Yksi alkukauden suurista kysymyksistä miesten Superpesiksessä on ollut se, kuinka vahva Hyvinkää on tällä kaudella. Pekka, joko vastaus tiedetään?

Vaikka Hyvinkää on pelannut vasta kolme ottelua, ilmassa on lupaavia signaaleita. Joukkueen pelillinen ilme on raikas ja sen lyöntipelissä on tahkolaiseen pesäpalloon kuuluvia tuttuja railakkaita elementtejä.

Tahko on selvästi yhden välivuoden jälkeen löytämässä jälleen samanlaista meininkiä tekemiseensä kuin kaksi vuotta sitten, jolloin se eteni Antti Yli-Saunamäen johdolla välieriin.

Toki Hyvinkäällä on ratkaistavaan muutamia pelillisiä yhtälöitä, mutta niitä on käytännössä kaikilla joukkueilla. Monet ennakoivat ennen kautta, että Hyvinkää olisi seitsemästä kärkiseurasta juuri se seitsemäs seura, mutta en näe mitään syytä, etteikö Hyvinkää voisi olla runkosarjan päättyessä korkeammallakin ja taistella tosissaan mitaleista.

On myös hienoa huomata, että yleisö on syttynyt Hyvinkäällä. Kun esimerkiksi Kitee ja Pattijoki eivät ole vielä puhkaisseet tuhannen katsojan rajaa, Pihkalassa on päästy kahdesti jo yli 2400 katsojan rajan. Kaiken lisäksi yleisöstä on irronnut myös ääntä kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Hyvinkään menestys on aina ollut iso asia koko pesäpallolle, koska se on eteläisen Suomen ainoa joukkue miesten Superpesiksessä ja sen huomioarvo siksi normaalia suurempi.

Mitä voitot Alajärvestä, Vimpelistä ja Joensuusta ovat kertoneet Hyvinkäästä pelillisesti?

Yllättävin asia on ollut se, kuinka hyvin Valentin Ikosen siirtäminen kolmoseksi on toiminut.

Ikonen oli aiemmin yksi Hyvinkään pääkotiuttajista, mutta nyt hän ollut täysin pitelemätön ykköskärjen pelintekijänä. Ikosen vaarallisuutta on lisännyt se, että hän on edelleen vaarallinen läpilyöjä ja kotiuttaja. Nytkin hän on kolmessa ottelussa lyönyt 24 kärkilyönnin lisäksi jo kuusi juoksua.

Ikosen siirtämisestä uuteen sisäpelirooliin on annettava pisteet Hyvinkään uudelle pelinjohtokaksikolle, Jarkko Pokelalle ja Sami Österlundille. Ikonen on ollut tällä kaudella kuin uudesti syntynyt, mikä on iso asia Hyvinkäälle.

Sisäpelissä Tahkolla on huippuluokan ykköskärjen lisäksi erittäin hyvä kakkoskärki, jossa etenkin Petteri Alanen on ottanut entistä suurempaa roolia.

Kauden ehdottomiin yllättäjiin lukeutuu myös Imatralta lähinnä jokeriksi hankittu Sasu Toikka. Toikka on pelannut tällä kaudella kaikissa kolmessa ottelussa ulkona ja sisällä numero nelosena. Ikosen tavoin hänkin on lyönyt jo kuusi juoksua.

On mielenkiintoista nähdä, miten Hyvinkää rakentaa jatkossa avauksen. Onko Toikka murtautumassa pysyvästi avauskokoonpanoon ja jos on, kuka hänelle tekee tilaa avauksessa?

Ulkona Tahkolla tuli yhden jakson mittainen repsahdus Joensuuta vastaan, mutta kokonaisuudessaan sen ulkopeli on ollut vakuuttavaa. Kaiken keskiössä on ollut lukkari Petteri Alanen, joka on osoittanut heti tämänkin kauden alkumetreillä olevansa sarjan paras lukkari.

Alanen osaa rytmittää peliä todella hyvin ja ymmärtää sen, milloin peliä kannattaa hidastaa ja milloin mennään sitten Alasen ominaisella nopealla tempolla.

Tähtihankinta Iiro Kuosa on puuttunut kahdesta ottelusta, mutta Tahkon etukenttä on kovaa tekoa. Konsta Lehtolasta on kehittynyt kausi kaudelta ja hän alkaa olla Tahkon tärkeimpiä ulkopelaajia.

Polttolinja ei välttämättä ole sarjan paras, mutta kyllä Tahko silläkin elää. Toikka oli siinä mielessä tarpeellinen hankinta, että hän edelleen myös luotettava ulkopelaaja, vaikka heittokäsi ei olekaan enää parhaiden vuosien tasolla.

Tahkon – kuten monen muunkin joukkueen – haavoittuvin osa on takakenttä, mutta kyllä sieltäkin osaamista löytyy.

Joensuu-ottelussa Luka Raesmaa pääsi väläyttämään kunnolla kehuttua heittokättään, kun hän poltti varmalta näyttäneen Samuel Tirkkosen juoksun Joensuuta vastaan. Teemu Nurmio teki puolestaan ottelun tärkeimmän yksilösuorituksen syöksymällä poikittaisjuoksun päätteeksi Joosua Rätön takakentän keskelle suuntauneen ruislaakarepäisyn upeasti kopiksi.

Sanoit, että Hyvinkäällä on myös ratkaistavia asioita. Mitä ne ovat?

Alkukauden yllättävin negatiivinen asia on ollut Tahkon kotiutusosaston vaikeudet merkatuissa kotiutuksissa. Tahko on lyönyt valtaosan 16 juoksustaan vapailla ja läpilyönneillä.

Tärkeimmistä kotiuttajista vain Toikka on onnistunut merkatuissa kotiutuksissa. Juha Niemen alkukausi on sen sijaan ollut todella nihkeä. Niemi on onnistunut 13 kotiutusyrityksessään vain kerran eikä tärkein numerolla lyövä kotiuttaja, Santtu Patova, ole lyönyt vielä yhtään juoksua.

En kuitenkaan vielä puhuisi mistään kriisistä. Nämä ongelmat voivat ratketa myös itsestään, sillä Niemen ja Patovan taidot eivät ole kadonneet mihinkään.

Niemi on kyllä aavistuksen herkempi sen suhteen, millaiseksi hän kokee roolinsa ja luottamuksensa ja miten häntä käytetään. Manse halusi Niemestä kolme kautta sitten eroon, mutta hän oli seuraavalla Hyvinkäällä kaudella ilmiliekeissä lyömällä runkosarjassa 100 juoksua. Se kertoo Niemen herkkyydestä.

Tässä on myös Pokelan haaste tällä kaudella: miten Niemi saadaan viritettyä sellaiseen vireeseen, että hän lyö vähintään yli 80 juoksua.

Kausi on vasta niin alkutekijöissään, että sen tarkempia ennusteita on turha tehdä, mutta se on jo nyt selvää, että Tahkon tilanne näyttää lupaavalta. Jos Pokela saa pidettyä hevosensa ravilla, Tahkon kaudesta voi tulla hyvinkin mieluinen näytelmä Pihkalan yleisölle ja Tahkolle itselleen.