys oli tällä kaudella yksi liigahistorian väsyneimmistä suorituksista. Kaaoksessa kulminoitui seuran jo vuosia tekemät virheet ja puuhastelut eri osa-alueilla. Vuosia seuran eteen hikoilleita pelaajia käy sääliksi, samoin faneja.

HIFK-perheen pelaajat ovat ikämiesosastoa, eivätkä enää ole nostamassa joukkuetta suosta. Koko HIFK:n jatko saattaa olla vaakalaudalla kaiken tämän hassuttelun jälkeen. Millaisen joukkueen se saa kasattua ensi kaudeksi ja saisiko se nyt vihdoin jotain brändinsä, faniensa ja ennen kaikkea pelaajiensa arvoista pitkäjänteistä toimintaa aikaiseksi?

Hienoa jos saa. Jos ei saa, parempi ajaa koko toiminta alas ja rakentaa homma alusta saakka uudestaan.

Nousija: KTP

Kotkassa juhlittiin ansaittua sarjanousua ja Ykkösen voittoa. KTP:n valmennus teki Jussi Leppälahden johdolla loistavaa työtä ja pelaajat toteuttivat valmennuksen ajatuksia pääsääntöisesti hyvin.

KTP:n urheilujohto saa onnitella itseään tästä valmentajarekrytoinnista. Ainakin ensimmäisen kauden perusteella he saivat juuri sitä, mitä toivoivat kommenteissaan Leppälahden pestin julkaistessaan. En voi olla näkemättä tässä KTP:n prosessissa yhtäläisyyksiä AC Oulun kanssa.

Ensi kaudella Leppälahti pääsee mittaamaan tasoaan valmentajana Veikkausliigassa. Sen hänelle suo ilomielin. Vuosikausien kova työ aamusta iltaan on nyt johtanut tähän. Olen puhunut pelaajien näkökulmasta tästä oman potentiaalin hyödyntämisestä ja itsensä kehittämisestä. Leppälahden kohdalla tiedän, että tämä menestys on vain yksi etappi hänen urallaan. Hän janoaa lisää ja parempaa.

Mikäli Kotkaan saadaan riittävän tasokas pelaajisto kasaan, on Arto Tolsa- areenalla iloisia naamoja myös ensi kaudella.