Suomi pelasi Espanjan leirinsä avausottelussa 1-1-tasapelin Islannin kanssa. Joel, kyseessä oli toki harjoitusottelu, mutta voidaanko tämän ottelun perusteella tehdä jotain päätelmiä, missä Huuhkajat menee?

Kyllähän tästä otteluista jäi hämmentynyt fiilis. Ainakaan minä en nähnyt mitään punaista lankaa, mitä kentällä haluttiin tehdä ja mitä tältä ottelulta haettiin. Toki nyt saatiin näille Markku Kanervan nostamille ensikertalaisille hyvin peliaikaa, mikä oli tietenkin hyvä asia, mutta kokonaisuudessaan tämä oli sekava esitys.

Positiivisinta tässä ottelussa näiden nuorten peliajan lisäksi oli se, että Huuhkajien topparikolmikko – Sauli Väisänen, Miro Tenho ja Daniel O’Shaughnessy – pelasivat hyvän ottelun. He puolustivat hyvin eteenpäin ja pitivät Suomen muodon riittävän lyhyenä, jolloin Islannin ylimpiin pelaajiin päästiin iskemään hyvin pallonmenetyksen jälkeen.

Mutta olihan tuossa myös sitten sellaisia asioita, joissa tuli suru puseroon. Yksittäisistä asioista pisti ehkä räikeimmin silmiin se, miten heikkoa pelin avaaminen oli silloin, kun pallo oli maalivahdilla. Missä olivat tuet ja miten Jesse Jorosta olisi niissä tilanteissa autettu. Tästä oli hyvä esimerkki toisella jaksolla tilanne, jossa Islanti aiheutti parin pelaajan voimalla Jorosen avauksesta sivurajaheiton. Tällä tasolla ei pitäisi enää kamppailla tämän tasoisten ongelmien kanssa. Kyllä kaikkien pelaajien selkärangassa täytyy olla se, miten peliä avataan ja miten prässin alta tullaan ja mikä on jokaisen pelaajan rooli tällaisissa tilanteissa.

Olet kritisoinut pallollisen pelaamisen organisoinnin tasoa aiemminkin. Miksi tätä asiaa ei ole saatu korjattua?

Kysymys on tosiaankin paljon laajemmasta ongelmasta – siitä, miten heikosti Huuhkajien pallollinen pelaaminen on organisoitu hyökkäysvaiheen aikana ja samaten puolustusvaiheen aikana. Näitä asioita ei ole opetettu ja hakattu pelaajien selkärankaan riittävän tarkasti. Automaation taso ei ole eri tilanteissa riittävä, jolloin pelaaminen muuttuu helposti sähläämiseksi.

Tämä ongelma liittyy Kanervan käyttämään muotoon. Kanerva suosii 5-3-2:ta, kuten tässäkin ottelussa ensimmäisellä jaksolla. Ongelma ei sinällään ole muodossa, vaan sen toteutuksessa. Yksi kriittinen ongelma on wing-backien rooli. Suomen wing-backit makaavat liian alhaalla, jolloin vastustaja pääsee hyökkäämään helposti laitojen kautta, koska laitakaistalla ei tässä mallissa ole kuin yksi pelaaja ja hänkin on liian alhaalla. Sama juttu näkyy käänteisesti ylöspäin pelatessa. Jos avaavilla pelaajilla ei ole riittävästi optiota ja kentällä riittävästi leveyttä, avaamisen kanssa tulee helposti ongelmia, kuten nytkin nähtiin.

Kanervalla olisi nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko hän muuttaisi muotoa ja siirtyisi 4-4-2:een, jolloin osa näistä ongelmista ratkeaisi muodon kautta. Itse asiassa nythän puolustusmuoto oli toisella jaksolla 5-2-3, jolloin tilanne oli jo selvästi parempi, ja kun Islannin pelaamisen taso laski ottelun lopussa runsaiden vaihtojen vuoksi, Suomella oli mahdollisuus jopa voittaa ottelu.

Toinen vaihtoehto olisi oppia pelaamaan 5-3-2:lla. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että wing-backit pelaisivat rohkeammin ylhäällä. Tämä vaatisi tietenkin sitä, että linja liikkuisi poikittain eli yksi kolmesta topparista siirtyi laitaan suojaamaan wing-backin nousua ja toinen wing-back varmistaisi pallotonta sivustaa.

Nyt fakta on se, että Huuhkajat eivät osaa pelata optimaalisella tavalla 5-3-2:lla ja siksi Huuhkajien pelaaminen ei ole kehittynyt mihinkään. Ja kun vastustus kovenee, silloin ollaankin vaikeuksissa. Tässä on Huuhkajien suurin ongelma ja todella iso murheenkryyni.

Olisin todellakin toivonut, että tässä ottelussa olisi testattu myös erilaisia taktisia asioita, mutta nyt se tilaisuus hukattiin. Oikeastaan ottelusta jäi käteen vain fyysinen suoritus, joka tästä espanjalaisesta ulkoiluhetkestä saatiin.

Suomen riveissä debytoi 17-vuotias Miska Ylitolva. Miltä hänen pelaamisensa näytti?

Ylitolva hoiti tonttinsa mallikkaasti, eikä hän erottunut ainakaan negatiivisessa mielessä muusta joukkueesta. Miro Tenho pelasi, kuten jo sanoin, hyvän ottelun toppariosastolla.

On hienoa, että Kanerva uskaltaa nostaa joukkueeseen nuoria pelaajia ja antaa heille mahdollisuuden, mutta toisaalta näissä debyyteissä ja mahdollisuuksissa pitäisi olla tarkkana. Jos Huuhkajilla olisi ollut muuten paras kokoonpano Ylitolvan olisi ollut varmasti helpompi pelata kuin nyt, kun kentällä oli varsin sekalainen kokoonpano ja esityskin oli sekava. 17-vuotiaalle pojalle jo pelkkä debyytti olisi ollut riittävän suuri haaste. Nyt sen päällä oli vielä tämä sekavuuden mukanaan tuoma haaste.