Hyvinkään Tahko on ensi kaudella yksi mielenkiintoisimmista joukkueista miesten Superpesiksessä.

Se on jäänyt kolmen viimeisen vuoden aikana kahdesti pudotuspelien ulkopuolelle, kesällä 2023 ja 2024. Tällä kaudella Tahko eteni puolivälieriin asti, mutta kausi ei ollut helppo, mitä kuvaa se, että Hyvinkää joutui vaihtamaan pelinjohtajaa heinäkuun lopussa.

Ensi kesän kannalta avainkysymys on, onko Tahko oikeasti ollut näin huono vai ajettiinko Pihkalassa vain vajaakierroksilla Jarkko Pokelan ja Sami Österlundin aikana?

Siinä on Hyvinkään uuden pelinjohtajan Eero Pitkäsen ja hänen adjutanttinsa, kakkospelinjohtaja Juha Korhosen tärkein ja keskeisin haaste ensi kaudella.

50-vuotias Pitkänen on itsekin mielenkiintoinen tapaus. Hän on tehnyt pitkän uran valmentajana ja pelinjohtajana ja ollut keskeisin voima viimeiset vuodet tähtiä toisensa perään jauhaneen Kouvolan Pallonlyöjien juniorimyllyn takana.

Pitkänen on kasvattanut kotipesässään myös kaksi lahjakasta pesäpalloilijaa. Pitkäsen pojista Elias on jo tehnyt läpimurtonsa pesäpallotaivaalle ja myös Akselia pidetään suurlupauksena.

***

Hyvinkää kaatui Pokelan ja Österlundin aikana ennen muuta kahteen asiaan:

Niistä ensimmäinen oli se, mitä tehtiin talvella, jolloin luodaan pohja kesää varten ja jolloin voidaan kehittää pelaajien henkilökohtaista osaamista.

Asiaa on turha kaunistella: Tahkon talviharjoittelun laatu ja vaatimustaso olivat kahtena edellisenä vuotena vaatimattomalla tasolla, mikä heijastui etenkin sisäpeliin.

Teemu Nurmio oli edelleen sisäpelin käynnistävä dynamo, mutta muista pelaajista vain Santtu Patova kehittyi kokonaisvaltaisesti sisäpelaajana. Luka Raesmaa oppi kahden viime vuoden aikana kentällemenopompun ja Petteri Alasen potentiaali pilkahteli ajoittain, mutta loukkaantumisherkkyys sotki hänen pelaamistaan. Mutta siinäpä ne kehitystarinat sisäpelissä sitten olivatkin.

Toinen ongelma oli pelifilosofinen. Pokelalla ja Österlundilla on vahva näkemys siitä, miten sisäpeliä kannattaa pelata. Ongelmana oli vain se, ettei heidän peluuttamisensa ja Tahkon pelaajien vahvuudet kohdanneet toisiaan. Oltiin klassisessa tilanteessa, jossa kuutiota yritettiin työntää läpi ympyrän muotoisesta reiästä. Yhtälönä sitä oli mahdoton saada toimimaan.

***

Ongelma näkyi tilastoissa. Hyvinkää sai tällä kaudella runkosarjassa 33 ottelussa 152 lyötyä juoksua. Se oli koko sarjan kolmanneksi surkein lukema, mutta vielä raaempi vertailukohta löytyy aiemmilta vuosilta.

Kaudella 2022 runkosarjassa pelattiin kolme ottelua vähemmän, mutta Hyvinkää löi silti 109 juoksua enemmän kuin tällä kaudella.

Kun tämän vuoden juoksumääristä vähennetään vapaat ja harhaheitot, Tahko teki tällä kaudella lyömällä lyötyjä juoksuja 149. Se on tarkalleen sama juoksumäärä, jonka silloiset lyöjäjokerit Juha Niemi ja Juha Korhonen löivät kahdestaan runkosarjassa kesällä 2022.

Juoksumäärien romahtamiseen löytyy tilastoista kaksi selvää syytä:

Hyvinkäällä sakkasi Pokelan ja Österlundin aikana vaihtotilannepelaaminen, minkä seurauksena kolmostilanteiden määrä putosi kesän 2022 lukemista yli 130 kolmostilanteella – 466:sta 331:een. Tahko teki tällä kaudella otteluissa vain keskimäärin 10,4 kolmostilannetta, jota vähemmän kolmostilanteita teki vain Imatra.

***

Toinen syy tilastojen romahtamiseen löytyy onnistumisprosenteista. Esimerkiksi 55 prosentin rajan onnistumisprosenteissa ylitti tällä kaudella Tahkossa vain kolme pelaajaa – Nurmio, Patova sekä Alanen, jolla tosin yrityksiäkin oli vain 79.

Erityisen vaikea Hyvinkäälle oli ykkösvaihdon purkaminen, mikä söi ison osan Nurmion hyvistä kentällemenoprosenteista.

Pelaajakohtaisissa tilastoissa kaikista synkin käyrä on Niemellä. Hän löi kesällä 2022 runkosarjassa hurjat 100 juoksua 54,6 prosentin tehoilla. Sen jälkeen Niemen juoksumäärät ja onnistumisprosentit ovat laskeneet joka vuosi.

Tällä kaudella Niemi löi 32 runkosarjan ottelussa enää 30 juoksua ja hänen onnistumisprosenttinsa oli vain 40,0.

Pelaajat vastaavat toki omasta tekemisestään, mutta oliko syy Niemen ja Tahkon tämän kauden surkeissa sisäpelilukemissa pelaajissa vai – talviharjoittelun löysyyden lisäksi – sisäpelin arassa ja pelaajien vahvuuksien kannalta vääränlaisessa peluuttamisessa?

Kun olisi voitu ja pitänyt hyökätä, pelattiin mieluummin varman päälle ja lyötiin kotiutustilanteissa pussinpohjia ja muita tilannetta varmasti jatkaneita lyöntejä Tahkolle tyypillisten railakkaiden lyöntien sijaan.

***

Sisäpelin romahdusta voidaan selittää palloilla, mutta se on vain tekosyy muiden tekosyiden joukossa.

Se sen sijaan on todellinen selitys, että esimerkiksi kesällä 2022 Hyvinkäällä oli neljä erinomaista vaihtajaa, Jere Vikström, Kalle-Tapio Huusko, Miikka Matikka ja Valentin Ikonen, joista Vikström, Huusko ja Matikka ovat siirtyneet muualle ja Ikosen onnistumisprosentti on pudonnut kesän 2022 61,9 prosentista tämän kauden 51,1:een prosenttiin.

Vikströmin lähtöä Hyvinkää ei ole pystynyt korvaamaan, mutta Tahkon sisäpelin suurin ongelma ei ollut Vikströmin tasoisen vaihtopelaajan puuttuminen vaan se, ettei vaihtolyöjistä saatu heidän kaikkea osaamistaan irti.

Ulkopelinsä puolesta Hyvinkää olisi voinut olla selvästi korkeammalla. Sen ulkokentästä lyötiin runkosarjassa vain 164 juoksua, mikä oli Kouvolan, Sotkamon ja Kiteen jälkeen pienin lukema koko sarjassa.

***

Ensi kauden suurin haaste Pitkäsellä ja Korhosella on, saavatko he kaivettua Tahkon pelaajista esille heidän potentiaalinsa mukaisen osaamisen.

Onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät, sillä Pitkäsen vahvinta osaamista on valmentaminen. On varmaa, että Hyvinkään harjoituksissa tehdään töitä tänä talvena sellaisilla kierroksilla ja vaatimustasolla, että se hirvittää osaa pelaajista. Palkinto on kuitenkin ilmeinen: ne, jotka kestävät Pitkäsen rääkin ja vaatimustason, näkevät kesällä talvella tehdyn työn tulokset – niin joukkueena kuin jokainen pelaaja yksilötasolla.

Tahko saa Pitkäsestä määrätietoisen ja vahvan pelinjohtajan, joka tuntee pelin läpikotaisin ja hallitsee taktisessa mielessä peluuttamisen. Pitkänen on pysynyt hyvin myös nykypesäpallon pulssilla toimiessaan Ykköspesiksessä pelaavan Kouvolan kakkosjoukkueen pelinjohtajana ja johtaessaan vuosikausia myös Kouvolan juniorijoukkueiden pelaamista.

Pitkäsen haaste pelinjohtajana on siinä, miten tiukalla otteella hän johtaa joukkuetta pelitilanteissa. Tahko on kokenut joukkue ja Pitkäsen pitää löytää toimiva tasapaino hyvää tarkoittavien tiukkojen ohjeidensa ja hieman vapaamman johtamisotteen välillä.

***

Pitkäsen haasteita lisää se, että Hyvinkää ei varsinaisesti vahvistunut syksyn siirtomarkkinoilla, pikemminkin se heikkeni.

Tämän kauden joukkueesta ovat poissa Aapo Hiltunen, Atte Kontio ja Timo Torppa. Heistä tosin vain Hiltusen siirtyminen Sotkamoon on aidosti menetys, sillä nyt Tahkolla on vain yksi lyöjäjokeri.

Uusia kasvoja joukkueessa ovat Pitkäsen Kouvolasta mukanaan tuomat Aapo Kinnunen ja Aaron Honkanen sekä Pihkalaan palaava Teemu Rouhiainen. Kinnunen menee suoraan pelaavaan kokoonpanoon vaihtajaksi ja linjan pelaajaksi ja Rouhiainen ottaa paikan etenijäjokerina. Honkanen pelaa kesällä farmissa Ulvilassa, mutta on varavaihtoehto lukkariksi.

Hyvinkään ensi kauden miehitys näyttää selkeältä. Ulkokentän kapellimestarina jatkaa lukkari Petteri Alanen. Etukentän tutkapariksi tulevat Miitri Pesonen ja Samu Kyhyräinen. Linjan muodostavat Ikonen, Veeti Kettunen, Santtu Patova ja Kinnunen. Takana jatkavat Raesmaa ja Nurmio.

Vaihtoehtoina ulos ovat myös Eero Kuitunen ja Oula Tanttu.

Ulkopeli oli jo tällä kaudella erinomaista ja on vaikea nähdä, miksi se ensi kaudella juurikaan heikkenisi.

***

Sisäpeli on sen sijaan suurempi kysymysmerkki.

Nurmio vihjasi jatkosopimuksen tehdessään, että hän haluaisi lisää vastuuta sisällä. Se tarkoittaisi käytännössä sitä, että hän siirtyisi kärkimiehen roolistaan ”kakkosen” rooliin, olipa hänen hihassa oleva numeronsa ykkönen tai kakkonen.

Muutos ei ole mahdoton, sillä Nurmio, joka myös on Pitkäselle tuttu pelaaja Kouvolan vuosiltaan, on pelannut aiemmin urallaan myös kakkosena.

Hyvinkää saa kaksi kärkeä, mutta se, miten Pitkänen rakentaa ykkös- ja kakkosjärjen, voi elää talven ja kesän aikana.

Kentällemeno on tuskin ensi kaudellakaan ongelma, sillä Nurmio on edelleen valtakunnan varmimpia kentälle menijöitä. Rouhiainen on parhaimmillaan myös erinomainen kentälle menijä ja myös Raesmaassa ja Alasessa on kärkimiespotentiaalia.

Suurin haaste sisäpelissä on ratkaista vaihtopelaamiseen liittyvät haasteet. Tässä mielessä katseet kohdistuvat erityisesti Kinnuseen, Pesoseen, Kettuseen, Kyhyräiseen ja saranapelaajana pelaavaan Ikoseen sekä Nurmioon, mikäli hänet siirretään ykkösvaihdon purkajaksi. Heidän onnistumisensa on ensi kaudella Hyvinkään sisäpelin kriittisin asia.

Hiltusen lähtö vähentää kotiuttajien määrää, mutta Hyvinkäälle jää joka tapauksessa kolme hyvää vasemmalta lyövää kotiuttajaa – Niemi, Ikonen ja Patova. Kysymys on ensi kesänä vain siitä, miten paljon kotiuttajat saavat tilanteita ja millaisilla prosenteilla he lyövät ukkoja kotiin.

Patovan onnistumisprosentti kotiutustilanteissa oli tälläkin kaudella erinomainen, 64,9, ja Ikosen 55,3, mutta Niemen kotiutusprosentti oli vain tuo aiemmin mainittu 40,0. Varsinkin Niemen on löydettävä kadonnut itseluottamuksensa Pitkäsen ja entisen lyöjälegendan Kore Korhosen ohjissa.

***

Hyvinkään olisi pelaajistonsa puolesta pitänyt olla jo tällä kaudella runkosarjassa mukana Kouvolan ja Sotkamon jälkeisessä viiden joukkueen ryhmässä Mansen, Vimpelin, Joensuun, Kempeleen ja Kiteen kanssa. Nyt se jäi 10 pisteen päähän Kiteestä ja 22 pisteen päähän kolmanneksi sijoittuneesta Vimpelistä.

Tahkolla riittää ensi kaudella kurottavaa, mutta kärkiryhmän haastajien kiinni ottaminen ei ole mahdotonta. Pikemminkin päinvastoin. On turha puhua vielä mitaleista. Tärkeintä on, että Tahko palaa sille tasolle, jolle se materiaalinsa ja asemansa puolesta kuuluu.

Se olisi myös kumarrus hyvinkääläistä pesäpalloyleisöä kohtaan. Tahkon kotiotteluiden keskiarvo oli tällä kaudella odotettua heikommasta menestyksestä huolimatta 1608 katsojaa, joka oli samaa suuruusluokkaa kuin Joensuun ja Mansen yleisömäärät.

Hyvinkäällä kytee pinnan alla selvä pesisbuumin hehku ja jos menestys palaisi Pihkalaan, silloin Tahko voisi nousta yhdeksi Superin katsojamagneeteista ja ylittää jopa 2000 katsojan keskiarvon.