Kouvola antoi Vimpelille todellista shokkihoitoa murskaamalla sen kolmannessa välieräottelussa vieraskentällä 2-0 (4-2, 9-3). Hurja esitys Kouvolalta ja ennen kaikkea lyöjäjokeri Ossi Meriläiseltä?

Kyllä, se pitää sanoa, että niin Ossi Meriläinen kuin Kouvolakin pelasivat erinomaisen ottelun. Pelattiin rohkeasti, pelattiin koko joukkueelle, tehtiin kolmostilanteita molemmilla kärjillä ja Meriläisen kumura on tällä hetkellä kuuma.

Mutta kyllä tämän ottelun taktisesti merkittävin kysymys oli kuitenkin Perttu Ruuskan lukkaripeli. Ruuskalla on edelleen omat vahvuutensa lukkarina ja se, että hän vuosi sitten siirtyi lyöjäjokerista lukkariksi, oli kova ratkaisu, mutta Ruuska on rehellisesti sanottuna taantunut viime kaudesta ja tässä ottelussa hänen pelaamisensa oli Vimpelin suurin ongelma.

Kouvola pystyi vaihtotilanteissa etenemään käytännössä lähes koko ajan lentomerkillä, koska Ruuskalta ei tule taktista väärää. Tämä antaa ison edun vastustajan etenijöille. Sitä, miksi Ruuska ei vaihtotilanteissa anna vääriä, on ulkopuolisen vaikea tietää, mutta kyllähän Kouvola käytti sitä raa’asti hyväkseen – kuten myös sitä, että Ruuskan näppien haku on viime kaudesta heikentynyt.

Ruuska heittelee paljon ja oikeastaan hänen ainoa aseensa vaihtotilanteissa on matalanläntä syöttö, mutta kuten torstaina nähtiin, siitäkin pystytään lyömään.

Kouvola on Ruuskan suhteen selkeästi tehnyt kotiläksynsä, ja käytti torstaina Ruuskan heikkouksia enemmän hyödyksi kuin aiemmissa otteluissa.

No mitä tämä tarkoittaa sitten jatkoa ajatellen – kuinka syvällä syvän joen miesten traktori on?

Onhan se syvällä, mutta ei tämä ottelusarja ole vielä ohitse. Vimpeli voitti kuitenkin toisen ottelun Kouvolassa ja kyllä he pystyvät tekemään edelleen samoin. Ruuskan syöttämistä ei kahdessa päivässä voi muuttaa, mutta kuten torstaina ja tiistaina nähtiin, jos Vimpeli saa pelin hallinnan, ei Kouvolankaan sisäpeli ole silloin mitään rallattelua. Tiistaina Vimpelin pelin hallinta kesti koko ottelun, mutta torstaina vain kaksi ensimmäistä vuoroa.

Vimpelissä on edelleen paljon käyttämätöntä potentiaalia varsinkin sisäpelissä. Se potentiaali sen on nyt kaivettava esille. Jos torstaina Vimpeli olisi saanut kaikki sylinterit toimimaan, se olisi voinut karata ensimmäisen jakson kahdessa ensimmäisessä vuoroparissa 4-5 juoksun johtoon ja vaikka Kouvola on sitkeää tekoa, se jakso olisi ollut todennäköisesti siinä – ja siinä olisi voinut olla koko ottelu.

Tomi Niskasen on uskallettava hyökätä ajolähdöissä ja pelata jatkossa muutenkin rohkeammin. Nyt Vimpeli luotti johtoasemassa vapaiden kumuroiden tippumiseen ja elintärkeät juoksut jäivät ottamatta.

Ulkopelissä on tietenkin omat haasteensa lukkaripelin osalta, mutta on siellä muillakin parannettavaa. Ossi Meriläisen toisen jakson läpilyönti olisi ollut yhden juoksu lyönti, mutta Elmeri Anttila yritti ottaa turhaan syöksykoppia, ja pallo meni hänen altaan ja tuloksena oli neljä juoksua.

Ei missään tapauksessa vakuuttava ottelu Vimpeliltä, mutta kuten sanoin, ei tämä ottelusarja vielä ohi ole.

Entä sitten Kouvola. Se kuitenkin lähti tähän sarjaan altavastaajana. Mikä sen on saanut ottamaan kaksi vierasvoittoa Vimpelistä?

Jos nämä Vimpelin haasteet pannaan sivuun, niin Iiro Haimille on annettava iso tunnustus siitä, millaisen joukkueen hän on Kouvolasta muokannut. Joukkue pelaa rohkeaa pesäpalloa koko miehistöllään ja Haimi on saanut iskostettua nippuunsa sellaisen hengen, ettei Kouvola tunnu taipuvan millään.

Onnistujia on ollut leveällä rintamalla, mutta nostan jälleen tikun nokkaan lukkari Janne Kivipellon. Hänen syöttötyöskentelynsä on upeaa katsottavaa niin teknisessä kuin taktisessa mielessä. Kouvola on myös loistava esimerkki siitä, miten valtavan suuri etu joukkueelle on se, jos lukkari on loistava hakemaan näppejä.  Siitä on iso etu varsinkin etukentälle mutta koko ulkokentän ryhmitykselle, kun ulkokenttä tietää, että Kivipelto hakee lyhyet.

Ja kuten sanoin, niin kyllähän kahdeksan juoksun lyöminen välierissä on aina kova saavutus. Meriläisen kotiutuslyönnit  olivat torstaina todella hyviä lyöntejä ja vaikka niistä tulikin muutama ylimääräinen juoksu Vimpelin ulkokentän avustuksella, se oli vain pesäpalloon kuuluvaa bonusta. Hieno nousu Meriläiseltä varsinkin, kun ottaa huomioon, ettei hän mahtunut runkosarjan lopussa edes pelaavaan kokoonpanoon. Olisi myös mielenkiintoista tietää, mikä olisi ollut Meriläisen rooli pudotuspeleissä, jos Toni Kohosen käsivamma ei olisi estänyt hänen pelaamistaan.