Veikkausliigassa toiseksi viimeiseksi valunut FC Lahti erotti päävalmentaja  Ilir Zenelin. Joel, ei taida olla mikään yllätys sinulle?

Ei ole. Kirjoitin jo viime kaudella FC Lahden pelissä olleista ongelmista ja olin vakuuttunut, että sen lento tulee vielä hyytymään – kuten sitten tapahtuikin. Hyvin alun jälkeen viime kauden loppu oli Lahdelta surkea. Tällä kaudella Lahti on jatkanut siitä, mihin se viime kaudella jäi ja ne ongelmat, jotka sen pelissä olivat, eivät olet kadonneet mihinkään, vaan pikemmin vain pahentuneet.

Ongelmana on ollut, että pelaajilta on puuttunut kentällä selkeä yhteinen päämäärä ja he ovat välillä juoksennelleet vain ympäri kenttää. Koska Lahdella on kuitenkin kohtalaisen hyvät pelaajat, he ovat pitkälti ratkoneet omien ratkaisujensa kautta pelissä syntyviä tilanteita, mutta sellaisella pelaamisella ei enää tänä päivänä menestytä edes Veikkausliigassa – ja hyvä niin.

Toki Lahden pelissä on ollut myös positiivisia asioita ja hyviäkin elementtejä, mutta kokonaisuus ei ole kuitenkaan toiminut vaaditulla tasolla ja Zeneli on ollut välillä enemmän vain kentän laidalla olevan tsemppari kuin asiansa loppuun asti osaava valmentaja. Tuolla materiaalilla olisi pitänyt pelata parempaa jalkapalloa ja takoa parempia tuloksia.

Tässä mielessä päätös erottaa Zeneli oli odotettu. Olisin odottanut, että SJK olisi vaihtanut valmentajaa Lahtea aiemmin, mutta Lahti ehti nyt ensin.

Nyt avainkysymys on tietenkin se, kenestä tulee Zenelin seuraaja. Toivottavasti Lahdessa paneuduttaisiin rekrytointiin huolella ja rekrytointi hoidettaisiin ammattimaisesti. Hyvä esimerkki valmentajan merkityksestä on AC Oulu. Se kamppaili viime kaudella kynsin ja hampain putoamista vastaan, mutta tällä kaudella se on Ricardo Duarten johdolla sarjassa viidentenä ja pelaajia on alkanut kiinnostaa pelaaminen Duarten alaisuudessa, kuten Rasmus Karjalaisen siirto uusimpana esimerkkinä kertoo.

Mikä Ilir Zenelin tulevaisuus on valmentajana?

Zeneli on todella intohimoinen nuori valmentaja ja toivon todella, että hän ottaa nämä potkut opetuksena ja tekee jatkossa entistäkin päättäväisemmin töitä kehittääkseen itseään valmentajana. Hänellä on myös paljon hyviä ominaisuuksia, mutta selkeästi hän on pystyttävä kehittämään omaa prosessiaan ja metodejaan sekä taktista ymmärrystään pelin lainalaisuuksista.

Martti Kuusela on todennut jossain, että maailmassa on kahdenlaisia valmentajia – niitä, jotka on erotettu ja niitä, jotka tullaan erottamaan. Tässä mielessä Zenelin kohtalo ei ole mitenkään uusi tai ihmeellinen. Jos hän haluaa, hänellä on edelleen mahdollisuus kehittyä kuinka hyväksi valmentajaksi tahansa. Kaikki on edelleen hänestä itsestään kiinni.