Sumppupelaaminen mullisti pesäpallon vaihtotilannepelaamisen perinteisiä roolituksia ja puolustuskuviota 1990-luvulla.  Jos yksinkertaistetaan, niin aiemmin etumiesten vastuulla oli pienet taitolyönnit ja heitä kohti tulleet kovat lyönnit, polttolinjanpelaajat torjuivat linjaan suunnattuja maa- ja laakalyöntejä ja koppareiden vastuulle jäivät linjan yli suunnatut ilmalyönnit.

Sumppupelaaminen oli ulkokentän vastaus sisäpelaajien monipuolistuneeseen vaihtolyöntiarsenaaliin. Yksi polttolinjan pelaajista ”valtasi” aivan uuden ulkokenttäalueen: etukentän ja polttolinjan välimaaston. Tätä pelaaja kutsutaan etulukijaksi tai välimieheksi. Toinen uusi, iso rooli syntyi koko linjan leveydellä liikkuvalle polttajalle: takalukija, takaheiluri.

Kahden polttolinjan pelaajan radikaalit, uudet vastuut mullistivat myös etumiesten ja pesävahtien sijoittumisia, vastuualueita ja heiltä vaadittavia ominaisuuksia.

Kuka on kaikkien aikojen naispesäpalloilija? Osallistu äänestykseen tästä!

Vaihtotilanteen sumputtaminen korosti erityisesti niin etulukijan kuin takalukijan isoa roolia ja osaamista. Näille paikoille istutettiin ja valmennettiin joukkueittensa parhaat ulkokentän osaajat.

Aluksi roolijako oli melkein kaikilla joukkueilla sama. Hyvä 2-polttaja tuli etulukijaksi ja siirtyi takatilanteessa ”omalle” tontilleen syvään 2-pussiin.

Tämä käytäntö on tuottanutkin arvostettuja ja palkittuja polttolinjan huippuja: Jari Tyynelä, Jarkko Kokko, Pasi Pirinen, Sami Haapakoski, Immo Rautiainen ja Tuomas Jussila.

Takalukijat ovat paistatelleet paljon vähemmän otsikoissa ja maineessa. Turha väitellä, mikä pelipaikka on kaikista vaativin tai ratkaisevin, mutta älykäs takalukija on joukkueelleen ”kullanarvoinen”. Juuri roolin vaikeuden ja ehkäpä huomaamattomuuden takia vain harvan takalukijan nimi on jäänyt suuren pesisyleisön muistiin. Nämä nimet jokainen kuitenkin muistaa – tai ainakin olisi syytä muistaa: Janne Vuorinen, Riku Kytösalmi, Mikko Kuosmanen, Antti Hartikainen ja Mikko Kanala.

Suuri muutoksia

Nyt, aivan muutaman viime kauden aikana, vaihtotilannepuolustukseen on tullut uusia virtauksia. Polttolinjassa on kolmanteen tärkeään rooliin noussut yksi ulkopelaaja lisää: kulmamies tai kulmapelaaja.  Syy on yksinkertainen, nykypesiksessä vaihtajat suuntavat erilaisia, merkattuja lyöntivariaatioita – leikkureista pitkiin varsilyönteihin – 1-vaihdossa 3-rajaan ja 2-vaihdossa 2-rajaan.

Toki vaihtotilanteissa on aina suunnattu lyöntejä rajoille ja luukkuihin, mutta yleensä merkkaamattomina läpilyöntiyrityksinä. Korkeat rajapomput ovat aina olleet takapesävahtien sektoreille tulevia vaihtolyöntejä.

Kulmapelaajiksi valikoidaan yleensä kokeneita, räpylävarmoja, nopeaheittoisia, teknisesti taitavia pelaajia. Näitä spesiaalipelaajia edustavat parhaiten Mikko Kemppainen ja Mikko Kanala.

Takatilannepelaaminen ja -ryhmitys elää myös muutosten aikaa. Joensuun Mailan lanseeraama paikanvaihtokuviointi syötön aikana ei ole saanut suurtakaan suosiota muissa joukkueissa.

Mutta perinteisen syvälle 2-puolelle rakennetun pussin rinnalle on noussut paljon uusia puolustusmuodostelmia.  Mikään näistä variaatioista ei ole täysin uusi tai tuntematon, mutta niiden käyttö on lisääntynyt ilahduttavan paljon.

Muuttuvilla takatilanneryhmityksillä pyritään hankaloittamaan/estämään jokaisen kotiuttajan yksilöllisisä vahvuuksia/huippuominaisuuksia. Joukkueiden johtaville ulkopelaajille sallitaan myös harkittuja, rohkeita liikkumisia ja tyhjän tilan täyttämisiä.

Huipuille lupaavia nuoria haastajia

Jos vielä muutama vuosi sitten joku heikompi tasoinen ulkopelaaja pyrittiin ja jopa pystyttiin piilottamaan pieneen ja näkymättömään rooliin, tämä mahdollisuus on nykypesiksessä mennyttä aikaa. Jokaisen ulkopelaajan on pystyttävä auttamaan ulkopelikokonaisuutta pelinlukemisellaan, oman räpylänsä ja sektorinsa pitävyydellä.

Täysin tasapäiseksi ei nykypesiskään ole muuttunut. Huiput ovat edelleen huippuja. Myönteistä on, että nuoria vastuunkantajia polttolinjasta löytyy entistä enemmän.

Tulevan kauden kirkkaimmat huiput ovat Mansen Tuomas Jussila. Vimpelin Severi Lassila ja Sotkamon Niko Korhonen kaikki vaihtotilanteen etulukijoita ja takatilanteessa Jussila ja Lassila 2-polttajia, Korhonen 3-polttaja.

Parhaimmat haastajat ovatkin nuorisoketjua: Valtteri Luoma, Hannes Pekkinen, Konsta Kurikka, Konsta Kettunen, Aku Kettunen, Patrik Vartama, Severi Piispanen ja Elmeri Lieto. He menevät kovakätisinä ja pelinlukutaitoisina takatilanteen syvimmäksi pelaajaksi, mutta vaihtotilanteessa heidän roolinsa vaihtelee paljonkin.

Kouvolan Valtteri Luoma, 22, Kiteen Hannes Pekkinen, 22, ja Sotkamon Konsta Kurikka, 20, ovat vaihtotilanteessa 1-vahdin roolissa. Joensuun Konsta Kettunen, 21,  pelaa etulukijaa ja takalukijan tontilla nähdään Hyvinkään Patrik Vartama, 22, ja Pattijoen Severi Piispanen, 23, Seinäjoen Elmeri Lieto, 21, pelaa vastuullista kulmapelaajan tonttia.

Kempeleen Markus Keski-Petäjä, 23,  sekä Koskenkorvan Anttoni Jakobsson, 22, ja Aku Kettunen, 23, ovat myös jo kokeneita, hyviä polttolinjan luottojyriä.

Ja vielä nuorempia haastajia

Muita nuoria, jo viime kaudella ponnahtaneita, tulevaisuuden polttolinjan tähtilupauksia vilisee lähes joka joukkueessa.

Kärkijoukkueista lopullista ulkopelin läpimurtoa odotetaan   Sotkamon Kalle Kuosmaselta, Vimpelin Ville Takalalta ja Juho Heikkalalta, Kouvolan Jasperi Luomalta, Joensuun Samuel Tirkkoselta, Kiteen Elmeri Purmoselta ja Tahkon Santtu Patovalta.

Mielenkiintoista on nähdä, miten paljon vastuuta ja peliaikaa saavat Sotkamon Aatu Saastamoinen ja Matias Litmanen, Vimpelin Lauri Vihriälä, Joensuun Kasperi Hämäläinen ja Erkka Gröhn, Kiteen veljekset Kasperi ja Topias Kaksonen, Tampereen Konsta Lehtola ja Leevi Lehto sekä Tahkon ex-lukkari Kalle-Tapio Huusko.

Haastajajoukkueista seurattavia nuoria polttolinjan pelaajia ovat Pattijoen Tuukka Sarkkinen, Seinäjoen Veeti Kettunen, Kempeleen Sami Korvola, Imatran jo kokenut Mikko Kosonen, Haminan Joona Mäkelä, Kankaanpään konkariksi jo luettava Teemu Utunen, Joona Anttila, Antti Korteenperä ja Perttu Olli sekä Siilinjärven Eemeli Paldanius ja Jere Paananen.