Pekka, ennakoit ennen kautta, että viiden suuren takana on viiden haastajajoukkueen ryhmä, johon kuuluvat Kitee, Hyvinkää, Kempele, Pattijoki ja Seinäjoki. Näyttäisi siltä, että viisi suurta alkavat karata haastajilta, mikä tarkoittaisi, että haastajat saisivat puolivälierissä vastaansa kolme kärkiseuraa. Ei siis mitenkään ruusuinen näkymä?

Ei, mutta keskikastin joukkueet ovat pelanneet vasta 6–7 ottelua, joten paljon ehtii vielä tapahtua. Sen verran suuri tuo piste-ero kuitenkin on, että kohta pitää oikeasti alkaa tulla tuloksia ja pisteitä tai sitten haaveet viidennestä tai jopa neljännestä sijasta voidaan unohtaa, elleivät Kouvola ja Joensuu ala sitten kompuroida yllättävällä tavalla.

Onko kauden alku muuttanut keskikastin voimasuhteita?

Kiteellä ja Hyvinkäällä on varmasti vähemmän pisteitä kuin ennen kautta ajateltiin, mutta eihän niiden potentiaali ole minnekään kadonnut.

Varsinkin Hyvinkää on pelannut paremmin kuin sarjataulukko väittää. Joukkueelle on erinomainen kärki, jonka muodostavat Teemu Nurmio, Jere Vikström ja Kalle-Tapio Huusko, joka on ollut Tahkon paras sisäpelaaja ensimmäisen kuukauden aikana. Tahkolla on myös huippukovat kotiuttajat, Juha Korhonen ja Teemu Nikkanen, joka on pelannut Korhosen rinnalla toisena lyöjäjokerina. Jos Nikkasen peluuttaminen jokerina on taktinen ratkaisu, pidän ratkaisua edelleen hieman erikoisena, koska Nikkanen on kuitenkin Superin parhaita koppareita – ja varsinkin Pihkalassa kopparipelin onnistuminen on elintärkeää. Joka tapauksessa Tahko on tulossa.

Kiteen tilanne on monimutkaisempi. Jokaiselle on selvää, että Kiteen on pakko saada Elmeri Purmonen kärkeen ja Sami Partanen täyteen pelikuntoon ja ulkokentälle, jolloin Samu-Kalle Varonen voidaan siirtää takakentälle. Kiteen ongelmat ovat kuitenkin paljon syvemmällä kuin Purmosen ja Partasen vammoissa. Joukkueen pääkotiuttajat Hannes Pekkinen, Valentin Ikonen ja Sami Mikkolanho eivät ole onnistuneet kotiutuksissa, kuten onnistumisprosentitkin kertovat.

Myös Kiteen ulkopeli on ollut yllättävän heikkoa, sillä se on antanut seitsemässä ottelussa jo 66 juoksua. Tuollaisilla lukemilla on turha puhua mistään menestyksestä.

Kiteen onneksi sen ulkopeli on parantunut. Lisäksi sille on tulossa kuuden ottelun putki, jonka aikana kaikki muut joukkueet Mansea lukuun ottamatta ovat täysin voitettavasti. Kiteellä on mahdollisuus korjata kurssinsa, mutta sen on tapahduttava nyt tai muuten tunnelma joukkueen sisällä alkaa muuttua entistä kireämmäksi. Kakkospelinjohtaja Ville Liukku lopetti jo ja raaka totuus on, että myös pelinjohtaja Petri Tuuvasta otetaan nyt mittaa, miten kovaa tekoa hän on vaikeuksien hetkellä.

Kuten sanoin, Kitee ja Hyvinkää eivät ole kadottaneet potentiaaliaan, mutta kyllähän alkukauden paras keskikastin joukkue on ollut Kempele. Sillä on ollut keskikastin joukkueista ylivoimaisesti vaikein ohjelma, mutta se on silti saalistanut 9 pistettä. Sitä voi pitää todella kovana saavutuksena.

Mikä Kempeleen vahvuuden selittää?

Kempeleestä tiedettiin jo ennen kautta, että se vahva sisällä. Joukkueelta puuttuu huippukärki, mutta sen pelintekijät. Onni Määttä, Markus Keski-Petäjä ja saranapelaajana pelaava Antti Korhonen ovat kovan luokan tekijöitä. Samoin sillä on raskaansarjan kotiuttajat, Antti Korhonen, Marko Peltonen ja Matti Korhonen. Kempeleen vaarallisuutta lisää se, että sen pääkotiuttajilla on vahva läpilyöntiuhka, mikä on vaarallinen tekijä myös syksyn pudotuspeleissä.

Se, mikä Kempeleen pelissä on yllättänyt, on ollut joukkueen ulkopeli. Oli selvää, että Antti Korhosen tulo vahvistaa Kempeleen etukenttä, mutta tässä kohtaa on annettava tunnustusta myös pelinjohtaja Teemu Körkölle. Hän on organisoinut ja roolittanut ulkokentän pelaamisen todella hyvin ja Kempele on antanut seitsemässä ottelussa vain 39 juoksua. Kun ottaa huomioon, miten kovia vastustajia vastaan se on joutunut pelaamaan, saavutusta on pidettävä todella kunnioitettavana.

Toki voimasuhteet ehtivät vielä muuttua, mutta juuri tällä hetkellä pidän Kempelettä keskikastin vahvimpana joukkueena.

Entä sitten Pattijoki ja Seinäjoki?

Niillä on juuri ne ongelmat, jotka olivat näkyvissä ennen kautta.

Pattijoen ulkopeli on ollut erinomaista ja kärkikin on kulkenut tyydyttävästi, mutta ongelmana on ollut kotiutus. Juuso Keski-Koukkari ja Jari Törmänen ovat olleet todella vaisuja ja mikä yllättävää, myös Topi Kosonen on ollut kotiuttajana yllättävän heikko. Vaihtotilanteet hän toki edelleen hoitanut hyvin. Sami Haapakoskelta ei ehkä ole voitu odottaakaan mitään ihmeitä kotiuttajana, mutta ei hänkään ole kotiutuksissa loistanut.

JymyJussit on ollut täysin riippuvain Jukka-Pekka Vainionpäästä, joka on lyönyt Seinäjoen 36 juoksusta 27 eli 75 prosenttia kaikista juoksuista. Mikäs siinä, jos joukkueella on tuollainen hirmu kotiuttajana, mutta olisin minä hieman huolestunut siitä, mitä tapahtuu, jos ja kun Vainionpää siirtyy ensi kaudella muualle ja jos vielä joukkueen toiseksi tärkein pelaaja, Elmeri Lietokin, vaihtaa seuraa.

Mutta ei surra nyt ensi kautta. Pattijoki ja Seinäjoki ovat viidestä haastajasta kaksi heikointa seuraa, mutta kyllähän Kiteen ja Hyvinään on parannettava peliään, jos ne meinaavat mennä oikeasti kahdeksan joukkoon. Jos eivät mene, silloin JymyJusseilla ja Pattijoella on täydet mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin.