Arsenalin mestaruutta ei selitä tämä kauden kiistellyt taktiset aseet, vaan kuuden vuoden tarina
Arsenalin liigamestaruus varmistui tiistai-iltana, kun Manchester City pelasi tasapelin Bournemouthin kanssa. Jukka Rönkä avaa Arsenalin mestaruuden taustat.
Arsenal juhlii ensimmäistä Valioliigan mestaruutta 22 vuoteen, kun Bournemouth pelasi tiistaina 1-1-tasapelin Arsenalin viimeisen uhkaajan Manchester Cityn kanssa. Jukka, mikä Arsenalista teki tämän kauden liigamestarin?
Arsenalin tätä kautta ei voi irrottaa isommasta kuvasta – siitä paljon puhutusta ja välillä jopa kirotusta prosessista.
Prosessi alkoi siitä hetkestä, kun Mikel Arteta nimitettiin Arsenalin manageriksi joulukuussa 2019. Sen jälkeen Arsenalia on rakennettu kuin tiiliaitaa – panemalla tiiliskivi tiiliskiven perään paikalleen, pitkäjänteisesti ja väsymättä.
Monet puhuivat ennen tätä kautta, tämän kauden aikana ja vielä ennen Arsenalin liigamestaruuden varmistumista, että jos Arsenal ei voita nyt liigamestaruutta tai Mestarien liigaa, Arteta on erotettava.
Pidin näitä puheita käsittämättöminä. On totta, että kolme kakkossijaa olivat turhauttavia Arsenalin kannalta, mutta kysymys on ollut ja on edelleen tämän kuvainnollisen tiiliaidan rakentamisesta.
Oli vain ajan kysymys, milloin aita oli riittävän korkea mestaruuksien ja muita pokaaleiden voittamisen kannalta.
Nyt sitten ollaan siinä tilanteessa, mutta mikä oleellista ja Arsenalin kannalta huimaavinta: aidan rakentaminen jatkuu edelleen ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ensi kaudella aita on jälleen korkeampi kuin tällä kaudella.
Arteta on ollut tässä prosessissa kaiken keskiössä. Hän on itsekin kasvanut prosessin aikana – ja totta kai myös ennen sitä Pep Guardiolan kakkosmanagerina –, mutta tämä ei ole ollut vain Artetan prosessi.
Toinen elintärkeä kivijalka on ollut aiemmin vihattu Kroenken perhe ja ennen kaikkea isänsä Stan Kroenken kanssa Arsenalin puheenjohtajana toimiva Josh Kroenke. Hän on ollut Artetan vahvin ja tärkein tukija myös niinä hetkinä, kun prosessi hapuili eivätkä tulokset olleet odotettuja.
Prosessiin on kuulunut myös joukkueen ja organisaation rakentaminen pala palalta.
Artetan ja entisen teknisen johtajan Edun ensimmäisen aallon aikana Arsenal hankki silloisiin resursseihinsa mahtuvia Thomas Parteyn, Gabriel Jesusin, Oleksandr Zintšenkon, Aaron Ramsdalen ja Fábio Vieiran kaltaisia pelaajia, joilla oli oma aikansa ja arvonsa prosessissa, mutta jotka on nyt myyty tai ovat muuten historiaa.
Artetan alkuaikojen joukkueista jäljellä ovat oikeastaan vain Bukayo Saka, syyskuussa 2020 hankittu Gabriel Magalhães ja lainalla Ranskassa kesään 2022 asti pelannut William Saliba.
Vallankumous on syönyt myös Edun, jonka paikalle pelaajakaupoista vastaamaan palkattiin vuosi sitten Andrea Berta.
Samalla kun Arteta ja Arsenal ovat vahvistaneet ja rakentaneet joukkuetta, Arteta on vahvistanut myös valmennustiimiään. Nicolas Joverin ansiot ja merkityksen kulmapotkujen ja erikoistilanteiden jumalana tietävät kaikki, mutta esimerkiksi täksi kaudeksi Arsenal hankki elintärkeän puolustuspelin valmentajan Gabriel Heinzen, joka toi argentiinalaisena verikoirana myös kovaa osaamista ja kokemusta voittamisesta.
Tämä kuuden ja puolen vuoden pitkä prosessi on tuonut Arsenalin tähän pisteeseen, jossa se voi juhlia nyt ensimmäistä liigamestauuttaan 22 vuoteen – ja jossa se pelaa ensi lauantaina ensimmäisen kerran 20 vuoteen Mestarien liigan finaalissa.
Arsenal on saanut osakseen rankkaa arvostelua puolustusvoittoisesta pelityylistään ja kulmapotkuista. Onko Arsenal mestaruuden arvoinen joukkue?
Jokaisella voi olla mielipide asiasta, mutta ainoa vastaus, jolla oikeasti on merkitystä, on sarjataulukko. Se sanoo, että Arsenal on tämän kauden liigamestari – ja piste.
Kysymys suhteessa pelitapoihin on aina arvovalinnoista. Arsène Wenger mullisti koko Arsenalin ja teki kaikkineen uskomattoman upeaa työtä, mutta se, mikä erotti Wengerin siihen aikaan Valioliiga-kenttiä hallinneesta Sir Alex Fergusonista, oli heidän suhtautumisensa peliin ja voittamiseen.
Wengerin mukaan kaikki eivät voineet jalkapallossa voittaa mestaruuksia. Siksi Wenger korosti joka käänteessä pelin viihdyttävyyttä, kun Sir Alex puhui vain ja ainoastaan voittamisesta.
Vaikka Arsenalin päätös rakentaa uusi stadion vaikutti Arsenalin menestykseen, todellinen syy Arsenalin luisumiseen joukkueeksi, joka oli tunnettu jokakeväisistä Mestarien liigaan selviytymisen juhlistaan, oli Wengerin ideologinen pehmeys.
Arteta elää sen sijaan vain voittamisesta ja tapa, millä se tulee, on toissijaista.
Monet Arsenalin kannattajatkin ovat itkeneet viihdyttävän jalkapallon perään ja siihen heillä on täysi oikeus. On kuitenkin hyvä muistaa, että Arsenalin dna:ta ei ole tehty Wengerin jalkapallosta, vaan ennen Wengerin aikaa olleiden edellisten vuosikymmenten jalkapallosta.
Jopa kuuluisalla 1930-luvulla, jolloin Arsenal voitti viisi liigamestaruutta ja sitä pidettiin maailman parhaana jalkapallojoukkueena, Arsenalin pelitapa oli muihin joukkueisiin verrattuna puolustusvoittoisempi.
Arsenal oli muuttanut aiemmin käytetyn 2-3-5-muodon kuuluisaksi WM-muodoksi eli 3-2-5-ryhmitykseksi ja se perusti pelaamisensa vastaiskuihin. Siksi Arsenalia alettiin kutsua Lucky Arsenaliksi, koska Arsenal ei hallinnut pelejä ja ”ollut parempi joukkue”, vaan iski maaleja ”onnekkailla” vastahyökkäyksillä.
Sama taktinen lähestymistapa leimasi Arsenalin pelaamista aina 1990-luvun puoliväliin saakka. Ideologia tiivistyi Arsenalin entisen apuvalmentajan ja Arsenalin managerina vuosina 1983-1986 toimineen Don Howen kuolemattomaan oppiin. Howen mukaan jalkapallon säännöissä mainittu lause, että ”ottelun voittaa enemmän maaleja tehnyt joukkue” tarkoittaa samaa asiaa kuin ”ottelun voittaa vähemmän maaleja päästänyt joukkue”.
Tuohon lauseeseen tiivistyy myös Artetan tämän kauden filosofia.
Arsenal voitti toissa kaudella tammi-maaliskuussa kahdeksan Valioliiga-ottelua peräkkäin ja teki niissä otteluissa 33 maalia eli yli neljä maalia per ottelu. Kaikki hurrasivat ja ihailivat, mutta toivatko nuo maalit Arsenalille liigamestaruutta?
Eivät tuoneet, mutta se on tuonut, että Arsenal on pelannut tällä kaudella 19 nollapeliä Valioliigassa, päästänyt 37 ottelussa 26 maalia ja pelannut kuusi sellaista ottelua, joissa vastustaja ei ole päässyt laukomaan Arsenalin maalia kohti kertaakaan koko ottelussa.
Sama filosofia on vienyt sen myös Mestarien liigan finaaliin. Arsenal teki toki alkulohkovaiheen aikana – jossa se voitti kaikki kahdeksan otteluaan – myös eniten maaleja, mutta oleellisempaa oli, että sen verkkoon tehtiin vain kolme maalia.
Sama tahti on jatkunut Mestarien liigan pudotuspeleissä, joissa kuudessa ottelussa Arsenalia vastaan on tehty vain kaksi maalia – ja niistäkin toinen rangaistuspotkusta.
Sanoit, että Arsenalin prosessi tulisi jatkumaan nousujohteisesti. Mihin perustat näkemyksesi?
Arsenalin omistavan Kroenken perheen strategiana on ollut, että rahaa ei syydetä Arsenalin rakentamiseen sokeasti, vaan sitä mukaa, kun tulokset ja ennen kaikkea myös tulot paranevat.
Arsenal nousee tämän kauden liigamestaruuden ja Mestarien liiga -menestyksen ansiosta Englannin rikkaimmaksi jalkapalloseuraksi. Enemmän tuloja tarkoittaa enemmän rahaa ja ennen kaikkea enemmän kulurajoitusten limiittejä joukkueen vahvistamiseen.
Kroenket eivät huuda mediassa, paljonko Arsenalilla on käytössä tulevana kesänä rahaa joukkueen vahvistamiseen, mutta jos pelaajamyynnit lasketaan mukaan, sotakassa voi hyvinkin liikkua jopa 400-500 miljoonan punnan luokassa.
Pääpaino kesän hankinnoissa on ostaa lisää huippulaatua. Riippumatta siitä, ketä Arsenal oikeasti ostaa kesällä, hankintojen taso – myös taloudellisesti – on luokkaa Julian Àlvarez, Victor Osimhen, Khvitša Kvaratskhelia, Morgan Rogers, Bradley Barcola ja Sandro Tonali.
Uskon, että Arsenal ostaa 2-3 tuon tason pelaajaa ja 2-3 halvempaa pelaajaa, jotka tuovat ensisijaisesti syvyyttä joukkueeseen.
Jalkapallokeskustelussa rakastetaan puhua suurista hankinnoista ja uusista pelaajista, mutta oleellisin kysymys on, mitä pelaajamateriaalista saadaan irti; osataanko pelaajat roolittaa ja pelaaminen rakentaa siten, että joukkue pystyy ulosmittaamaan kaiken osaamisensa.
Arteta on osoittanut, että vaikka hänellä on edelleen vara kehittyä valmentajana ja taktikkona, hän on pystynyt viemään Arsenalia prosessia koko ajan eteenpäin ja kehittämään valtaosaa pelaajista. Totta kai kovassa kilpailussa jotkut pelaajat putoavat ratasten väliin, mutta tärkeintä on kokonaisuus.
Arsenal juhlii nyt 22 vuoden tauon jälkeen liigamestaruutta, mutta jos me laskemme yhteen viimeisten vuosien opetukset ja Arsenalin tulevaisuuden näkymän seurana, tämä tarina ei ole vielä tässä.
