Jääkiekko astuu uuteen aikaan, mutta uudistusta leimaa ajatteluvirhe

Jääkiekko

Jääkiekko astuu uuteen aikaan, mutta uudistusta leimaa ajatteluvirhe

Viiden Liiga-seuran tähdittämää uutta turnausta on markkinoitu tavalla, joka vääristää kuvaa pelistä.

Juuso Kokkonen
TEKSTI Juuso Kokkonen
@JuusoKokkonen
JULKAISTU 21.8.2020

Perjantaina käynnistyy uudenlainen jääkiekon turnausformaatti, jossa on mukana viisi Liiga-joukkuetta: HIFK, Ilves, Kärpät, Tappara ja TPS.

3v3 Super Series -nimeä kantavassa formaatissa ottelut pelataan kolmella kolmea vastaan. Pelit ovat lyhyitä. Alkusarjassa pelataan kaksi 10 minuutin, pudotuspeleissä kaksi 15 minuutin erää.

Formaatti on monelta kantilta katsottuna erittäin mielenkiintoinen. Ensinnäkin ilmiselvästi tämän voi nähdä jääkiekon vastauksena 2020-luvun nettiajan kulutus- ja vapaa-ajankäytön sykleihin.

Jääkiekko on astumassa 2020-luvulle. Se, että onko tämä oikea tapa, on toki toinen kysymys, mutta yritystä on pysyä pinnalla.

Koko formaatti on pitkälti rakennettu yleisön, tv-tuotteen ja viihteen ehdoilla. Urheilullisesta näkökulmasta pelit kolmella kenttäpelaajalla varmasti hieman tukevat valmistautumisessa kohti Liiga-kautta, mutta se ei ole tässä ydin.

Jääkiekko on osannut muuta urheilua paremmin Suomessa kaupallisen sektorin hallitsemisen, joten oli odotettavissa, että jääkiekko ennemmin tai myöhemmin tekee selkeä aloitteen 2020-luvun kulutustottumuksiin vastatakseen ja tekee jotain eri tavalla kuin aiemmin.

Lyhyet, intensiiviset ottelut ja turnausmuotoinen formaatti tekevät selkeää eroa perinteiselle jääkiekon peli- ja sarjamuodolle. Formaatille on jo pyritty luomaan myös jonkinlaista brändiä.

3v3-pelimuoto on toki tuttu jo aiemmin jääkiekosta, sillä jatkoaikaa on pelattu useampi vuosi näin. Liiga-seurat eivät myöskään ole tässä kehityksessä yksin, sillä Pohjois-Amerikassa on määrä ensi vuonna käynnistyä 3v3-ammattilaissarja, nimeltään 3ICE.

Merkittävänä voi pitää sitä, että Liiga-joukkueiden harjoitusotteluita näytetään Telian ja C Moren kanavissa hyvin vähän, jos ollenkaan. Sen sijaan harjoituskauden tv-tuotanto on keskittynyt nimenomaan tähän uuteen 3v3 Super Seriesiin.

Peliä ei voi ennustaa

Uuden formaatin markkinoinnissa sen sijaan on ajatteluvirhe. Siinä oletetaan ja toivotaan peliltä asioita, joita ei voida tietää.

3v3 Super Series -pelejä on markkinoitu adjektiiviluetteloilla. Nopeatempoinen, vauhdikas, viihdyttävä, tapahtumarikas, maalirikas. Kaukalossa sattuu ja tapahtuu.

Syy, miksi formaatti pelataan nimenomaan kolmella kolmea vastaan, liittyy siihen, että kun kentällä on vähemmän pelaajia, siellä tapahtuu enemmän ja nopeammin. Tai ainakin sellainen pintapuolinen mielikuva ihmisillä on, ja sen peliin liittyvän mielikuvan pohjalta rakennetaan koko tuotteen brändiä.

Se on ajatusvirhe. Peliteoreettisesta näkökulmasta markkinointiretoriikka on erikoista.

3v3-peli saattaa olla nopeatempoista. Siinä saattaa tapahtua lyhyessä ajassa paljon asioita molemmissa kenttäpäädyissä. Mutta emme voi tietää sitä. Emme voi tietää, millaisia asioita peli vaatii joukkueilta voiton saavuttamiseksi. Peli on muuttuvaa ja vuorovaikutteista – eli dynaamista – ja siksi sitä on vaikea ennustaa.

Muutenkin tämä adjektiivihöpöttely kuvastaa hyvin sitä, miksi jääkiekko on pallopelinä luokalleen jäänyt. Jääkiekon ympärillä puhutaan jääkiekosta ilman, että täysin ymmärretään invaasiopelien logiikkaa. Retoriikka usein esimerkiksi ihannoi peliä, jossa joukkueiden pelaaminen on keskinkertaisesti organisoitu, mikä tarkoittaa sitä, että pelissä tulee paljon esimerkiksi kontrolloimattomia tilanteenvaihtoja. Mennään päästä päähän vailla päämäärää. On kaaosta, on epäjärjestystä. Sitten yksilötaito pääsee loistamaan.

Sen sijaan ei osata arvostaa joukkueita, jotka pelaavat hyvin organisoitua jääkiekkoa, koska välillä, ja hyvin usein, se tarkoittaa sitä, että pelin kontrolloimiseksi ja pelin tavoitteen saavuttamisen todennäköisyyksien kasvattamiseksi joukkueet organisoivat peliään niin, että kaaos olisi mahdollisimman vähäistä. Ei osata tai haluta yrittää ymmärtää joukkueiden pelaamisesta tavoitteita ja logiikkaa.

Kärjistetysti se, että peli on tietynlaista, vaikuttaa olevan jopa merkityksellisempää kuin se, kumpi voittaa.

3v3-peli on tarkkaa

Jos pureskellaan 3v3-peli atomeihin, itse asiassa nuo luvatut markkinointisanat saattavat jäädä pelkäksi markkinoinniksi.

Kun jääkiekkokaukalossa on kymmenen kenttäpelaajan sijaan kuusi, se tarkoittaa sitä, että kaukalossa on valtavasti enemmän tilaa kuin normaalisti.

Se vaikuttaa pelin dynamiikkaan monin eri tavoin, mutta ehkä keskeisin niistä on se, että kiekonmenetysten kontrollointi nousee äärimmäisen isoon rooliin. Kiekollisen joukkueen tulee kontrolloida äärimmäisen hyvin ne tilanteet, kun kiekko uhkaa vaihtaa omistajaa.

Tämä näkyy erityisesti tilanteissa, joissa olisi mahdollisuus laukoa.

Matalan todennäköisyyden laukaukset eivät yksinkertaisesti kannata, koska irtokiekot kääntyvät nopeasti kontrolloimattomiin vastahyökkäyksiin. Irtokiekkoihin on vaikea saada kovaa intensiteettiä niin vähällä pelaajamäärällä. Näin ollen tilanteenvaihdon ennakointi on keskeinen pelissä organisoitava osa-alue, jotta kiekonmenetyksen jälkeen vastustaja ei pääse hyökkäämään ylivoimaisena ison tilan kera.

Tämä tarkoittaa sitä, että pelivälineen hallinta on valtavan isossa roolissa. Koska tilaa ja aikaa on enemmän, kiekon kontrollointi helpompaa ja kiekon riistäminen vaikeampaa kuin tavallisesti.

Käytännössä siis pelin voittamisen todennäköisyyksien kasvattamiseksi joukkueet pyrkivät pysymään kiekossa, rakentamaan korkean todennäköisyyden maalintekotilanteen ja huolehtimaan maalintekotilanteen luomisen yhteydessä, että siitä mahdollisesti seuraava tilanteenvaihto pystytään kontrolloimaan.

Vauhdikas ja tapahtumarikas eivät kuvaa parhaalla mahdollisella tavalla peliä, jota todennäköisesti tullaan näkemään.

Pienemmällä pelaajamäärällä peliä on helpompi kontrolloida hallitsemalla pelivälinettä. Näin kaaoksen määrä pelissä on pieni. Ja näin oletus siitä, että luvassa olisi päästä päähän -vauhkoamista, jää pelkäksi oletukseksi. Luvassa on hyvin tarkkaa jääkiekkoa, mikäli joukkueet tosissaan voitosta pelaavat.

Toki voi olla niin, että joukkueet pelaavat hällä väliä -asenteella miten sattuu katosija viihdyttääkseen. Silloin puhutaan jonkinlaisesta viihteestä, mutta ei kilpailullisesta huippu-urheilusta, jos joukkueet eivät peliä organisoimalla edes pyrkisi maksimoimaan omaa potentiaaliaan.

Mikä viihdearvo sillä lopulta olisi?