HJK:n ottelut uudessa Konferenssiliigassa jatkuvat ensi viikon torstaina, kun Klubi kohtaa vieraskentällä armenialaisen Alashkert FC:n. Kyseessä on HJK:n toinen Konferenssiliigan ottelu. Historialliset ottelut alkoivat viime viikolla, kun itävaltalainen LASK kaatoi Klubin Bolt Arenalla 2–0.

Hienot eurokarsinnat tähän saakka pelannut HJK sai LASKia vastaan ”reality checkin” eurooppalaisen seurajalkapallon perustasolta, vaikka odotukset otteluun olivat kohtalaisen korkeat.

HJK:n ongelmaksi nousi ensimmäisellä puoliajalla heikot pallolliset ja pallottomat teot LASKin prässiä vastaan. Näitä tilanteita tuli, kun HJK riisti pallon omalla alueellaan tai kun HJK aloitteli hyökkäämistään maalivahdiltaan LASKin puolustusmuotoa vastaan.

Klubi suosikkina Jerevanissa, arvioi Expekt kertoimissaan!

LASK oli prässissään todella aggressiivinen. Sen 3-4-3-muoto venyi kentällä isoksi, kun joukkueen laitalinkit pomppivat jatkuvasti kohti HJK:n laitapuolustajia. LASKin ylin kolmikko ”huuppasi” kohti palloa. LASK sai tärkeitä riistoja ottelun avausjaksolla ja peli painui vaarallisesti kohti HJK:n maalia. Näin LASK tekikin ottelun avausmaalin ansaitusti ja johti tauolla 1–0.

Ne, jotka ovat edes vähän katsoneet itävaltalaista jalkapalloa, tietävät, että maan pääsarjassa tällainen yliaggressiivinen prässi on hyvin tavallinen näky. Sikäläistä sarjaa johtaa viikonlopun kierroksen jälkeen Red Bull Salzburg. Red Bull-organisaation läpi menevät aggressiivisen jalkapallon periaatteet näkyvät myös Itävallan pääsarjassa. Joukkueet ovat kopioineet saksankielisissä maissa Red Bull-filosofiaa.

En ota kantaa HJK:n pelaamiseen, LASK:n pelaamiseen tai HJK:n lohkon muihin otteluihin ja joukkueen menestysmahdollisuuksiin, mutta ottelu tarjosi oivallisen hetken pohtia sitä, miten suomalainen joukkue voisi menestyä paremmin ja paremmin kovassa kansainvälisessä kilpailussa.

***

On selvä asia, että HJK on valmistautunut kohtaamaan tällaisen prässin ja pelin tempon parhaalla mahdollisella tavalla. Onko valmistautumisen nyanssitaso ollut riittävän laadukkaasti toteutettu, sitä emme voi tietää, mutta yleisesti ottaen on selvä asia, että HJK valmistautuu otteluihinsa todella kovalla pieteetillä.

Jokainen suomalainen juniorivalmentaja, joka on käynyt valmentamassa Euroopassa juniorijoukkuettaan kovassa kansainvälisessä kutsuturnauksessa, tunsi, mitä Toni Koskela ja HJK:n valmennustiimi tunsi torstai-iltana. On normaali ilmiö, että suomalaiset juniorijoukkueet käyvät kovissa kansainvälisissä turnauksissa ja ensimmäinen ottelu menee aina vastustajien intensiteettiin sopeutumiseen.

Olen itsekin ollut suomalaisten juniorijoukkueiden kanssa kovissa kansainvälisissä turnauksissa ja kokenut saman ”wou-efektin”, joka oli nähtävillä torstai-iltana Bolt Arenalla. Olen nähnyt saman ilmiön myös Englannissa Northampton Townin akatemiavalmentajana. Pelireissut Liverpoolin, Brightonin ja Leicesterin akatemioita vastaan ovat jääneet mieleen pysyvästi juuri tästä näkökulmasta. Kun Leicesterin U10-joukkue lähtee vastaiskuun, kalpenee siinä jokaisen suomalaisen juniorijoukkueen intensiteetti.

Isoin oppi englantilaisesta akatemiamaailmasta olikin juuri pelaamisen ja valmentamisen intensiteetti. Tämä sama tarina on varmasti totta lukemattomissa eurooppalaisissa jalkapallomaissa.

Siksi en yllättynyt torstai-iltana televisiota katsoessani. Mielenkiintoisin kulma itselleni oli ottelussa se, että miten HJK:n pelaajat selviävät pelin tempossa elossa. Eiväthän he selvinneet ennen kuin peli oli 0–1.

HJK:n eurotaivalta ajatellen tässä on todella mielenkiintoinen kulma – kuinka HJK:n valmennus saa sopeutettua pelaajat tekemään pallollisia pelitekojaan Veikkausliigaa korkeammassa tempossa niin, että päätökset ja tekniset toteutukset ovat laadukkaita ja peliä palvelevia.

***

Saman ongelman kanssa painivat monet suomalaiset juniorivalmentajat. Suomalaisten seurajoukkueiden ja maajoukkueiden menestystä ajatellen tärkein kysymys on, kuinka voisimme kehittää pelaajia, jotka kykenevät toimimaan korkeammassa tempossa, kuin jossa pelaajat pystyvät nykyään toimimaan?

Asia ei ole helppo. Ensin on ymmärrettävä pelin sisäistä dynamiikkaa teorian tasolla. Mitä siis tapahtuu, kun pelaaja yrittää tehdä pallollista pelitekoaan korkeassa tempossa.

Ensin on määriteltävä tempo ja intensiteetti. Intensiteetti tarkoittaa yhden peliteon aikana vapautuvaa energiaa. Puhutaan siis siitä, kuinka laadukkaan päätöksen ja toteutuksen pelaaja tekee yhdessä peliteossa. Tähän tarvitaan kognitiivisia, fyysisiä sekä teknisiä ominaisuuksia. Tempo tarkoittaa sitä, kuinka tiheästi pelaaja kykenee tekemään näitä edellä kuvattuja korkean intensiteetin suorituksia.

Esimerkiksi LASK-ottelussa HJK:n pelaajat joutuivat kohtamaan LASKin pelaajien prässipelitekoja todella tiheästi. Prässipeliteot tulivat räjähtävästi HJK:n pelaajien silmien eteen. Tällöin käy niin, että HJK:n pelaajien tila ja aika ovat vähäisempiä kuin kotoisessa Veikkausliigassa, jossa vastustajat eivät osaa pelata samanlaisella tempolla. Koska jalkapallossa on kyse tilasta ja ajasta, muuttuu hyvien pelitekojen tekeminen vaikeammaksi.

Näissä määritelmissä on huippujalkapallon ja vähemmän hyvän jalkapallon ero. Jalkapallotaitoa on olla yhden peliteon aikana älykkäästi intensiivinen. Ja, pystyä olemaan jatkuvasti kiinni tällaisissa korkean intensiteetin suorituksissa.

***

Avain on siinä, että pelaajia valmennettaisiin näiden määritelmien kautta. Kyse on käyttäytymisen muovaamisesta ja manipuloinnista. Pelaajien on tehtävä asioita nopeammin ja tiheämmin vaikka väkisin pakottaen – kunnes korkean tempon käyttäytymisestä tulee pelaajan luonne. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ei ole helppo asia oppia toimimaan maksimaalisen intensiteetin kautta, etenkin jos pelaaja ei tunnista sellaisen toiminnan laatutekijöitä.

On hyvä asia toteuttaa älykkäitä periaatteita, mutta jos samalla ei valmenneta pelaajia toteuttamaan älykkäitä periaatteita maksimaalisen intensiivisesti, niin pelaajan maksimaalinen potentiaali jää hyödyntämättä. Ja kansainvälinen kilpailu karkaa saavuttamattomiin.

Näin ollen jokaisen harjoitteen tulisi vastata haasteiltaan kovaa kansainvälistä ottelua. Pelaajien pitäisi joutua toimimaan maksimaalisella energialla ja mahdollisimman pienellä palautumisvälillä. On selvä asia, että jalkapallojunioreiden viikkoon tulee mahtua paljon erilaista ja monipuolista harjoittelua, mutta jos viikkojen sisällä ei ole riittävästi korkean intensiteetin jalkapallotekoja tiheästi toteutettuna, tätä asiaa ei myöskään opita.

Pahin syöpä pelaajan kehittymiselle ovat jatkuvat dieselvauhdilla tehdyt suoritukset. Sellaiset suoritukset, jotka kuormittavat pelaajia fyysisesti, kognitiivisesti ja teknisesti jatkuvasti ”kohtalaisen paljon”. Pitää olla helppoa, pitää olla kohtalaisen intensiivistä, mutta pitää olla myös ääritoimintaa, jossa mukavuusalueetta venytetään.

Valmentamisen kultainen sääntö on hyvä muistaa: pelaajien on oltava harjoituksissa vaikeammissa tilanteissa kuin peleissä. Tämä tarkoittaa, että tilanteiden on oltava peliä vaikeampia niin älyllisesti kuin intensiteetin suhteen.

Kuinka monessa suomalaisessa juniorijoukkueessa on ihan oikeasti näin?

Pelaajakehityksellisesti ei ole muuta vaihtoehtoa kuin saada jalkapallojuniorit pelaamaan kovatempoisempia pihapelejä (nykyään hallien vapaa-ajan vuoroilla pelattavia pelejä) ja valmentaa heitä pelaamaan kovatempoisempaa jalkapalloa paremman harjoittelun kautta.

HJK:lla on tietysti kiire. Heidän on sopeutettava pelaajien maksimaalisella tavalla todella lyhyessä aikaikkunassa. HJK voi yrittää omilla strategioillaan laskea pelin keskimääräistä tempoa tai mukauttaa pelaajia taitavilla metodeilla pelaamaan korkealla tempolla. Tämä on avainasia siinä, miten HJK tulee menestymään LASKin kaltaisia kovaa prässääviä joukkueita vastaan eurokentillä.

***

Onneksi kuitenkin HJK:ssa ja suomalaisessa juniorijalkapallossa asiat ovat paljon paremmin kuin jalkapallomediassa.

Viasatin studiossa analysoitiin HJK-LASK-ottelun tauolla HJK:n tekemiä ”helppoja virheitä”. Mediassa taivasteltiin sitä, miksi HJK ei ollut valmis avaamaan LASKin prässiä ottelun avausjaksolla.

Helpot virheet. Sellaista kuvausta voisi pitää jopa loukkauksena suomalaisia jalkapallovalmentajia kohtaan, jotka pohtivat päänsä puhki 40 tuntia viikossa sitä, miten pelaajat saataisiin toimimaan laadukkaammin, kun tempo kasvaa totuttua korkeammaksi.

Helpot virheet. Se, että HJK:n pelaajan pallonmenetystä LASKia vastaan kutsuu helpoksi virheeksi, on sama asia kuin jos täysin kouluttamattoman sydänkirurgin epäonnistunutta sydänleikkausta kutsuisi helpoksi virheeksi. Jalkapallo ei ole helppo peli. Etenkään, kun pitää avata ja ratkaista se koodi, millä huippujalkapallo eroaa vähemmän huipusta.

Sitä koodia yrittää nimittäin avata maailmanlaajuisesti aika moni muukin jalkapallotoimija – sekä lyhyellä että pitkällä jänteellä.