Ilves peittosi Jukurit Mikkelissä 5-0-tyrmäysluvuin. Mitäs sanot Samuel, onko vaikeita aikoja eläneiden tupsukorvien kelkka kääntymässä?

Tämä voitto oli epäilemättä iso helpotus Ilvekselle ja myös päävalmentaja Antti Pennaselle, sillä takana on surkeita tuloksia ja edelleen ihmisiä laajalti hämmentävän päävalmentajamuutoksen aiheuttamia paineita. Mutta koska Ilves on Ilves, eikä SaiPa tai Jukurit, sitä pitää mielestäni arvioida niin, että onko peli mestaruustason kuosissa.

Sen suhteen en vetäisi nyt vielä lippua salkoon. Jos mietitään peliä jatkumoina, tämä peli oli isossa kuvassa aikamoinen kaaos erityisesti ensimmäisessä erässä. Maalivahteja lanattiin, paitsioita puhallettiin, syöttöketjut olivat olemattomia, peli aaltoili coast-to-coast. Nyt vähemmän kaoottinen Ilves voitti pelin.

No, tietysti vielä on Ilvekselläkin aikaa kehittää ja peli on tietysti suhteessa vastustajaan, mutta edelleen kuitenkin hieman ihmettelen, että onko Pennasen halu todellakin pelata tämänkaltaista flipperijääkiekkoa, jossa syöttöketjut loistavat poissaolollaan? Hyökkäyksiin lähdöissäkin on vielä hakemista, sillä hyökkääjät ajoittain karkaavat ja tyrehdyttävät pelin edistymisen. Ja yhtä kaikki: joukkue paiskoi silti viisi häkkiä tasakentin. Se on aina kova suoritus.

Tästä ottelusta en vielä silti hirveästi johtopäätöksiä tee, sillä Jukurit oli kyllä puolustuspeliltään monessa kohtaa aivan luokaton. Mutta kuten sanottua, Ilveksen kannalta oli iso helpotus, että moni pelaaja onnistui ja sai itseluottamustaan hinattua ylöspäin ja sillä on aina iso merkitys.

Missä Ilveksen prosessi nyt menee? Onko valoa tunnelin päässä?

En tiedä mitä ajatella siitä, että Ilveksen Petri Kontiola sanoo peliä edeltävässä haastattelussa ties kuinka monetta kertaa, että ”mitään ei oikeastaan ole muutettu”. En oikein ymmärrä sitä. Pennanen tuotiin syystä tai toisesta Ilvekseen, mutta yksi syy oli varmasti muutos. Tuskin Ilves halusi palkata toista Jouko Myrrää vaan Antti Pennasen.

Silti pelissä on nähtävillä muutamia hyökkäyspelirakenteita HPK:sta, jossa haetaan takasiniselle pitkä syöttö ja yhden kosketuksen siirtoja, mutta vielä tämä on kaukana valmiista.

Ja tietysti olen hämmästellyt myös päävalmentaja Pennasen puheita turvallisista tiloista ja työnohjaajan roolista. Mihin se puhe oli ohjattu? Seuran sisälle – vai sen ulkopuolelle? Vai minne? Ja mitä tuo puhe oikein oli?

Tärkeintä kun turvallisen tilan löytämiseksi olisi luoda turvallinen tila myös kaukaloon ja johtaa substanssin kautta. Sitä erinomaisena valmentajana pitämälläni Pennasella nimittäin on. Ja olen nähnyt läheltä miten nopeastikin hän pystyy kursseja muuttamaan.

Toinen asia liittyy toiseen penkin takana löytyvään hahmoon Raipe Helmiseen. Helminen tuotiin kehittämään erikoistilannepelaamista, mutta eipä ole Helmisen opit menneet perille. Yv on heikentynyt roimasti.

Missä Pennasen pitää onnistua, että kurssi kääntyy?

Iso kysymys kuuluu: Saako Pennanen voitettua Ilveksen joukkueen puolelleen dramaattisten muutosten jälkeen? Ja onnistuuko se joidenkin uuspennaslaisin terapeuttisin puhein vai kuitenkin valmentaja- ja lajisubstanssilla?

Mikä on se usein Pennasen puheessa alleviivaama kulttuuri, jonka hän Ilvekseen nyt luo? Ei sen luominen ainakaan minään mystisenä työnohjaajana onnistu. Uskon  Pennaseen valmentajana, mutta nämä nykyiset filosofisuuruutena esiintymiset saavat jotenkin pohtimaan, otetaanko tässä askeleita pois huippuvalmentamisesta. Seurataan siis tätäkin.

Kenet nostaisit pelaajista esiin?

Hyvässä nostaisin esiin esimerkiksi Ilveksen 18-vuotiaan tulokastähden Jani Nymanin, joka pelaa kyllä tehokasta alkukautta ja hänessä on jotakin samaa kuin viime kaudella JYPin Joakim Kemellissä. Kovia maalimääriä 18-vuotias nuori hyökkääjä on jo paukutellut ja varmasti hänestä on paljon iloa Nuorille Leijonille.

Nostaisin esiin myös toisessa mielessä Kontiolan. Saapa nimittäin nähdä. Tällaisessa flipperipelissä kun ei Kontiolan vahvuudet parhaalla tavalla esiin kyllä tule, joten mielenkiinnolla seuraan miten tämä avioliitto kehittyy. Kontiola on pukuhuoneessa persoona, jota seurataan tarkkaan, joten päävalmentajan ja tämän tähtipelaajan välinen suhde voi lopulta määrittää paljon tämän kauden Ilvekselle. Mutta miten Kontiola suhtautuu sellaiseen hämmennystä herättävään parantajapuheeseen, jota Pennanen ajoittain harrastaa? Mene ja tiedä.

Entä sitten Jukurit? Missä menee Olli Jokisen prosessi?

Yksi ottelu on yksi ottelu, mutta tämä kyseinen ottelu oli Jukureilta kammottavan huono. Puskettiin pystyyn kuin päättömät kanat ja ylivoimahyökkäyksiä satoi omiin jatkuvalla syötöllä.

Ylipäätään olen pannut merkille, että kovin usein toinen kausi alkaa kertoa aina prosessista enemmän kuin se ensimmäinen. Ja se kaava on pätenyt moneen keltanokkavalmentajaan negatiivisesti ja eihän tämä kausi ole Jukureilta sujunut samalla tavalla kuin viime kaudella. Pidän kuitenkin Jukureille pudotuspelipaikkaa hyvänä suorituksena, joten jos siinä kyydissä Jukurit pysyy, se on ihan kunnioitettava suoritus, mutta ei tämän tiistain jääkiekolla puolivälieriä pidemmälle olla menossa. Eikä edes sinne saakka.

Lisäksi: Hieman säpsähdin, kun kuuntelin Jukureiden Niko Huuhtasen sanovan peliä edeltävässä tv-haastattelussa, että pelataan nopeaa peliä ja ei ainakaan tulla kontrollilähdöillä. Voittavaa jääkiekkoa tulisi pelata niin kuin peli pyytää, eikä niin, että sovitaan ennen peliä että painetaan koko ajan täyttä päätä päästä päähän. Fiksuun jääkiekkoon kuuluu ajattelu sekä erilaiset rytmit.