Vimpelin Veto lähtee keskiviikkona käynnistyvään miesten Superiin sen suurimpana ennakkosuosikkina. Mestaruudesta on vielä liian ennen aikaista puhua minkään seuran kohdalla, mutta runkosarjan voittajaksi on yksi suosikki ylitse muiden – ja se on Vimpeli.

Vimpeli on tehnyt paljon puhutun nuorennusleikkauksen, mutta nuorennusleikkaus on tällä kaudella mielenkiintoisessa vaiheessa. Tämän kauden joukkueessa on useita kokeneita pelaajia. Osa heistä on iältäänkin jo vanhempaa herraseuraa, mutta sen lisäksi joukkueessa on Perttu Ruuskan johdolla myös pelaajia, jotka ovat iältään nuoria mutta pelivuosiltaan ja rintamakokemukseltaan kokeneita.

Ja sen päälle tulee Vimpelin seuraava ihme – nuorten pelaajien ryhmä, joista joku voi nousta kauden aikana Vimpelin pelaavaan miehistöön ja ottaa ruutunsa omakseen. Tällaisia pelaajia on ainakin viisi: Aleksi Lassila, Juho Heikkala, Lauri Vihriälä, Mikko Vihriälä ja Miska Mortensen. He kaikki olisivat avauksen miehiä useissa Superin seuroissa. Varsinkin Lassilan esitykset Olli Heikkalan tuuraajana etukentälle ovat olleet silmiä hiveleviä, samoin hänen kypsyytensä mailassa.

Siksi Vimpelin tilanne näyttää niin tämän kauden kuin tulevaisuudenkin osalta valoisalta. Haasteena on toki pitää kaikki tyytyväisinä, sillä viime syksynäkin Vimpelistä lähti useampi juniori hakemaan suurempaa vastuuta muista seuroista.

Seurassa on myös rohkeutta vahvistaa joukkuetta täsmäostoilla. Veli-Pekka Yli-Hirvelä oli hyvä veto täksi kaudeksi.

Moni voisi ajatella, että Vimpeli on notkahtanut vuosien 2016 ja 2017 mestaruuksien jälkeen. Toki on, muttei niin paljoa kuin kuvitellaan. Viime ja toissa kaudella Vimpeli tyri oikeastaan vain yhdessä asiassa – siinä, että sillä oli joukkueen materiaaliin nähden vaatimaton pelinjohtaja, Markku Hylkilä.

Monet pitävät tämän kauden päävalmentaja-pelinjohtaja Tomi Niskasta miesten huipputasolla katsomattomana korttina, mutta Niskanen on jo kokenut pelinjohtaja. Niskanen on ajattelutavaltaan sotkamolaisen koulukunnan kasvatti ja ymmärtää pesäpallon ja pesäpallovalmennuksen läpikotaisin. Vimpelin kannalta tärkeää on ollut myös se, että toisin kuin Hylkilä, Niskanen on ollut koko talven läsnä treeneissä ja harjoituttanut niin joukkuetta kuin yksittäisiä pelaajiakin.

Niskanen on osoittanut, että hän pystyy taktisen pelinjohtamisen lisäksi johtamaan myös joukkuetta. Hän kuuntelee ja kunnioittaa myös pelaajien mielipiteitä.

Rajua sisäpelivoimaa

Vimpelin on perinteisesti ollut hurja sisäpelijoukkue – ja sitä se on tälläkin kaudella. Joukkueesta löytyy niin nopeutta kuin vaihtopeli- ja kotiutusvoimaakin laajalla rintamalla. Tasapaino on kaikilla osa-alueilla erinomainen ja materiaalista löytyy myös leveyttä.

Vimpeli saa rakennettua huippukärjen. Oikeastaan ainoa kysymys on, miten Niskanen kärkensä rakentaa. Vimpelee lähtee kauteen niin sanotulla pitkällä kärjellä. Teemu Isoketo pelaa kärkenä, kakkosena on joukkueen kapteeni Olli Heikkala, kolmosena eläimellinen Mikko Kanala, nelosena Elmeri Anttila ja viitosena lyöjähirmu Perttu Ruuska. Ajatuksena on, että Ruuskalla olisi aina ruokaa ja tilanne päällä.

Varmaan olisi, mutta onko pitkä kärki sittenkään optimaalisin tapa rakentaa kärki? Toinen vaihtoehto olisi siirtää Heikkala kakkosen paikalta kakkoskärkeen. Tätä puoltaisi se, että Kanala on vieläkin parempi kakkonen kuin Heikkala. Kanala hallitsee kaikki vaihtolyönnit, minkä lisäksi hänellä on hurja läpilyöntipelote. Tässäkin mallissa Ruuskalle tulisi vuorenvarmasti tilanteita ja ajolähtöjä, sillä käytettävänä olisi myös erinomainen etenijäjokeri Jere Saukko.

Jos Niskanen pelaa pitkällä kärjellä, kakkoskärki alkaa heti Ruuskan jälkeen. Kakkoskärjessäpelaavat tuulennopea Ville Takala (6), Veli-Pekka Yli-Hirvelä (7), Matias Rinta-aho (8) ja Severi Lassila (9). Lyhemmässä kärjessä Heikkala toisi kakkoskärkeen lisää jalkoja. Rinta-aho saisi tässä mallissa hihaansa viitosen.

Pelasipa Niskanen kummin tahansa, Vimpelin sisäpelivoima on joka tapauksessa sarjan huippua – ja lyöntipeli rajua. Lyöjäjokeri Janne Mäkelä ei välttämättä vielä runkosarjassa loista, mutta syksyn ratkaisupeleissä hänen kylmäpäisyydellään on käyttöä. Saukko on erinomainen etenijäjokeri, joka on kovan pystymailansa myötä myös kohtalainen kotiuttaja. Kolmas jokeri on joku nuoresta haastajakaartista.

Ison hurjan valtakunta

Ulkona kaikki lähtee Perttu Ruuskasta. Vasta toista kauttaan lukkarina pelaavan Ruuskan lukkarointia voidaan arvioida monelta kantilta ja verrata sitä muihin huippulukkareihin, mutta hallitseva piirre ison hurjan lukkaripelissä on hänen armoton asenteensa. Hän ei hätkähdä mistään, vaan dominoi kaarta isännän elkein kovan luonteensa avulla. Perussyöttö ei ole Superin vaikeimpia, mutta Ruuskan syöttötempo on takatilanteissa hengästyttävä. Ruuskalla on muutenkin mestarijoukkueen lukkarin ote ja aura.

Ruuska on isoksi mieheksi myös ketterä ja yllättävän hyvä hakemaan näppejä, mikä auttaa merkittävällä tavalla etukentän pelaamista. Olli Heikkala ja Matias Rinta-ahon muodostavat erinomaisen parivaljakon etukentällä. Heikkalasta on kasvamassa suurpelaaja myös ulkona ja Rinta-aho uskaltaa tulla koviakin lyöntejä vastaan pelottavan lähelle. Rinta-aho on myös erinomainen kovien lyöntien kiinniottaja.

Linjassa on kaksi johtavaa pelaajaa. Severi Lassila pelaa suuressa roolissa etulukijana ja takatilanteissa syvintä pussia. Mikko Kanala on molemmista kulmissa vaihtotilanteissa pelaava kulmapelaaja. Takatilanteissa Kanala pelaa kolmospolttajana ja hoitaa Teemu Isokedon kanssa kolmospuolen ja Ville Takala ottaa kakkosvahdin paikan. Ykkösvaihdossa Isoketo on takalukija ja kakkosvaihdossa Takala.

Takana Vimpelillä on myös huippuosaamista. Veli-Pekka Yli-Hirvelä pelaa nollassa ja vaihtotilanteissa hakevaa kopparia. Takatilanteissa kovakätinen Elmeri Anttila siirtyy hakevaksi koppariksi ja Yli-Hirvelä varmistavaksi koppariksi.

Ei heikkoa kohtaa

Vimpelin suosikkiasema runkosarjassa perustuu kahteen asiaan – sen kivikovaan materiaaliin ja siihen, että sen pelaaminen on huomattavasti kypsyneemmässä ja ehjemmässä moodissa kuin tärkeimmillä vastustajilla.

Manse PP on rakennettu kahdessa vuodessa lähes tyhjästä, Joensuu uusiutui viime kauteen verrattuna rajusti, Kouvola menetti paljon kotiutusvoimaa ja Sotkamon eväät ovat kauden alkaessa pahasti levällään.

Siksi Vimpeli on jopa selvä suosikki runkosarjassa. Syksyn ratkaisupelit ovat asia erikseen. Tiedän, että kysymys mestaruudesta polttelee mieliä, mutta pysyn edelleen siinä kannassa, että pelataan ensin runkosarja ja katsotaan siten, miten eri joukkueiden peli on kehittynyt.

Mutta jos joku haluaa tietää, voiko Vimpeli voittaa tällä kaudella mestaruuden, vastaus on selvä:

Varmasti voi.