Suomi pelaa EM-jatkokarsinnassa tällä ja ensi viikolla. Ensin torstaina vastaan tulee välierissä Wales vieraskentällä ja mahdollisessa finaalissa ensi tiistaina voittaja ottelusta Puola-Viro. Jukka, kuinka suurista panoksista jatkokarsinnassa pelataan?

Arvokisojen lopputurnaukseen pääsemisessä on aina kysymys isoista panoksista. MM-kisat ovat jalkapallon arvoturnauksista suurin ja arvostetuin, mutta EM-kisat ovat eurooppalaisten maiden kannalta toiseksi tärkein turnaus.

Itse asiassa nämä kaksi turnausta lasketaan perinteisesti jalkapallon arvoturnauksissa, jonne Suomi voi selviytyä.

Olympialaiset ovat olleet jalkapallossa aina kakkosluokan turnaus. Suomi on osallistunut kisoihin vuosien 1912, 1936, 1952 ja 1980 olympialaisissa, mutta olympialaisiin saivat osallistua tuolloin vain amatöörit. Nyt mukaan pääsevät myös ammattilaiset, mutta vain alle 23-vuotiaat plus kolme yli-ikäistä pelaajaa.

Naisten olympiaturnauksessa ikärajoitteita ei ole, joten siinä mielessä olympialaiset ovat arvoturnaus, mutta miesten puolella ei.

Myöskään Kansojen liigasta tai oikeammin sen lopputurnauksesta ei ole ainakaan vielä tullut mitään järisyttävää spektaakkelia.

Suomen ja suomalaisen jalkapallon kannalta panoksia merkittävyyttä lisää se, että Suomi on pelannut historiansa aikana vain kerran MM- ja EM-lopputurnauksessa, kolme vuotta sitten.

Jakaisin kuitenkin arvokisapaikan merkittävyyden kahtia. Kilpaurheilullisesti kysymys on todella isosta asiasta. Sitä se on myös suomalaisten kannattajien kannalta. Vaikka kesällä 2021 koronarajoitukset painoivat päälle, suomalaiset matkustivat koronaa uhmaten suurin joukoin Tanskaan ja Venäjälle.

Jos nyt Suomi selviytyisi kesän Saksan EM-kisoihin, suomalaiskannattajien ryntäys Saksaan olisi valtava. EM-kisalipuista osa on jo myyty ja monet suomalaiset ovat saaneet iloisia uutisia jo nyt. Lippuja on edelleen myymättä ja suomalaisten kannalta tärkeintä on, että eri maiden kiintiöstä kolmen jatkokarsinnasta kisoihin pääsevän maan kiintiöt tulevat myyntiin vasta jatkokarsintojen jälkeen.

Myös kotikatsomoissa Suomen EM-otteluissa päästäisiin Ylellä heittämällä miljoonayleisöön, ja jos Suomi selviytyisi kisoihin ja sen alkulohkon viimeisessä ottelussa Ranskaa vastaan juhannuspäivänä olisi panosta, tiedä vaikka alettaisiin koputella kahden miljoonan katsojan rajoja – mahdollisista jatkopeleistä puhumattakaan.

Se, millaisia laajempia vaikutuksia Huuhkajien selviytymisellä kisoihin olisi, on sen sijaan jo vaikeampi kysymys.

Suomalaisessa jalkapallossa oli 1990-luvulla vallalla oppi, että jos suomalainen seurajoukkue selviytyisi kerran Mestarien liigaan, kaikki suunnilleen muuttuisi. Samanlaista puhetta kuului myös arvokisoihin pääsyn yhteydessä. Jos MM- tai EM-kisoihin päästäisiin kerrankin, silloin taivaanportit aukeaisivat koko suomalaiselle jalkapallolle – seuroille ja pelaajille.

Eivätkö taivaanportit sitten auenneet?

En väheksy HJK:n vuoden 1998 Mestarien liiga -paikan ja Huuhkajien edellisten kisojen EM-paikan arvoa, mutta ei tämä mylly näin toimi.

Suomalaisen jalkapallon aseman ja arvostuksen nostamisessa niin suomalaisessa yhteiskunnassa kuin jalkapallomaailmassa laajemminkin on kysymys prosessista ja sen takana olevan arjen jalkapallotoiminnan tasosta, ei yhdestä Mestarien liiga -paikasta tai yhdestä tai kahdesta arvokisapaikasta.

Mestarien liiga -paikka ja arvokisapaikka ovat erinomaisia buustereita, mutta eivät sen enempää.

Hyvä esimerkki on tapaus HJK. Klubi selviytyi syksyllä 1998 Mestarien liigan lohkopeleihin ja pelasi ikimuistoisen lohkopelivaiheen. Todellisuudessa tuosta historiallisesta saavutuksesta jäi käteen noin nelisen miljoonaa euroa rahaa, josta suurin osa meni lohkopeleissä pelaamisen kuluihin, pelaajille maksettaviin ylimääräisiin korvauksiin, joukkueen vahvistamiseen ja siihen, että Klubi pystyi lyhentämään velkojaan.

Monet kritisoivat siihen aikaan velkojen maksamista, mutta on muistettava, että Klubi joutui syksyllä karsimaan liigapaikastaan Ykkösen Hanko IK:n kanssa ja se olisi voinut synkimpien arvioiden mukaan ajautua jopa konkurssiin ilman Olli-Pekka Lyytikäisen ja A-lehtien rahoja.

Mestarien liiga -paikka ei kuitenkaan muuttanut HJK:n asemaa sen ihmeellisemmäksi. Tilanne muuttui oikeasti vasta 2010-luvulla, kun HJK laittoi kuntoon koko strategiansa ja liiketoimintamallinsa. Nyt Klubi pelaa säännöllisesti eurocupien lohkopeleissä – mitä toki helpottaa Konferenssiliigan perustaminen – ja takoo Suomen oloissa täysin omassa luokassaan olevaa taloudellista tulosta.

Sama pätee Huuhkajien arvokisapaikkojen merkitykseen. Kuten sanoin, kisapaikat tuovat valtavasti näkyvyyttä ja vievät suomalaista jalkapalloa totta kai omalta osaltaan eteenpäin, mutta tässäkin tapauksessa kysymys on laajemmasta prosessista ja laajemmista taustoista.

Suurin huolenaihe ovat edelleen seurat. Vaikka niissäkin on tehty paljon hyvää työtä, suomalaiset seurat ovat HJK:ta lukuun ottamatta vielä kokonaisuutena valovuosien päässä esimerkiksi ruotsalaisista ja tanskalasista seuroista ja jopa norjalaisistakin seuroista.

Kysymys ei ole pelkästään katsojamääristä, kuten usein puhutaan, vaan laajemmasta seuratoiminnasta. Miten terveellä pohjalla seurojen liiketoiminta ja ylipäätään koko toiminta on, millaista juniorituotanto on ja miten koko pyramidi on rakennettu.

Me voimme sanoa, että meillä on Lukas Hradecky tai meillä on Joel Pohjanpalo tai Glen Kamara, mutta miksi parhaimpien ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten pelaajien yhteydessä puhutaan mieluummin sadan miljoonan euron tai sitä suuremmista siirtosummista tai arvoista, kun yhdenkään suomalaispelaajan arvo mahdollisen siirron tapahtuessa ei todennäköisesti olisi tällä hetkellä edes kymmentä miljoonaa euroa.

Tämä ero siirtosummissa ja pelaajien arvioissa kertoo, ettei meidän myllymme tuota sellaisia pelaajia kuin esimerkiksi muiden pohjoismaiden myllyt. Toki myös kaikista parhaat tanskalaiset, norjalaiset ja ruotsalaiset pelaajat on jalostettu muiden maiden sarjoissa ja seuroissa, eivätkä nekään kuittaa heistä näitä hurjimpia siirtosummia.

Tammikuun siirtoikkunassa nähtiin kuitenkin näistä eroista hyvä esimerkki. Tottenham maksoi 18-vuotiaasta Lucas Bergvallista Djurgårdenille 10 miljoonaa euroa, kun samaan aikaan Veikkausliigan viime kauden maalitykki Bojan Radulovic siirtyi Huddersfieldiin 1,2 miljoonalla eurolla ja Veikkausliigan viime kauden parhaaksi pelaajaksi valittu Peter Michael CFR Cluj’hin 500 000 eurolla.

Suomalaisen jalkapallon ero konkretisoituu maajoukkuetasolla siten, että Tanska ja Ruotsi saattavat kyllä jäädä joku kerta kisoista rannalle – kuten Ruotsille kävi nyt –, mutta todellisuudessa ne kuuluvat arvokisojen vakiokalustoon.

Suomalainen jalkapallo ei voi juosta pakoon sitä tosiasiaa, että Suomi on pelannut arvokisojen lopputurnauksessa vain kerran ja siinäkin kisapaikassa yksi keskeinen tekijä oli se, että kisoihin pääsi toisen kerran historian aikana aiemmin 16 maan sijasta 24 maata.

Suomalaisessa jalkapallossa on tehty paljon oikeita asioita ja paljon hyvää työtä, joiltakin osin jopa erinomaista työtä. On menty koko ajan eteenpäin, mutta tämä ei vielä riitä, jos suomalainen jalkapallo haluaa laajemmassa mielessä saavuttaa pohjoismaalaisen tason tai jos se haluaisi lähteä haastamaan jääkiekon aseman Suomen valtalajina.

Monet kavahtavat Suomessa jääkiekon ja jalkapallon asettamista vastakkain, mutta todellisuudessa kaikki lajit – myös jalkapallo ja jääkiekko – taistelevat samasta elintilasta ja samasta vihreästä nurmikosta. Taistellaan samoista rajallisesta määrästä huippulahjakkaita junioreista, taistellaan samoista katsojista, samoista yhteiseuroista ja samoista tv-rahoista.

On hyvä muistaa, että Euroopassa ei ole montaa maata, jossa jalkapallo ei ole suurin ja kaunein urheilulaji. Suomi on yksi niistä maista – eikä tätä asetelmaan muuta se, pääseekö Huuhkajat kerran kerran tai kahdesti EM-kisojen lopputurnaukseen.

Näetkö, että tilanne esimerkiksi jääkiekon ja jalkapallon välillä voisia muuttua?

Miksi ei voisi? Helppoa se ei ole ja prosessi on äärimmäisen hidas, mutta entisenä varkautelaisena en malta olla kysymättä, mikä oli Suomen suosituin talvipalloilusarja 1960-luvun alkuun saakka?

Viiden pisteen vihje: Myös siinä lajissa mailan lapa oli käyrä, mutta ei sivulle!