Valioliigan suurimmassa siirtofarssissa totuus on muuttunut lennossa, mutta sen valo on ikuista
Maaliskuussa 2000 Valioliigassa tehtiin pelaajakauppa, jolle pitäisi itkeä, mutta joka oikeasti on tuonut valoa pimeälle stadionille.
Jalkapallon siirtomarkkinoita voidaan perustellusti pitää yhden sortin sirkuksena. Pelaajia menee ja tulee ja pelaajien liikkuessa myös rahaa liikkuu parhaimmillaan valtavia määriä.
Jokainen haluaa rahavirroista osansa. Sitä voi pitää tiettyyn rajaan asti ymmärrettävänä, mutta sinällään ymmärrettävässä pelissä kaikki koplaukset eivät kestä päivän valoa.
Ei juridisessa mielessä – eikä varsinkaan siksi, miten johonkin siirtoon on päädytty.
Tässä jutussa tehdään kunniaa Valioliiga-historian mystisemmälle siirrolle – Milton Núñezin siirrolle kreikkalaisesta PAOKista Sunderlandiin maaliskuussa vuonna 2000.
***
Núñez oli siirtynyt uruguaylaisesta Nacionalista lainalle PAOKiin vuotta aiemmin. Näin 1,6 miljoonan punnan siirtosumma piti maksaa Nacionalille – kuten olisi pitänyt maksaa myös siirtoon kytketyt miljoonan punnan bonukset, jos bonusten ehdot olisivat täyttyneet.
Huhtikuussa 2000 Sunderlandin kannattajille esiteltiin pieni suuri ihme Etelä-Amerikasta – 162-senttinen hyökkääjä, joka lämmitteli tauolla varjonyrkkeilemällä ja hauskuuttamalla Stadium of Lightin yleisömerta.
Hän sai oitis lempinimen ”Tyson”.
Kun ottelua oli pelaamatta 15 minuuttia, Sunderlandin manageri Peter Reid päästi uusimman ostoksensa irti.
Ne 15 minuuttia olivat Núñezin ensimmäiset ja viimeiset Sunderlandissa. Samalla kertaa.
Jokainen Stadium of Lightilla tuona päivänä Sunderlandin 2–1-voittoa Wimbledonista seurannut katsoja ymmärsi, että Sunderland oli tehnyt raskaan virheen. Núñez ei ollut kuulunut millään pelillisellä mittarilla mitattuna Valioliigaan.
Ei lähellekään.
***
Mitä siis oli tapahtunut?
Hyvä kysymys, sillä tarina on elänyt ja muuttanut muotoaan vuosien kuluessa.
Ensimmäinen varma asia oli se, että Sunderland luuli hankkineensa pelaajan, jonka oikeudet omisti Uruguayn pääsarjassa pelannut Nacional Montevideo. Todellisuudessa Núñezin omisti kuitenkin Uruguayn kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla pelannut Uruguay Montevideo.
Se, että Sunderland erehtyi seurasta, ei muuttanut sitä, että Núñez oli pelannut Nacionalissa ennen PAOKiin siirtoa 40 ottelua. Sunderland katsoi kuitenkin, että heitä oli kusetettu raskaasti, sillä Sunderland ei olisi koskaan maksanut Uruguayn Montevideon tasoiselle seuralle 1,6 miljoonan punnan siirtosummaa.
Sunderland vei Núñezin agentin ja Uruguay Montevideon oikeuteen, jossa osapuolet sopivat sopuratkaisusta.
***
Se ei ollut ainoa avoin kysymys.
Jos kerta Sunderland oli skoutannut videoilla Núñezin pelaamista, miksi silmä petti näin pahasti?
Syntyi teoria, että Peter Reid olisi erehtynyt pelaajasta. Hän ei pienessä päässään kuvitellut ostavansa Núñezia, vaan kolumbialaisen pelaajan, Adolfo ”El Tren” Valencian.
Núñez nauroi vuosikausia syytöksille ja huomautti, että Valencia oli 182-senttinen köriläs. Miten pelaaja, jonka lempinimikin oli ”Juna”, olisi voitu sekoittaa mukamas 162-senttiseen Núñeziin. Ei kuulemma mitenkään.
Lopulta Núñez antoi periksi ja tunnusti vuonna 2017 hondurasilaiselle Diez-sanomalehdelle, mitä oli tapahtunut.
Oli totta, että Sunderland oli tarkkaillut Valenciaa, mutta saatuaan PAOKin otteluista videoita, Reid oli ihastunut hondurasilaiseen hyökkääjään.
Hän ei kuitenkaan ollut Núñez, vaan tämän maanmies, 179-senttinen Eduardo Bennet.
Reid käski Sunderlandin hankkia ”sen PAOKin hondurasilaisen”.
PAOKin hondurasilainen hankittiin, mutta postitusvaiheessa Kreikasta lähti Sunderlandiin väärä hondurasilainen – Milton Núñez
Kun Sunderland nosti kanteen Núñezin agenttia ja Uruguay Montevideota vastaan, sen mukaan agentin ja seuran piti tietää, että he olivat erehtyneet pelaajasta, mutta nämä olivat silti ottaneet rahat siekailematta vastaan ja kenties sen jälkeen juhlineet napsauttamalla muutaman guaron.
***
Núñezin siirto oli kaikkineen kaoottinen farssi Sunderlandin kannalta, mutta Sunderlandin kannattajat saivat itselleen kulttipelaajan ja ikuisesti elävän tarinan heidän folkloreensa.
Núñez palasi takaisin Etelä-Amerikkaan ja jatkoi peliuraansa vielä 47-vuotiaaksi saakka.
Hän voi myös aina kiistää olevansa Valioliigan kaikkien aikojen surkein pelaaja, sillä sen tittelin vie senegalilainen Ali Dia.
Southamptonin manageri Graeme Souness luuli marraskuussa 1996 saaneensa puhelinsoiton Ballon d’Orin voittajalta Goerge Weahilta, joka suositteli Ali Dian hankkimista. Souness tarttui syöttiin tajuamatta, ettei Weah ollut koskaan oikeasti soittanut hänelle.
Kun Southampton kohtasi muutamaa päivää myöhemmin Leedsin, Souness tarvitsi nopeasti jonkun pelaajan penkille. Kun Matthew Le Tissier loukkaantui avausjaksolla, Souness komensi Ali Dian kentälle.
Hän tajusi jo senegalilaisen juoksuaskeleista, ettei tämä ollut huipputason jalkapalloilija eikä koskaan pelannut Senegalin maajoukkueessa, kuten ”Weah” oli väittänyt.
Sounessin oli pakko ottaa Ali Dia pois kentältä ja kahta viikkoa myöhemmin hänen sopimuksensa oli purettu.
Pitäisikö Southamptonille ja Sounessille nauraa?
Pitää varmaan, mutta silloin pitää nauraa myös FinnPalle ja PK-35:lle, joissa Ali Dia piipahti edellisenä vuonna esittelemässä ylivertaisia lahjojaan.
