Pesäpalloseurojen kaudesta tehdään monenlaisia analyysejä. Yksi tämän kauden ja syksyn mielenkiintoisimmista analyyseistä on tehty Imatran Pallo-Veikoissa.

Imatran kausi lupasi paljon IPV:n raivattua tiensä Talvisuperin lopputurnaukseen. Talvisuper sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta yksi asia ei muuttunut paljon puhutun uudistuksen myötä. Hallipesäpallo on hallipesäpalloa eikä sen perusteella voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä joukkueiden voimasuhteista kesää silmällä pitäen.

Vai muistaako joku, mikä joukkue voitti TalviSuperin mestaruuden tai miten paljon IPV:n kaudessa näkyi se, että se oli selvinnyt muutamaa kuukautta aiemmin Talvisuperin lopputurnaukseen ja jättänyt taakseen samassa alkulohkossa pelanneet Joensuun, Kempeleen ja Kiteen?

***

Imatran hyvä lento kesti runkosarjan ensimmäisille viikoille, mutta sitten tuuli alkoi tyyntyä. Pelaaminen muuttui varovaiseksi ja kaavamaiseksi prosenttipesäpalloksi, joka sopii kyllä kärkiseuroille, muttei Imatran kaltaisille altavastaajajoukkueille.

Alamäelle antoivat vauhtia toki myös loukkaantumiset, mutta Imatran uuden pelinjohtajakaksikon, Atte Hakalan ja Saku Havukaisen, on esitettävä itselleen kysymys: Oliko tämä sellaista pesäpalloa, jota Imatran kannatti päättyneellä kaudella pelata – ja jota sen kannattaa pelata ensi kaudella?

Sarjapaikka toki säilyi, mutta vain hiuskarvan erolla Haminaan, jonka materiaali oli selvästi heikompi kuin Imatralla. Puna-Mustat kaatui karsinnan seuraavassa vaiheessa selvemmin, mutta oliko se oikeasti mikään mittari millekään?

***

Imatran heikko kausi oli raaka pettymys Hakalalle, Havukaiselle ja seurajohdolle. Pettymyksen syitä ja seurauksia on varmasti puitu Imatralla moneen kertaan: mikä meni pieleen ja mitä asioita pitäisi korjata ensi kautta ajatellen?

Johtopäätökset ja korjausliikkeet ovat olleet mielenkiintoisia.

Sen sijaan, että Imatra olisi vahvistanut heikkouksiaan, se lainasi ensi kaudeksi Sotkamosta kolme pelaajaa, Vertti Veittikosken, Kasperi Vehkaojan ja Ari Lankisen.

He ovat sinällään hyviä Superpesis-tason pelaajia, mutta ovatko he juuri sellaisia pelaajia, joita Imatra olisi eniten tarvinnut?

Veittikoski ja Vehkaoja ovat molemmat linjan pelaajia, mutta polttolinja oli päättyneellä kaudella Imatran parhaimmin toimiva ulkopelin osa.

Kaiken lisäksi Sotkamo on pelaajiaan lainatessa yleensä edellyttänyt, että he saavat vastuuta niin sisä- kuin ulkopelissä.  Jos Veittikoskella ja Vehkaojalla on lainapapereissa tällaiset klausuulit, silloin Imatran on löydettävä heille paikka myös ulkokentältä – ja todennäköisesti juuri polttolinjasta.

***

Kahden uuden pelaajan istuttaminen polttolinjaan ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Konsta Hyötyläinen on joukkueen avainpelaajia niin sisällä kuin ulkona. Vaihtotilanteissa Hyötyläinen pelaa etulukijana ja takatilanteissa hän pystyy pelaamaan mitä linjan paikkaa tahansa.

Roope Seppänen on ollut viime vuodet Imatran polttolinjan luotettavin soturi ja myös Valtteri Havukainen onnistui debyyttikaudellaan Imatralla niin syvässä pussissa kuin takalukijana pelatessaan.

Santeri Pasia Imatran pelinjohto pitää tulevaisuuden huippuvaihtajana, mutta ulkopelissä Pasilla on vielä kehitettävää ja hän on ensimmäinen polttolinjan pelaaja, jonka palli heiluu Sotkamon lainapelaajien tultua taloon.

Hakala voi perustella kahden polttolinjan pelaajan lainaamista loukkaantumisilla, kierrättämisellä ja lepuuttamisella, mutta se ei poista sitä, että hän joutuu pohtimaan ensi kaudella moneen kertaan polttolinjansa koostumusta.

***

Veittikoski ja Vehkaoja ovat myös käyttökelpoisia sisäpelaajia. Jos Imatra ei hanki vielä Elias Lahden kaltaista hyvää kotiuttajaa, sen on valjastettava Veittikoski ja Vehkaoja kotiutusvastuuseen.

Veittikoskella on myös potentiaalia kotiuttajana. Vaikka hän löi runkosarjassa vain 18 juoksua, hänen onnistumisprosenttinsa kotiutuksissa oli kunnioitettava 60.

Imatran kotiutusosasto oli tällä kaudella pelottavan kapea. Hyvän kumurakotiuttajan Mikko Kososen kadottua tällä kaudella jostain syystä täysin kuvasta, vastuu kotiutuksista jäi lähes yksinomaan lyöjäjokeri Ville-Veikko Ollin harteille.

Olli pelasi loistokauden ja löi runkosarjassa 3+54 juoksua, kun toiseksi tärkein kotiuttaja Matias Kauppinen löi 27 juoksua ja kolmanneksi tärkein kotiuttaja Juha Hakomäki 14 juoksua. Olli pantiin lyömään kotiutustilanteissa runkosarjassa 129 kertaa eli saman verran kuin viisi seuraavaksi tärkeintä kotiuttajaa yhteensä.

Ollin paras ase on edelleen varma kumura, jota hän lyö nyt ympäri kenttää. Vaikka hän onkin monipuolistanut lyöntivalikoimaansa, Ollilta puuttuvat edelleen huippukotiuttajille tyypilliset kovat linjoja puhkovat lyönnit ja kovat luukkusilpaisut.

***

Lankisen lainaamista voidaan perustella sisäpelin kautta, sillä hän purki Imatralla vaikeaksi osoittautunutta ykkösvaihtoa kesän aikana 60 prosentin tehoilla.

Ongelmana on kuitenkin kopparipeli. Lankinen aloitti kautensa hyvin, mutta kauden edetessä takakentästä tuli selvästi Imatran ulkokentän haavoittuvin osa.

Lankisen palatessa Imatralle sen takakenttä pysyy ensi kaudella entisellään, sillä Lankisen vakioparina jatkaa Justus Niemeläinen. Mikä siis muuttuu vai muuttuuko mikään?

Nino Muuruvirran ja Joona Sikiön siirryttyä muualle, kolmas vaihtoehto taakse on nuori Eetu Beloff.

***

Vaikka Imatran materiaalissa onkin puutteensa, se ei ole kuitenkaan Superpesiksen heikoin ryhmä ensi kaudella.

Koskenkorva on pelaajistoltaan selvästi heikompi kuin Imatra. Myös Alajärvellä tapahtuneet pelaajamuutokset tasoittavat alakerran voimasuhteita.

Imatra saa ensi kaudellakin kaksi kärkeä. Niemeläinen ja Havukainen on ykkös- ja kakkoskärjen veturit. Vaihtotilanteista vastaavat Lankinen, Hyötyläinen, Pasi ja Aappo Savikoski sekä Vehkaoja ja Veittikoski, jotka joutuvat yhdessä Kauppisen kanssa tukemaan kotiutuksissa Ollia. Hakomäki oli joukkueen kolmanneksi paras kotiuttaja, mutta hänen uransa jatkuu muualla.

Tällä kaudella Imatran ongelmana sisäpelissä oli, että se toimi paremmin paperilla kuin kentällä. Haasteena olivat etenkin kärkimiespeli ja ykkösvaihdon purkaminen.

Ulkopelissä lukkari Pietu Vesterinen on edelleen suurlupaus, vaikka hänkin hyytyi kauden aikana muun joukkueen mukana. Vesterinen muodostaa yhdessä Savikosken ja Kauppisen kanssa myös hyvän etukenttäkolmion.

Linja – pelasipa se missä koostumuksessa ensi kaudella tahansa – on edelleen Imatran ulkopelin paras osa.

***

Imatralta puuttuu selkeästi myös johtajuutta. Joukkueessa on Hyötyläisen, Savikosken ja Kauppisen johdolla räiskyviä persoonia, mutta räiskyvyys on eri asia kuin johtajuus.

Päävastuu johtajuudesta on pelinjohtajalla. Monet pelinjohtajat osaavat johtaa joukkoja myötätuulessa, mutta todellinen johtajuus punnitaan silloin, kun meno muuttuu myrskyisäksi ja tuuli vastaiseksi. Silloin kysytään, miten kurssia saadaan korjattua ja millä keinoilla?

Imatra pelaamisen taso heikkeni kauden edetessä koko ajan ja joukkue oli lopulta niin lamaantunut, että se oli lähellä hävitä putoamiskarsinnassa jopa Haminalle.

Imatran pelin- ja valmennusjohdon on löydettävä oikeat syyt pelaamisen tason heikkenemiseen kauden aikana. Ensi kaudella samaa virhettä ei ole vara tehdä kuin tällä kaudella.

***

Imatralla ollaan myös yhtä kautta suurempien kysymysten äärellä.

IPV nousi takaisin Superpesikseen kaudeksi 2017. Sen jälkeen sille on ollut tyypillistä joukkueen suuri vaihtuvuus kausi toisensa jälkeen.

Jos Imatra haluaa menestyä tai säilyttää tulevaisuudessa paikkansa Superpesiksessä, sen olisi pystyttävä rakentamaan pitkäjänteisempää jatkuvuutta.

Esimerkiksi nyt kolmen pelaajan lainaaminen Sotkamosta voi olla puolipakon edessä tehty ratkaisu, mutta Imatralla kannattaa varautua siihen, että varsinkin Veittikoski ja Vehkaoja käyvät Ukonniemessä vain kääntymässä.

Vaikka IPV:n uudet vetäjät ovat saaneet seuran taakse uusia kumppaneita ja uutta rahaa, talouden lainalaisuksia vastaan ei ole helppo taistella.

Kehityksen huolestuttavin piirre on se, että Imatran katsojamäärät ovat kääntynyt jyrkkään laskuun. IPV:n kotiotteluita seurasi tällä kaudella keskimäärin vain 661 katsojaa, mikä oli miesten Superpesiksen selvästi pienin lukema – ja naisten Superissakin sitä enemmän veti katsojia kuusi seuraa.

Kaiken lisäksi IPV:n katsojamäärät laskivat viime kauteen verrattuna 26,5 prosenttia.

Ollaan siis vaikeasti ratkaistavien yhtälöiden edessä – mutta ollaanko myös mahdottomien?

Siihen kysymykseen tiivistyy IPV:n uuden johdon tärkein haaste.