Miesten Superpesiksessä on yksi puolivälieräpari jo selvillä, kun runkosarjan voittonsa varmistanut Kouvola kohtaa kahdeksanneksi runkosarjassa sijoittuvan Hyvinkään.

Asetelma näyttää ennakolta selvältä, mutta asia ei ole mustavalkoinen.

Hyvinkää on ollut tämän kauden suurin pettymys miesten Superpesiksessä. Sen tilannetta voisi kuvata valmentajalegenda Juhani Tammisen keittiövertauksesta johdetulla kuvaelmalla.

Tammisen yksi lempiopeista oli, että jos et kestä keittiön kuumuutta, parempi lähteä keittiöstä.

Hyvinkäällä tilanne oli se, että keittiö oli erinomaisesti varusteltu ja niillä välineillä olisi voinut valmistaa minkälaisia ruokia tahansa. Nyt jo erotettu Hyvinkään pelinjohtajakaksikko Jarkko Pokela ja Sami Österlund päättivät valmistaa kuitenkin ruokansa mikrolla.

Tahkon seurajohto halusi uskoa Pokelaan ja Österlundiin, mutta lopulta sen oli pakko myöntää, etteivät Pokela ja Österlund saaneet joukkueesta lähellekään sen taitojen edellyttämää potentiaalia irti.

Pokelan kunniaksi on sanottava se, että hän ymmärsi itsekin olevana väärässä paikassa ja ilmoitti jo toukokuun alussa jättävänsä Tahkon kauden jälkeen.

***

Toinen asia, mistä Pokela ja Österlund ansaitsevat tunnustuksen, on ulkopeli. Se toimi ja olisi antanut hyvän pohjan ponnistaa runkosarjassa paljon korkeammallakin, jopa sijoille 3–4.

Tahkon ulkokentästä on lyöty tähän mennessä 148 juoksua, mikä on Kouvolan, Sotkamon ja Kiteen jälkeen neljänneksi vähiten koko sarjassa.

Lukkari Petteri Alanen oli viime kaudella muun joukkueen mukana horroksessa, mutta tällä kaudella Alanen on palannut paraatiovista takaisin lukkarieliittiin. Miitri Pesonen on ollut erinomainen hankinta etukentälle ja toinen uusi hankinta, Veeti Kettunen, on tuonut ison parannuksen Hyvinkään linjaan. Myös Luka Raesmaa on väläyttellyt takakentällään potentiaaliin, vaikka otteita leimaa edelleen epätasaisuus.

Hyvinkään ongelmana tällä kaudella on ollut sisäpeli.

Pokela ja Österlund tekivät jo ennen kautta kyseenalaisen ratkaisun junttaamalla Timo Torpan kakkoseksi. Siitä, oliko päätös rohkea vai tyhmä, on turha kinastella. Ratkaisu ei yksinkertaisesti toiminut.

Ongelmat olivat kuitenkin syvemmällä kuin yhdessä pelaajassa. Hyvinkää ei löytänyt Pokelan aikana toimivaa ratkaisua ykköskärjen pelintekemisen avainpaikoille, kakkoseksi ja kolmoseksi.

Ongelmat näkyvät myös tilastoissa. Kärkenä pelaava Teemu Nurmio on mennyt kentälle 68,5 prosentin tehoilla 148 kertaa, mikä on kovin lukema Superissa.

Sitten alkavat kuitenkin ongelmat, jotka näkyvät myös tilastoissa. Hyvinkää on saanut tällä kaudella vain keskimäärin 10,3 kolmostilannetta ottelussa. Sitä vähemmän kolmostilanteita on tehtaillut vain Haminalla.

Hyvinkään kuuluisat ja pelätyt kotiuttajat ovat päässeet yrittämään tähän mennessä kotiutusta vain 320 kertaa, kun muilla kahdeksalla kärkiseuralla Kiteetä lukuun ottamatta on yli 400 kotiutusyritystä ja Kiteelläkin niitä on 387.

***

Tilastot kertovat myös toisesta Tahkon ongelmasta sisäpelissä.

Hyvinkäällä on riveissään neljä vahvaa kotiuttajaa – jokerit Juha Niemi ja Aapo Hiltunen sekä numerolla lyövät Valentin Ikonen ja Santtu Patova. Nelikon vaarallisuutta lisää se, että he kaikki lyövät Hiltusta lukuun ottamatta vasemmalta.

Niemen ja Hiltusen kausi on ollut pettymys, sillä Niemi on kotiuttanut 40 prosentin ja Hiltunen 38 prosentin tehoilla.

Samaan aikaan kun Niemi ja Hiltunen ovat tuskailleet kotiutusten kanssa, Ikonen ja Patova on sivuutettu kotiuttajina.

Ikonen on päässyt yrittämään koko kauden aikana vain 38 kertaa kotiuttamista ja Patova 36 kertaa, kun esimerkiksi Kempeleessä numero hihassaan pelaava Tuukka Sarkkinen on päässyt yrittämään kotiutusta lähes tuplasti enemmän kuin Ikonen ja Patova yhteensä, vaikka Patova on kotiuttanut yli 66 prosentin ja Ikonen yli 55 prosentin tehoilla?

Myös toisessa vertailuseurassa, Kiteellä, Samu-Kalle Varonen on tullut purkamaan palotonta ajoa käytännössä aina ennen Jiri Pippolaa, vaikka Pippola on Superin lyöjätilastossa neljäntenä.

***

Pokela ei pääse pakoon myöskään sitä, millaisen ilmapiirin hän löi Hyvinkään pelaamiseen.

Hyvinkääläisen pesäpallon dna on tehty rohkeudesta – siitä, että lyödään rohkeasti epäonnistumisia pelkäämättä. Hyvinkäällä onnistumisten sijasta surtiin pikemminkin epäonnistumisia. Sisäpeli oli yllätyksetöntä ja sitä leimasi hallitsevana piirteenä Pokelan halu pelata sisävuorot nykyoppien mukaisesti aina kasiin tai ysiin asti.

Ongelmana on kuitenkin se, että tällaisessa peluuttamisessa aletaan herkästi välttää virheitä ja rohkeiden ja yllättävien lyöntien sijasta lyödä varman päälle -lyöntejä tai nostaa palloa taivaalle.

Juuri tältä Hyvinkään pelaaminen näytti pelinjohtajan vaihtamiseen saakka – varovaiselta, kyyristelevältä ja virheitä välttävältä.

***

Pokela ja Österlund ovat Hyvinkään onneksi nyt historiaa. Ensi kaudella pelinjohtajaksi tulee Eero Pitkänen, mutta sitä ennen Pihkalassa on purettava se yhtälö, voidaanko Kouvolaa horjuttaa millään ilveellä tai opeilla puolivälierissä?

Tässä kohtaa mieleen nousee väkisin Kouvolassa pelattu vuoden 1979 historiallinen uusintaottelu Tahkon ja Jyväskylän Kirin välillä. Pesäpallohistoria muistaa ottelusta ennätyksellisen yleisömäärän. Pääsylippuja oli painettu 9000, mutta ne loppuivat kesken ja lopulliseksi yleisömääräksi arvioitiin 11 000 katsojaa.

Pelillisesti tärkein asia ottelussa oli kuitenkin se, miten Tahko lähestyi historiallista uusintaottelua. Se päätti horjuttaa Kirin kuuluisten mailavirtuoosien mielenrauhaa käyttämällä tiettyjä lyöjiä vastaan shokeeraaviksi luonnehdittuja ulkopelikuvioita.

Ratkaisivatpa ne ottelun tai eivät, Hyvinkää murskasi Kirin 9-1 ja juhli seurahistoriansa ensimmäistä Suomen mestaruutta.

***

Pokelan paikalle palkattu Antti Yli-Saunamäki on tuttu mies paitsi omilleen myös kouvolalaisille, sillä Yli-Saunamäki oli Tahkon pelinjohtajana juonimassa kesän 2022 pudotuspelien suurinta yllätystä – Kouvolan kaatamista puolivälierissä 3-1.

On mielenkiintoista nähdä, miten Yli-Saunamäki lähestyy Kouvola-sarjaa ja miten hän mahdollisesti aikoo muuttaa punnusten asentoa toiseen suuntaan.

Yli-Saunamäki tietää, että Hyvinkään ulkopeli riittää haastamaan Kouvolan. Siksi todennäköisin ratkaisutaistelu käydään sillä askelilla, miten Hyvinkää pelaa omaa sisäpeliään ja ennen kaikkea omaa lyöntipeliään – ja pystyykö Tahko sitä kautta horjuttamaan Kouvolan betonista ulkokenttää?

Yli-Saunamäki on jo siirtänyt Torpan etenijäjokeriksi ja nyt hän yrittää ratkaista pelintekoon liittyvät ongelmat.

Hyvinkään vaarallisin ja potentiaalisin ase on kuitenkin edelleen Niemen, Hiltusen, Ikosen ja Patovan muodostama kotiuttajanelikko.

Kun Yli-Saunamäki johti kesällä 2022 Hyvinkään peli, Niemi nautti pelaamisesta ja löi runkosarjassa 100 juoksua, kun tällä kaudella hänellä on vasta 30 lyötyä. Jos Yli-Saunamäki saa puhallettua Niemeen ja hyvin tuntemiinsa Ikoseen ja Patovaan samanlaiset virrat ja itseluottamuksen myös nyt, Kouvola voi oikeasti ahorjua Hyvinkään lyöntimyllyssä  olettaen, että lukkari Petteri Alanen toipuu pelikuntoon puolivälieriin mennessä.

Tahkon pelissä on Yli-Saunamäen tultua puikkoihin positiivisia signaaleita. Perjantainakin se kaatoi Joensuun avausjaksolla eikä voitto jäänyt ottelussa lopulta kovinkaan kauaksi.

Kolmeen voittoon asti Hyvinkään nousukiito ei välttämättä riitä, mutta Kouvolan kannattaa varautua siihen, että helpon puolivälieränakin sisällä voi olla sellaista syötävää, ettei sitä noin vain niellä.