Italia voitti jättiläisten kohtaamisessa Belgian 2-1. Italia vei odotetusti pallonhallinnan 55-45, mutta maaliodotteet olivat käytännössä tasan Belgia 1.82 – Italia 1,84. Jussi, mihin ottelu ratkesi?

Ottelu ratkesi mielestäni siihen, että Belgia oli Italiaa huonompi jalkapallojoukkue hyvin monessa eri pelin vaiheissa.

Esimerkiksi negatiivisen tilanteenvaihdon intensiteetti Italian joukkueella on näissä kisoissa – ja tässä ottelussa – ollut ihan hurja. Jos katsotaan sitä ensimmäistä johtomaalia, niin olihan se todella hieno riisto menetyksen jälkeen, mikä johti lopulta murtautumiseen. Yritettiin pitkällä syötöllä murtoa, ja iskettiin kakkospallon voittaneisiin belgialaisiin kovaa kiinni.

Toinen maali oli sitten pallonhallintashow. Siinä edettiin, tultiin takaisin maalivahdille, mentiin uudestaan Lorenzo Insignen luokse, ja hänellä oli iso tila haastaa viimeisellä sektorilla belgialaisten keskikenttäpelaaja ja laukoa kuljetuksesta pallo sisään.

Muutenkin Italia mursi Belgian omalta vasemmalta puoleltaan. Italia eteni 50-prosenttisesti vasemmalta puoleltaan ja vain 26-prosenttisesti vasemmalta puoleltaan. Belgian 5-2-3-muodossa Romelu Lukaku pelasi Giorgio Chielliniä vastaan pallon yläpuolella Belgian oikealla puolella. Belgian oikea wing-back jäi niin sanotusti aika pahasti kuseen ottelun aikana.

Toki on sanottava, että Belgialla oli omat paikkansa ja hetkensä. Ei tämä Italian ylivoimainen esitys ollut, mutta tällaisia nämä EM-jatkopelit ovat. Tiukkoja pelejä, joissa paremmat kokonaisuudet ovat vahvoilla.

Italia on pelannut nyt 32 ottelua ilman tappiota. Mikä tästä joukkueesta tekee niin hyvän ja niin vaikeasti voitettavan?

Italian pelillinen koneisto on hiottu huippuunsa. Siis todellakin aivan huippuunsa. Jokaisessa pelin vaiheessa on selkeitä periaatteita, miten toimitaan. Jokaisessa pelin vaiheessa on totaalinen sitoutuminen joukkueen tapaan tehdä ja pelata. Se on ollut todella hienoa seurattavaa.

Otan yhden esimerkin Italian yksittäisen pelaajan sitoutumisesta. Hyökkääjä Ciro Immobile on tehnyt turnauksessa kaksi maalia. Maalinteon suhteen turnaus ei ole mitenkään huikeaa tulitusta ollut häneltä. Mutta se, miten hän tekee töitä jatkuvasti joukkueen eteen, on todella ihailtavaa katsottavaa. Hän tekee aloitteita kovalla intensiteetillä, elää negatiivisissa tilanteenvaihdoissa ja puolustaa prässin kärkenä mainosti.

Belgian Kultaisesta sukupolvesta on puhuttu paljon, mutta sillä ei ole vielä arvoturnauksissa natsannut. Näetkö, että takana on isompi syy vai onko kysymys enemmän vain sattumasta?

Mietin sitä, kuinka paljon Roberto Martinez on pystynyt tuon joukkueen peliä oikeasti kehittämään viimeisen kahden vuoden aikana. Onko tuo joukkue ja tuo prosessi nähnyt huippupisteensä ja olisiko nyt aika uudenlaiselle päivitykselle sekä pelaajiston että valmennuksen suhteen? Tuossa on paljon hyvää, mutta se viimeinen terävyys on jäänyt puuttumaan.

Jos otetaan nyt esimerkiksi tämä Italia-ottelu, niin kyllähän Italia oli kollektiivisesti todella paljon edellä. Millaisia tiloja Belgia jätti Italialle sen vasemmalle laidalleen! Ei Italia jättänyt Belgialle samanlaisia tiloja. Näin tuon Belgian ongelman kollektiivisen pelaamisen ongelmana. Taitoa joukkueesta ei puutu, se on ihan selvä asia.

Päivän toisessa puolivälierässä Espanja voitti Sveitsin vasta rangaistuspotkukisassa. Miksi Espanja oli niin ahtaalla Sveitsin kanssa, vaikka Sveitsiltä puuttui riveistään yksi sen tärkeimmistä pelaajista, Granit Xhaka ja se pelasi osan ottelusta vajaalla – ja vaikka maaliodotteet olivat Espanjan eduksi 2,95-0,77 ja pallonhallinta 72%-28%?

Sveitsi oli luonut otteluun aivan loistavan pelisuunnitelman ja pystyi tärisyttämään Espanjaa. Sveitsi piti Espanjaa ensimmäisellä jaksolla pinteessä, eikä Espanja päässyt luomaan paljoa. Ensimmäisellä jaksolla Espanja laukoi neljä kertaa ja vain yhden kerran boksin sisältä.

Sveitsin pelisuunnitelma oli yllättävä. Joukkue oli muovautunut muotoon 4-4-2. Heidän keskikenttäpelaajansa ottivat haltuun Espanjan taskuissa viihtyvät kympit. Ja kärkipari jumppasi Espanjan alakolmikkoa. Espanja oli ajoittain ongelmissa myös Sveitsin prässihetkinä. Espanjan johtomaalihan oli kohtalaisen onnekas kimmoke kaukolaukauksesta. Sinänsä oli oikeus ja kohtuus, että Sveitsi tuli lopulta tasoihin.

Se täytyy sanoa Espanjan kunniaksi, että sillä riitti kuri yrittää jauhaa Sveitsiä auki – pitäen silti kiinni puolustusvalmiudestaan ja omasta laadukkaasta ja aggressiivisesta prässistään. Oikea joukkue tuosta pelistä lopulta meni jatkoon, vaikkakin ottelu meni pilkuille asti.