Italian Euroopan mestaruus ratkesi pienimmällä mahdollisella marginaalilla, kun Italia voitti Englannin rangaistuslaukauskilpailussa ja pääsi juhlimaan upeaa voittoa finaalivastustajansa kotikentällä.

Finaali oli draamaan kaareltaan ja ratkaisultaan tiukka, mutta lopulta se ei ollutkaan niin tiukka, kun katsotaan mitä ottelussa oikeasti kävi. Sitäpaitsi, sunnuntainen finaali päätyi aika osuvasti peilaamaan syitä, miksi juuri Italia on Euroopan mestari vuosimallia 2021.

Italia haastoi turnauksessa joitakin tiukalle pinttyneitä käsityksiä siitä, miten EM-kultaa voidaan voittaa. Toisaalta Italia vei tietyt pinttyneet ja abstraktit kliseet pidemmälle kuin kukaan muu tämän vuoden turnauksessa.

Mihin tarvitaan maalitykkiä?

Italian ykköshyökkääjä Ciro Immobile osui vain kaksi kertaa turnauksessa maaliverkkoon. Kakkoshyökkääjä Andrea Belotti ei tehnyt maaliakaan. Italian paras maalintekijä teki kaksi maalia, mutta näitä tapauksia olikin peräti viisi kappaletta.

On tietysti kiva, jos hyökkääjät osaavat hakeutua maalipaikoille ja tehdä maaleja, mutta tarvitseeko mestarijoukkue oikeasti kovan maalitykin kärkeensä?

Tämä sama ilmiö tapahtui nyt toistamiseen, että parhaan joukkueen hyökkääjä ei tee maaleja. Vuoden 2018 Ranskan Olivier Giroud pelasi 546 minuuttia tekemättä maaliakaan.

Vastaus väliotsikon kysymykseen on: ei sellaista tarvita.

Toki, siinä tapauksessa kahden ehdon pitää täyttyä.

Ensimmäinen on se, että ykköshyökkääjä tarjoaa joukkueelle joitain muita hyötyjä kuin puhdasta maalien tekemistä. Immobilen suhteen asia on selvä. Hän oli kaikkia neljää eri pelin vaihetta laajasti katsottaessa yksi kisojen parhaista keskushyökkääjistä. Immobile antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä ja toimi Italian etenemispelaamisessa todella monipuolisena pelaajana. Immobile juoksi selustaan, kun selustaan piti juosta, ja toimi target-palloseinänä, kun sellaisena piti toimia. Kaikki tämä kellon tarkkuudella ja maksimaalisella intensiteetillä.

Lisäksi Immobile puolusti. Italian prässäämiseen perustuva pelitapa on niin raaka, ettei sitä voi tehdä 99-prosenttisen kollektiivisesti. Hyökkääjän on osattava johtaa koko pakettia ensimmäisenä prässilinjana. Hänen on ymmärrettävä ja haluttava iskeä painetta toppareihin, kun sellainen hetki on ja vetäydyttävä alempaan linjaan, kun tarvitaan vetäytymistä ja paketin uudelleen kasaamista.

On harmi, että yksi kisojen parhaista hyökkääjistä muistetaan näiden kisojen osalta Belgia-ottelun kalastelusta, kun hänet pitäisi muistaa loistavista prässipeliteoista Italian prässin ensimmäisenä linjana.

Toinen ehto on se, että uhkaa löytyy muiltakin pelaajilta, kuin vain hyökkääjältä.

Periaatteet vastaan pelaajamateriaali

Tämän väliotsikon ajatus on tarkoituksella kulmikas ja vastakkain asetteleva. Pelin periaatteita ei luonnollisesti ole ilman loistavia pelaajia. Mutta pelaajat tarvitsevat aina tuekseen selvät pelin periaatteet, jotta maksimaalinen kollektiivinen toteuttaminen on mahdollista. Tämän asian arvoa ei aina ihan täysin ymmärretä.

Se, miten Italia uhkasi kaikilta viideltä eri kaistalta vastustajaa, oli kisojen kovinta hyökkäyssuunnan kamaa. Italia laukoi 18,1 kertaa ottelua kohden, eli toiseksi eniten Espanjan jälkeen. Rangaistusalueen sisältä Italia laukoi eniten – tasan yhdeksän kertaa ottelua kohden. Se on hurja määrä.

Finaalissa Italia näytti, miksi se pystyi läpi turnauksen tuollaisiin laukaisumääriin. Roberto Mancini päätyi toisella jaksolla viemään kilpakumppaniaan Gareth Southgatea kuin litran mittaa ja sai koko koneistonsa jylläämään hurjalla teholla. Italialta löytyy leveyksistä ohitusuhkaa ja oikealta sisäkaistalta juostiin pystyliikkein selustaan. Vasemmassa taskussa haettiin kombinaatioita.

Avoimen pelin lisäksi Italialla oli todella hyvin hiotut erikoistilanteet. Tämä kaikki tehtiin pelin periaatteiden kautta. Näihin periaatteisiin löydettiin sopivat toteuttajat. Tässä oli Italian menestysreseptin ydin.

Italian maajoukkueen taustat pystyivät yhdistämään todella selvän pelimallin ja valtavan taustatyön, mikä antoi faktapohjaisia työkaluja pienten marginaalien repimiseen. Voisi sanoa, että Englanti tutki, miten EM-kisat voidaan voittaa ja reagoi siihen, mutta Italia loi periaatteet, joilla EM-kisat voitetaan hyödyntäen taustalla valtavaa tutkimustietoa pelin eri osa-alueiden nyansseista.

Tilanteenvaihtojen merkitys

Jalkapallossa puhutaan, että tilanteenvaihtojen merkitys on nykyjalkapallossa iso. Niin onkin.

Mutta. Osataanko tätä kuitenkaan nykyjalkapallossa vielä maksimoida suurena mahdollisuutena? Kuinka paljon ilmaa on siinä, miten pelin periaatteet ja harjoitusmetodit palvelevat näiden hetkien hyödyntämistä?

Otetaan vastinpareiksi Italia ja Suomi ja leikitellään ajatuksilla.

Italian pelin osa-alueet, metodi ja toiminnan intensiteetti palvelivat todella aggressiivisesti sitä, että joukkue voisi hyödyntää sekä negatiivisen että positiivisen tilanteenvaihdon merkitystä.

Hyökkäyspelimallissa oli paljon asioita, jotka palvelivat aggressiivisia vastaprässejä, kuten pelaajien väliset lyhyet etäisyydet ja lyhyet syötöt. Sosiaaliseen mediaan levisi kisojen aikana filminpätkiä Italian maajoukkueen harjoituksista, joissa pelattiin erilaisia keskikokoisia tempopelejä tilanteenvaihtofokuksella – aina niin, että pelin selvät periaatteet olivat läsnä.

Entä Suomi?

Mitkä olivat Suomen pelin periaatteet negatiivisessa tilanteenvaihdossa?

Entä positiivisessa? Varmaan saada revittyä Teemu Pukista tehoja irti? Miksi Pukki sitten laukoi vain 1,3 kertaa ottelua kohden? Miksei Pukista saatu kaikkea irti?

Oliko syy siinä, että Pukki oli huonossa kunnossa vai siinä, että positiivisten tilanteenvaihtojen toiminnan periaatteet eivät olleet kristallin kirkkaita, puolustuspelin virtaa palvelevia, loogisia ja selviä?

Italian EM-kulta laittaa valmentajia ajattelemaan, miten joukkueet voisivat päästä Italian tasolle tilanteenvaihtopelaamisen intensiteetin osalta. Tulemme tulevina vuosina varmasti näkemään seurajoukkueissakin mausteita Italian pelaamisesta juuri tätä pelin vaihetta silmällä pitäen.

Mitä Suomeen tulee, niin EM-kisat osoittivat, että on vielä paljon ilmaisiakin asioita, joita voidaan pyrkiä tekemään paremmin. Samalla ajatuksella kuin kultajoukkue Italia.