VPS kruunasi komean kautensa ottamalla pronssimitalien lisäksi itselleen paikan ensi kauden eurocupien karsinnoissa. Europaikka varmistui, kun VPS voitti Eurolopputurnauksen finaalin toisessa osaottelussa FC Hongan 1-0 sunnuntaina. Myös ensimmäinen osaottelu Espoossa päättyi samoin numeroin.

Ottelu oli kuin pienoiskoossa VPS:n loppukausi ja FC Hongan koko kausi.

VPS aloitti kautensa mollivoittoisesti, mutta Jussi Nuorelan ruuvattua vaasalaisten pelisysteemin 3-5-2:ksi, alkoi tapahtua. VPS lähti lentoon, mikä nosti sen sarjassa kolmanneksi ja toi kruunuksi kymmenen vuoden tauon jälkeen myös paikan eurokentillä.

VPS ratkaisi sunnuntaisen voittonsa samoilla aseilla kuin mihin koko loppukauden nousu keskeisellä tavalla perustui.

VPS:llä on huipputaitava ja fyysinen kärkipari, Peter Michael ja Harrison Sawyer, joiden alapuolella piilokärkenä pelaa kolmikon taitavin pelaaja Evgenii Bashkirov.

VPS:n pelissä on toki useampia värisävyjä, mutta periaatteessa pelaaminen on suoraviivaista ja perustuu juuri tuon kärkikolmikon maksimaaliseen hyödyntämiseen. Pitkä pallo kärkimiehille ja VPS:n taikakolmio taikoo pallon tekopaikkaan tai maaliin.

Myös sunnuntaina voittomaalin viimeisteli Bashkirov Michaelin syötöstä. Tapiolassa voittomaalin iski puolestaan Michael.

VPS:n loistava loppukausi osoitti, että Veikkausliigassa voi menestyä myös suoraviivaisella pelitavalla, jos pelaaminen on laadukasta ja jos joukkueella on Bashkirovin, Michaelin ja Sawyerin tasoiset kärkikolmikon pelaajat.

Onkin mielenkiintoista nähdä, seuraavatko jotkut joukkueet ensi kaudella VPS:n esimerkkiä. Nyt valtaosa joukkueista pelaa yhdellä kärjellä, mutta kärkipari on erinomainen ja toimiva ratkaisu, jos sitä on toteuttamassa riittävän taitavat pelaajat.

***

Hongan ottelu kaatui sunnuntaina samaan ongelmaan kuin koko kausi – tehottomuuteen.

Honka ei pelannut huonoa kautta, mutta se ei onnistunut paikkaamaan viime kaudella loistanutta Agon Sadikua. Itse asiassa voisi jopa sanoa, että Honka jäi yhden kovatasoisen keskushyökkääjän päähän siitä, että se olisi taistellut aidosti Veikkausliigan mestaruudesta. Nyt se jäi sarjassa viidenneksi, hävisi Suomen Cupin finaalissa Ilvekselle ja Eurolopputurnauksen finaalissa VPS:lle.

Mitat täyttävän keskushyökkääjän puuttuminen heijastui espoolaisten pelaamiseen laajemminkin. Esimerkiksi sunnuntaina Honka teki enemmän töitä kuin VPS, mutta kun pallo saatiin kolmeenkymppiin, homma alkoi sakata. Hongan kärkipelaajat eivät tehneet riittävästi liikkeitä, minkä seurauksena ei ollut paikkoja, mihin palloa pelata – muuta kuin poikittain tai alaspäin.

Ongelma ei toki ollut niinkään keskushyökkääjänä pelanneen Johannes Wurtzin. Wurtz on ensinnäkin kokonaisvaltainen keskikenttäpelaaja ja vaikka hän pelasikin sunnuntaina piikissä, hän teki luonnolleen ominaisesti töitä laajalla säteellä. Ongelmana oli, etteivät muut pelaajat täyttäneet Wurtzin liikkumisen seurauksena syntynyttä tyhjää tilaa, jolloin kukaan ei ollut päättämässä hyökkäyksiä.

Toki Hongan puolustuspelaamisessakin oli läpi kauden omat ongelmansa, mutta suurin ongelma oli silti huippuluokan keskushyökkääjän puuttuminen. Se johti pelillisiin kompromisseihin ja siihen, ettei Honka pystynyt muuttamaan hyvää ja monipuolista pelaamistaan maaleiksi.

***

Hongan osalta olisi helppo sanoa, mitä sen pitäisi ensi kaudeksi korjata, mutta kuten viime päivinä on uutisoitu, Honka taistelee tällä hetkellä paljon suurempien ongelmien kanssa kuin mistä se löytää uuden keskushyökkääjän.

Hongan talous on pahasti punaisella ja tilanne on aidosti uhkaava sen suhteen, pystyykö Honka jatkamaan toimintaansa, ja vaikka pystyisi, saisiko se ensi kaudeksi liigalisenssiä.

Hongan kohtalo on suomalaisen jalkapallon kannalta äärimmäisen surullinen – mutta myös kuvaava. Honka rakensi uusien omistajiensa ja taustatahojensa kanssa sinällään toimivan liiketoimintamallin, mutta liiketoimintamallissa petti kaksi rengasta.

Ensimmäinen takaisku oli koronakriisi, joka heijastui varsinkin Hongan taustayhtiön Esportin toimintaan. Esport on liikuntakeskus, johon koronarajoitukset iskivät armottomalla kädellä.

Toinen iso takaisku on nimeltään Espoon kaupunki. Hongan uuden liiketoimintamallin perustana oli, että seuralla olisi muitakin tuloja kuin vain jalkapallosta tulevat tulot. Esport-liikuntakeskus on yksi tällainen kivijalka, toinen se, että Tapiolaan olisi saatu uusi jalkapallostadion, joka olisi tuonut Hongalle loistavat olosuhteet ja mahdollisuuden ansaita muitakin tuloja kuin vain lipputuloja.

Espoo ei ole kuitenkaan lämmennyt Hongan stadionhankkeelle kuin korkeintaan höttöisissä puheissaan. Toisaalta se ei ole ollut mikään yllätys, sillä myös Oulussa ja Kuopiossa on törmätty samanlaisiin ongelmiin stadionhankkeiden kanssa.

Olisi houkutus sanoa, että kysymys on yhteiskunnan nuivasta suhtautumisesta jalkapalloon, mutta jos Tampereelle nousee uusi ja upea jalkapallostadion, miksi asioihin ei saada samalla asenteella vauhtia myös Espoossa? Johtuuko se yhteiskunnasta vai Espoon päättäjistä?

Eikä kysymys ole vain jalkapallosta. Kun Helsingissä on pyöritelty erilaisia suurhallihankkeita vuosikausia, Tampereelle nousi huippumoderni Nokia-Areena – ja mitä siitä seurasi?

Siitä seurasi, että Tampere otti kaupunkina ison niskalenkin Helsingistä myös imagollisesti. Toivottavasti Espoossa herätään joku päivä siihen, mikä arvo Veikkausliiga-joukkueella ja hyvillä stadionolosuhteilla voisi olla myös Espoolle.

***

Lopuksi vielä sana Eurolopputurnauksesta ja sen osakseen saamasta kritiikistä.

Monet ovat kyselleet, ketä moinen lopputurnaus oikeasti kiinnostaa?

Eurolopputurnausmallissa on yksi heikkous – se syö Veikkausliigan arvoa siinä mielessä, että pronssimitalin joukkue joutuu karsimaan pääsystä eurokentille.

Kysymys kiinnostavuudesta on kuitenkin monisäikeisempi. Jos oma joukkue ei kiinnosta, on helppo sanoa, että vika on sarjajärjestelmässä.

Olisiko kuitenkin parempi katsoa peiliin ja kysyä, miksi minun tuotteeni ei kiinnosta yleisöä.

2700 vaasalaista näytti sunnuntaina, ettei ongelma ole sarjajärjestelmässä, vaan jossain muualla, mikäli katsomoon ei saada väkeä.